Kauniita / mielenkiintoisia lauseita:
Annahan kun kerron sinulle. Pilvet eivät jatku ikuisesti. Kunhan ajamme riittävän kauan, ohitamme pilvet ja pääsemme ulos sateesta. -- Silloin pysäytän auton. -- Sitten herätän tyttäreni. Jotta hän saa lahjansa. Se on ensimmäinen asia, jonka hän näkee, kun avaa silmänsä. Aurinko. Haluan, että Natalie saa syntymäpäivänään auringon.
Kun sekin on mennyt, me ei olla ihan varmoja, onko meitäkään enää. Siis oikeasti.
- Montako meitä on?
- Montako meitä enää on?
Kukaan ei ole ihan varma siitä. Että kuinka monta meitä on. Että kuinka monta elämää. Millaiset säännöt tässä pelissä on, kun elämät menee niin helposti.
Me ollaan hiljaa ja valkoisia koko loppupäivä. Vähän niin kuin mustavalkoiset sarjakuvahahmot, sellaiset joilla on pelkät ääriviivat. Meidän puhekuplien kohdalla on painovirhe. Teksti on kirjoitettu valkoisella valkoiselle pohjalle.
Minä seuraan hänen jälkiään. Annan jalkojeni painua hänen jälkiinsä. Hänen jälkensä katoavat minun jälkiini. Jälki jäljeltä minä peitän hänet. On kuin hän ei olisi koskaan siinä kävellytkään. Se on melkein kuin syleilisi.
Kenties Nikki, asettaessaan kätensä väsyneenä ja mitään ajattelematta pulpetin kannelle, tulee asettaneeksi sen minun käteni päälle. Hän ei vain tiedä sitä. Ainoa mitä meidän välillämme on, ovat vuodet. Ja jos tarkkoja ollaan, vuosia ei ole olemassakaan.
Sitten ovat vielä unet. Loputonta elokuvaa aamua kohden lyhenevissä sykleissä, ja silti vain harvat muistavat jälkikäteen mitä ovat nähneet. Voisi sanoa, että unennäkö on kauheaa tuhlausta. Onko siis mikään ihme, että nukkuessa tapahtuu jotain? Että vaikka rakastuu. Noin vain, ilman järkevää syytä. Rakastuu.
Kun toinen metro tulee vastaan tunnelin pimeydessä, näen siellä toisen samanlaisen kuin minä, vaunun keltaisessa valossa keltanaamaisen lapsen. Terve, luen sen huulilta ja nostamme kättä. Onhan se mahdotonta. Ei voi nähdä ketään ohi kiitävästä metrosta, kun itse on matkalla päinvastaiseen suuntaan. Siitä huolimatta minä näen jonkun. Itseni. Ja itseni takana itseni. Ja jälleen itseni. Olen siellä niin monta kertaa, etten tiedä, kuka olen. Tai onko minua. Olenko tällä puolella vai sittenkin siellä.