Entinen geenitutkija Eerika istuu lähijunassa tyttärensä kanssa, kun yksi matkustajista saa sairauskohtauksen. Nainen menehtyy hävitetyksi luultuun virukseen, jota pitäisi löytyä vain kahdesta laboratoriosta maailmassa.
Yllättäen sisäministeriön tutkija pyytää Eerikan apua Suomeen kohdistuvien bioterrorihyökkäysten tutkinnassa. Eerika sotkeutuu tahtomattaan kansainvälisen valtapelin verkkoihin. Panoksena on paitsi Pohjolan turvallisuus myös Eerikan ja hänen tyttärensä henki.
Teos jatkaa hehkutettua Eerika Hämeranta -sarjaa.
”Suorastaan mestarillinen trilleristi.” - Suomen Kuvalehti
ENG: Tiina Raevaara is a geneticist and a doctor of philosophy, and the most important things to her are the nature and life in all its shapes. Her interests can be seen as precise portrayals/descriptions in her writings.
The author characterizes her style as surrealistic and symbolic, and she has told being fascinated by the fine line between reality and unreality, and that she couldn't even think about writing fiction which lacked the feel of magic - strangeness, miracle, abnormality. Raevaara has, also, stated that she opposes dividing literature into narrow genre-thinking, that each text is to be treated as the individual they are. She describes her writings to be projections of different things that have been recorded and combined in the subconscious.
FI: Tiina Raevaara (s. 1979) on koulutukseltaan geneetikko ja filosofian tohtori.
Raevaara voitti novellikokoelmallaan En tunne sinua vierelläni vuoden 2011 Runeberg-palkinnon. Hänen novellejaan on julkaistu ja palkittu monissa eri yhteyksissä. Tärkeintä hänelle on luonto ja elämä kaikissa muodoissaan.
Raevaara voisi luonnehtia tyyliään surrealismiksi tai symbolismiksi. ”Toden ja epätoden rajapinta kiehtoo minua, enkä voisi kuvitella kirjoittavani fiktiota, josta puuttuu kokonaan taian – outouden, ihmeen, luonnottomuuden – tuntu. En silti osaa kirjoittaa tavoitteellisesti nimenomaan spekulatiivistakaan fiktiota – sen ainekset tulevat kirjoituksiini usein itsellenikin yllätyksenä. Kuulun niihin ihmisiin, jotka kavahtavat kirjallisuuden jakoa ahtaisiin lajityyppeihin: jokainen teksti on yksilö ja tulkoon kohdelluksi sellaisena!”, Raevaara kertoo Usva-lehdessä.
Raevaaran kiinnostus luontoa ja eläimiä kohtaan näkyy hänen kertomuksissaan tarkkoina yksityiskohtina luonnosta. Tämä on lähtökohtana novellissa ”Sääkset”, josta Raevaara sai vuonna 2006 Martti Joenpolven palkinnon.
Raevaara kuvaa kirjoittavansa yhdistelmiä eri asioista, joita hänen muistiinsa on tallentunut. Kun alitajunnassa yhdistyneille asioille pyrkii löytämään hahmon kirjoittamalla, voi yllättää itsensäkin. ”Kirjoittaminen on ajatusten säilömistä aivojen ulkopuolelle. Lukeminen on vieraiden ajatusten invaasiota. Kirjallisuus on ajatustensiirtoa.”
Uinuva solu jatkaa Eerika Hämerannan elämänvaiheiden seuraamista, vaiheiden, joihin vääjäämättä näyttää aina kietoutuvan jokin suuren luokan biokatastrofi. Tällä kertaa Eerikaa kohti kurkottaa menneisyydestä opiskelukollega, joka tarvitsee apua Suomessa tapahtuneiden toistuvien bioterrorihyökkäysten pysäyttämisessä - epäily on, että ne ovat lähtöisin hänen laboratorioistaan.
Uinuva solu siirtyy enemmän vaihtoehtoisen historian puolelle kuin sarjan aikaisemmat osat - oikeat tapahtumat ovat taustalla, mutta Raevaara viistää niitä piirua pimeämpään suuntaan tuodessaan bioterrorismin Helsingin keskustaan. Sarjan neljäs osa valottaa taa lisää myös Eerikan menneisyydestä ihan näppärällä tavalla opiskeluaikaisen kontaktin kautta.
Sujuvasta kerronnasta ja hengästyttävästä juonesta huolimatta palaan taas kahden tähden arvosteluihin näiden dekkareiden kanssa Sielujen syöveri -innostuksen jälkeen. tarinassa on minuun makuuni taas vähän liian paljon kierrettä jotta siihen pystyisin heittäytymään mukaan, ja solubiologiset yksityiskohdat tulivat taas häiritsemään lukemisen virtausta. Kirjan nimestä pidin paljon, toi mieleen Kingin Uinu, uinu lemmikkini -klassikon.
Jännittävä ja kiinnostava! Sarjan kolmososa oli minulle pettymys, mutta tämä oli taas paljon kutkuttavampi ja uskottavampi paketti. Bioterrorismi tuntui erittäin sopivalta aiheelta. Yllättävää kyllä pidin myös siitä, että vaikka "suuri paljastus" tapahtui suunnilleen kirjan puolessa välissä, jännitettä riitti siitä eteenpäinkin ja aina ehti tulla vielä yksi käänne. Kuten monissa sarjan kirjoissa, tässäkin asioita jäi lopussa osittain avoimiksi, mutta se ei häirinnyt.
Hyvin kirjoitettu tiedemaailmaan(kin) sijoittuva jännäri, jossa ei tarvitse pelätä uskottavuutta romuttavia asiavirheitä. Tavallaan arvostan lopun ratkaisua, jossa ei väkisin rakenneta valtavaa uhkaa ja väkivaltaista yhteenottoa, mutta toisaalta lukijan kannalta jonkinlainen lisäkoukku lopussa olisi tuonut yllättävyyttä. Siitäkin huolimatta tämän tyyppisiä kirjoja lukee enemmän kuin mielellään!
This entire review has been hidden because of spoilers.
Ajankohtainen, ajoittain pelottavan realistisia skenaarioita, ehkä osin siksi, että kirjailija todellakin tuntee aiheensa. Toisaalta, aiheena tämä bioterrorismi kalutaan loppuun ehkä nopeammin kuin tavanomaisemmat trillerijuonet. Aika näyttää.