Runoilija Kai Nieminen on kirjoittanut Kalevalan päätapahtumat mukaansatempaavasti ja nykylukijaa ajatellen. Kalevala. Nyt. on uudistettu versio teoksesta Kalevala 1999.
Jumalauta, miten hieno kirja :D Luin silloin Vaasassa Kalevalaa saksan käännöksenä. Suomen kielen taito ei silloin vielä riittänyt sen lukemaan suomeksi. Mutta nyt vihdoin, vaikka lähdin Suomesta pois viisi vuotta sitten, luin tämän hienon kansaneepoksen nykykielessä ja suomeksi. Nieminen on tehnyt niin hyvää työtä, ja silti pelkää, että hän olisi vääristänyt alkuteosta. Se oli helppo lukea, myös aika pieni kirja, Nieminen on jättänyt suurin osa runoista pois ja vaan viittaa siihen. Mulle se oli just sopiva. En halua lukea kaikki runot, loitsut ja laulut. Halusin sen tarinan, ja senkin sain. Nyt kun olen poissa Suomesta mulle on tosi tärkeä lukea suomeksikin ja tämä kirja oli helmi. Olen tosi iloinen, kun vietin kuusi vuotta elämästäni Suomessa, noin hienossa maassa.
Ostin tämän kirjan jo vuosia sitten, mutta nyt vasta innostuin todella lukemaan tämän melko lyhyen tiivistetyn ja modernille kielelle käännetyn Kalevalan. Itse kuulun varmaan siihen pieneen vähemmistöön, jolle Kalevala jäi hyvin hyvin vähälle peruskoulussa sekä lukiossa. Siksi olikin erityisen antoisaa perehtyä tähän kansalliseepokseemme. Kirja on hyvä apu ja keino lähestyä Kalevalaa, jos itse teokseen tarttuminen jännittää. Minä ainakin tämän kirjan perusteella haluan varmasti lukea myös alkuperäisteoksen jossain vaiheessa.
Tartuin tähän kirjaan Juha Hurmeen Suomi -kirjan innoittamana. Hurme käsittelee Kalevalaa laajasti ja rusikoi melkein kaiken siitä kirjoitetun Lönnrotista alkaen. Hän tekee kaksi nostoa, joista tämä Kalevala.Nyt on toinen ja Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala toinen.
Olipa inspiroivaa luettavaa. Olen joskus 70-luvulla yrittänyt lukea Lönnrotin Kalevalaa, mutta ei siitä silloin tullut mitään. Tässä Kalevala vei minut kokonaan mukanaan. Teksti on tosiasiassa enimmäkseen lyriikkaa, mutta sitä lukee melkein kuin romaania eikä sitä voi laskea käsistään. Niemisen oma teksti on hyvin soljuvaa ja se lomittuu hienosti sitaatteihin Lönnrotin Kalevala-teksteistä. Monessa kohdassa jäin oikein maistelemaan upeaa suomen kieltä. Tähän haluan palata uudelleen. Ja pitäisi varmaan taas yrittää lukea Lönnrotinkin tekstiä.