Hai, aku Hatsuyuki! Sekarang aku kerja sambilan di cafe. Di sini karyawannya cakep-cakep, lho! Tapi hanya seorang yang menarik perhatianku: Misawa. Apa daya, dia terlanjur membenciku sebelum aku menyatakan cinta!
Kahvila, jossa kaikki työntekijät ovat kauniita. Epävarma päähenkilö, joka ihastuu kollegaan. Hatsuyuki on tyttökoulussa, jossa on kielletty töissä oleminen (syytä tähän ei tosin kerrota). Loppu jää erittäin avoimeksi.
Bonustarina on eheämpi kokonaisuus. Siinä päähenkilö on ihastunut oppilaskunnan puheenjohtajaan, joka kuitenkin pitää tyttöä vain koiramaisena juoksupoikana. Kultuaan vahingossa pj:n kommentin itsestään, hälvenee tuo ensimmäinen ihastus. Onneksi hänen elämäänsä astuu samaan aikaan eräs taidekerhon poika.
Ihan söpö kahvilamanga. Dialogissa useampi kohta, joissa ajatus tuntuu jääneen puolitiehen (tai kääntyneen huonosti). Päähenkilöön on aika hankala samastua, sillä hänellä on ikävä luonne ^^;
Piirrostyyli kuulasta shoujoa, mistä pidin. Tämä manga ei muistuta purikura-kuvaa.
Kisah Hacchan (Hatsuyuki) yang cuba nak mengorat Misawa yang bermulut laser. Comel! Gigih betul. Kalau aku dah lama give up.
Sangat suka dengan karya Washio-sama kali ni. Naskah kali ni lebih kepada novel jika dibandingkan dengan karya lain dlm siri kafe ni yang dulunya cuma short stories.
Mie Washion "Kuumaa kahvia ja kuumia tunteita" (Ivrea, 2014) on ihan tolkullinen nuorille suunnattu sarjakuva kahvilatyöntekijöiden ihmissuhdekuvioista.
Tyttö ihastuu poikaan, joka vaikuttaa aluksi suhtautuvan tyttöön nuivasti, mutta kuinkas sitten käykään? Kliseitä siis piisaa ja loppuratkaisu on aika typerä, eikä tätä kannata missään tapauksessa verrata sellaisiin romanttisen mangan mestariteoksiin kuin vaikkapa Maison Ikkokuun.