What do you think?
Rate this book
Villimpi Pohjola #1-2
Villimpi Pohjola: Pelinavaus
Vuodesta 2003 ilmestynyt Villimpi Pohjola on vankan maineen saavuttanut sarjakuva kaveripiiristä, joka kasvaa fyysisesti ja yrittää kehittyä henkisesti sarjan aikana.
Ydinporukka muodostuu joukosta opiskelijoita, niin naisia kuin miehiäkin. Luonteiltaan hahmot ovat kuin eri maailmoista, mikä toisaalta vain lujittaa heidän kaveruuttaan. Muutamia esimerkkejä mainittakoon: Rontti uskottelee olevansa lahja maailman kaikille naisille, ja on saarnassaan niin väkevä, että moni naishenkilö lankeaakin hänen pauloihinsa. Muusa yrittää pitää kiinni nuoruutensa ihanteista ja uskoa tulevaan ilman odotuksia, velvollisuuksia ja vastuuta. Otto on joukon boheemi, joka ei piittaa minkään kellon tikittämisestä mutta pelkää salaa niiden pysähtyvän jonakin päivänä. Verneri ihailee Rontin estottomuutta, Oton rentoutta ja Madonnan lihaksia. Minna puolestaan tietää mikä olisi kaikille muille parhaaksi, mutta nyrkki puhuu jos joku onneton yrittää neuvoa häntä.
Villimpi Pohjola on yhdistelmä ihmissuhdesarjakuvaa, parodiaa sekä pop-kulttuuriviittauksia. Sarjan kaksi ensimmäistä kokoelmaa ilmestyivät omakustanteina 2007 ja 2009. Nämä loppuunmyydyt teokset on koottu yksiin kansiin, valikoimaksi parhaita paloja sarjan alkupuolelta. Mukana on myös kokonaan uutta ja ennen lukematonta materiaalia.
Sarjakuvantekijänä Ahonen ei kaavoja kumartele. Tyyli on vapaa, mutta aina täysin tekijän hallussa. Villimmän Pohjolan ohella hänet tunnetaan mediakriittisestä Puskaradio-sarjasta, jossa eläinhahmoiset julkkikset ja tavikset kommentoivat ajankohtaisia asioita.
Ydinporukka muodostuu joukosta opiskelijoita, niin naisia kuin miehiäkin. Luonteiltaan hahmot ovat kuin eri maailmoista, mikä toisaalta vain lujittaa heidän kaveruuttaan. Muutamia esimerkkejä mainittakoon: Rontti uskottelee olevansa lahja maailman kaikille naisille, ja on saarnassaan niin väkevä, että moni naishenkilö lankeaakin hänen pauloihinsa. Muusa yrittää pitää kiinni nuoruutensa ihanteista ja uskoa tulevaan ilman odotuksia, velvollisuuksia ja vastuuta. Otto on joukon boheemi, joka ei piittaa minkään kellon tikittämisestä mutta pelkää salaa niiden pysähtyvän jonakin päivänä. Verneri ihailee Rontin estottomuutta, Oton rentoutta ja Madonnan lihaksia. Minna puolestaan tietää mikä olisi kaikille muille parhaaksi, mutta nyrkki puhuu jos joku onneton yrittää neuvoa häntä.
Villimpi Pohjola on yhdistelmä ihmissuhdesarjakuvaa, parodiaa sekä pop-kulttuuriviittauksia. Sarjan kaksi ensimmäistä kokoelmaa ilmestyivät omakustanteina 2007 ja 2009. Nämä loppuunmyydyt teokset on koottu yksiin kansiin, valikoimaksi parhaita paloja sarjan alkupuolelta. Mukana on myös kokonaan uutta ja ennen lukematonta materiaalia.
Sarjakuvantekijänä Ahonen ei kaavoja kumartele. Tyyli on vapaa, mutta aina täysin tekijän hallussa. Villimmän Pohjolan ohella hänet tunnetaan mediakriittisestä Puskaradio-sarjasta, jossa eläinhahmoiset julkkikset ja tavikset kommentoivat ajankohtaisia asioita.
160 pages, Hardcover
First published January 1, 2013
1 person is currently reading
29 people want to read
About the author
J.P. Ahonen
32 books129 followersJP lives in Tampere, Finland, where he writes and draws comics. He enjoys cooking, making music and getting tattooed but dislikes writing biographies in third person.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 23 of 23 reviews
October 16, 2016
Luin tämän vahingossa toisena, mutta eipä se nyt hirveästi haitannut, vaikka tarina ei aivan kronologisesti kohdallani edennytkään. Minusta Ahosen tyyli ja vitsit ovat parantuneet ajan kuluessa ja siitä syystä nämä ensimmäiset sarjikset eivät ihan lemppareiksi nousseet, vaikka tosi hyviä olivatkin.
October 1, 2019
En ole aiemmin lukenut Villimpi Pohjola -sarjakuvaa muutamaa hassua Aamulehdessä silmiin pistänyttä strippiä lukuunottamatta. Pidin kuitenkin niin paljon Ahosen Perkeros ja Belzebubs -sarjakuvista, että tartuin tähän käsittääkseni sarjan alkupään tuotantoa niputtavaan kokoomateokseen.
Ikuisopiskelijoiden elämästä kertova sarjakuva on... sanoisinko rauhallisen hauska ja huvittava. Ei missään nimessä rempseä ja spontaaneja röhönauruja irroittava. Se siis tavoittaa jotakuinkin täydellisesti yliopistoon jämähtäneiden maailman ja fiiliksen. Voisi siis kuvitella, että Villimpi Pohjola osuu tällaiseen 2o vuotta yliopistossa opiskelleen "vanhuksen" ydinhermoon. Mutta niinpä ei käynytkään. Missa vika?
Villimpi Pohjola on pikkunättiä sarjakuvaa, jossa palaset loksahtavat liian hyvin ja liian turvallisesti kohdallaan, jotta se toimisi minulle. Ahosen piirrosjälki on ihan timanttia ja paikoitellen käsikirjoituskin toimii, mutta ehkä lopulta tullaan siihen, että hahmot eivät ole erityisen (äh... sanotaan suoraan: lainkaan) ikimuistoisia. Ne ovat liian tavallisia opiskelijoita viihdyttääkseen, eivätkä oikein edes eroa toisistaan. Ainoa hahmo, joka jäi mieleen, oli kampuksen gigolo, Rontti. Hänellä tuntui käyvän flaksi jatkuvasti ja sitten ei kuitenkaan.
Villimpi Pohjola ei tarjoa mitään vihattavaa (valitettavasti), eikä mitään ihastuttavaa (valitettavasti). Ja sen vuoksi kolme tähteä pyöristyy tällä kertaa kahteen.
Ikuisopiskelijoiden elämästä kertova sarjakuva on... sanoisinko rauhallisen hauska ja huvittava. Ei missään nimessä rempseä ja spontaaneja röhönauruja irroittava. Se siis tavoittaa jotakuinkin täydellisesti yliopistoon jämähtäneiden maailman ja fiiliksen. Voisi siis kuvitella, että Villimpi Pohjola osuu tällaiseen 2o vuotta yliopistossa opiskelleen "vanhuksen" ydinhermoon. Mutta niinpä ei käynytkään. Missa vika?
Villimpi Pohjola on pikkunättiä sarjakuvaa, jossa palaset loksahtavat liian hyvin ja liian turvallisesti kohdallaan, jotta se toimisi minulle. Ahosen piirrosjälki on ihan timanttia ja paikoitellen käsikirjoituskin toimii, mutta ehkä lopulta tullaan siihen, että hahmot eivät ole erityisen (äh... sanotaan suoraan: lainkaan) ikimuistoisia. Ne ovat liian tavallisia opiskelijoita viihdyttääkseen, eivätkä oikein edes eroa toisistaan. Ainoa hahmo, joka jäi mieleen, oli kampuksen gigolo, Rontti. Hänellä tuntui käyvän flaksi jatkuvasti ja sitten ei kuitenkaan.
Villimpi Pohjola ei tarjoa mitään vihattavaa (valitettavasti), eikä mitään ihastuttavaa (valitettavasti). Ja sen vuoksi kolme tähteä pyöristyy tällä kertaa kahteen.
January 5, 2018
Siis miten tämä sarja on mennyt minulta ihan ohi? Vaikka siinä on niin paljon tuttua ja samastuttavaa? No, onneksi löysin nyt!
Kaveriporukan sekoiluja yliopisto-opintojen loppusuoralla. Bileitä, ihmissuhteita, aikuistumista. Tuttuja juttuja ja vähän vähemmän tuttuja. Kutkuttaa jotakin hermoa juuri osuvasti. Lainasin jo seuraavat osat kirjastosta.
Kaveriporukan sekoiluja yliopisto-opintojen loppusuoralla. Bileitä, ihmissuhteita, aikuistumista. Tuttuja juttuja ja vähän vähemmän tuttuja. Kutkuttaa jotakin hermoa juuri osuvasti. Lainasin jo seuraavat osat kirjastosta.
November 6, 2018
Tyyli iskee, miellyttää silmää ja osa jutuista oli oikeasti tosi hauskoja. Lisää kiitos!
October 10, 2018
Multa ovat nämä menneet aivan ohi ja olen toki muutenkin vähän myöhäisherännyt sarjakuvien kanssa (ellei lapsuuden Aku Ankkoja, Asterixeja ja Lucky Lukeja lasketa). Nyt sitten aloin Villimpää Pohjolaa lukea ihan missä sattuu järjestyksessä. Eipä tuo nyt kauheasti haittaa, hauska näitä on lukea ja Ahosen taito senkun paranee vanhetessaan.
September 8, 2019
Tykkään piirrostyylistä, mutta jutut ei pahemmin puhutelleet. Kuolema-kissa oli ainoa juttu, jolle naurahdin.
This entire review has been hidden because of spoilers.
February 6, 2018
3,5 tähteä, mutta pyöristetään nyt ylöspäin. Kokoelman alkupuoli, joka ilmeisesti on suurilta osin se varsinainen ykkösosa näistä kokoelmista, oli ihan kiva ja viihdyttävä (3 tähteä), mutta yliopisto-opintojen alkuajasta on itsellä jo sen verran aikaa, että nämä alkupään opiskelija-elämän vitsit ja elämäntavan hassut tilanteet on kuultu ja höylätty jo sen verran useasti, ettei ne enää niin suuresti säväytä. Opintonsa aloittavalle varmasti hauska yliopistoelämän kuvaus. Mutta toinen puolisko syvensi hiukan hahmoja ja aloin päästä paremmin mukaan heidän henkilökohtaiseen maailmaansa. Hahmoille tapahtui muitakin asioita, kuin pelkästään niitä, mitä kullekin opiskelijakarikatyyrille "kuuluu tapahtua". Hienon toisen puoliskon jälkeen (4 tähteä) on laitettava varaus vetämään kirjastoon seuraavasta osasta, että pääsee katsomaan, mihin hahmojen polut alkavat kulkea.
Read
August 6, 2016Onneksi tiedän, että myöhemmät albumit ovat hyviä. Muuten olisin luopunut tämän kohdalla leikistä. Joukossa on helmiä, mutta muuten tässä näkyvät Villimmän Pohjolan huonoimmat puolet: toisto, toisto ja toisto, ajoittaiset tympeät vitsit (hehheh kun homous ja rumat naiset on niin hurjanhauskoja) ja aivan liian iso hahmogalleria. Ensimmäinen albumi kuitenkin pohjustaa tulevaa, joten sitä ei kannata jättää väliin.
January 14, 2016
Voi olla viis tähteä vähän liikaa, mutta ainakin kannustuksen vuoksi.
December 4, 2016
Huomaa, ett myöhemmissä sarjakuvissa piirustustyyli on huimasti parantunut.
September 3, 2021
Toimii aina!
October 15, 2019
Alkuun en ollut vielä täysin vakuuttunut nuorehkojen yliopisto-opiskeljoiden elämää seuraavan Villimpi Pohjola -sarjakuvan alkupään strippien kokoelmasta. Sitten päähenkilöt muuttuivat rinnakkaistodellisuudessa mm. Mustakaavuksi, puluksi ja Jeesukseksi, ja homma nousi pykälän ylöspäin.
Alkupään villimpi Pohjola -sarjiksia kokoava kirja ei yllä vielä myöhempien tarinoiden tasolle. Eri vuosina piirrettyjen sarjakuvien laittaminen peräkkäin särähtää silmään, kun piirrosten jälki vaihtelee alkuvuosina vielä paljon. Lisäksi resoluutio vaihtelee, eikä varhaisissa irtovitseissä ole vielä samanlaista syvyyttä ja jatkumoa kuin myöhempien kirjojen ihmissuhdekuvauksissa. Loppua kohden teos kuitenkin petraa roimasti.
Alkupään villimpi Pohjola -sarjiksia kokoava kirja ei yllä vielä myöhempien tarinoiden tasolle. Eri vuosina piirrettyjen sarjakuvien laittaminen peräkkäin särähtää silmään, kun piirrosten jälki vaihtelee alkuvuosina vielä paljon. Lisäksi resoluutio vaihtelee, eikä varhaisissa irtovitseissä ole vielä samanlaista syvyyttä ja jatkumoa kuin myöhempien kirjojen ihmissuhdekuvauksissa. Loppua kohden teos kuitenkin petraa roimasti.
November 22, 2020
Tämä jätti hieman ristiriitaiset fiilikset.
Piirosjälki on tosi hyvää. Ehkä mangamaisinta, mitä olen suomalaisilta tekijöiltä nähnyt, mutta se sopii hyvin ja tekijä on luonut itselleen hyvän ja vahvan tyylin.
Itse tarina ja huumori jäävät puolitiehen. Isoin ongelma on, että hahmoja ei esitellä missään vaiheessa kunnolla ja kun kaikki ilmestyvät tarinaan kerralla, on niitä tosi vaikea edes erottaa toisistaan. Tämän seurauksena monet vitsit tuntuvat eniten inside-läpiltä, joihin ei itse oikein pääse mukaan.
Kyllähän tämän läpi lukaisee, mutta ei hirveästi tunteita herätä. Ongelmana juuri hahmojen etäisyys. Ehkäpä se paranee seuraavissa osissa, kun hahmot jo kutakuinkin tuntee.
Piirosjälki on tosi hyvää. Ehkä mangamaisinta, mitä olen suomalaisilta tekijöiltä nähnyt, mutta se sopii hyvin ja tekijä on luonut itselleen hyvän ja vahvan tyylin.
Itse tarina ja huumori jäävät puolitiehen. Isoin ongelma on, että hahmoja ei esitellä missään vaiheessa kunnolla ja kun kaikki ilmestyvät tarinaan kerralla, on niitä tosi vaikea edes erottaa toisistaan. Tämän seurauksena monet vitsit tuntuvat eniten inside-läpiltä, joihin ei itse oikein pääse mukaan.
Kyllähän tämän läpi lukaisee, mutta ei hirveästi tunteita herätä. Ongelmana juuri hahmojen etäisyys. Ehkäpä se paranee seuraavissa osissa, kun hahmot jo kutakuinkin tuntee.
August 30, 2017
Hauska ja oivaltava muttei niin samaistuttava kuin myöhemmät osat. Sopii nuoremmalle lukijalle, jolle yliopistoelämä on vielä jollain tapaa oleellista, itse en sitä ole koskaan kokenut joten suuri osa jutuista menee rehellisesti ohi.
February 6, 2020
Aluksi meni hahmot sekaisin ja vitsit ohi.
Loppua kohden jutut ja piirrostyyli parani huomattavasti. Kyllä näihin tyyppeihin lopulta kiintyi niin, että on pakko jatkaa seuraavaan osaan.
Stripit oli suurin piirtein aikajärjestyksessä, mutta välillä pompittiin ajassa, mikä vähän pisti silmään.
Loppua kohden jutut ja piirrostyyli parani huomattavasti. Kyllä näihin tyyppeihin lopulta kiintyi niin, että on pakko jatkaa seuraavaan osaan.
Stripit oli suurin piirtein aikajärjestyksessä, mutta välillä pompittiin ajassa, mikä vähän pisti silmään.
August 28, 2018
Hauska, lämmin ja elämän makuinen. Pidin myös ulkoasusta ja piirrostyylistä.
April 13, 2019
Minustä tämä oli kokoelma muista kirjoista, sillä törmäsin strippeihin, joita olin jo ennenkin lukenut.
June 16, 2023
En ehkä oo kohderyhmää alkoholin juomisen ympärille keskittyville opiskelijasekoiluille, vähän seksistisille vitseille ja toisten mollaamisesta kumpuavalle huumorille. Ehkä jotkut tykkää.
February 17, 2022
Read again in Finnish (as it is a Finnish comic)!
Luettuani tämän ensi kertaa 2019, pohdin, että tämä on harvinainen kirja jolle aidosti haluaisin antaa sen 3,5 tähteä koska täydet tähdet eivät kuvaa tarpeeksi tarkkaan lukukoemusta. Päädyin 3:n tähteen, mutta vaikka yhä olen arviossani samaa mieltä, nostan sen 4:en.
Pelinavaus on kokoelma Villimpi Pohjola sarjan ensi strippejä, punaista lankaa ei pahemmin ole muutamaa tarinaa lukuunottamatta, vaan tohelointi keskittyy yleiseen opiskelijaelämään ja karikatyyrimaisiin hahmoihin. Vaikka hahmoja on toisinaan vaikea erottaa muuta kuin nimeltä, niin toisella lukemalla löysi helpommin tarinan aloitukset ja sen kehityksen. Vaikka lukijalle ei välttämättä ole selvää kuka on kuka, Ahosella on selvät persoonat mielessä.
Vitsit keskittyävät pääosin opiskelijuuden kamalaan ihanuuteen (vai ihanaan kamaluuteen?), mutta on mukana videopelikomiikkaa, parisuhde ja seksihuumoria ja ties mitä. Vaikka puhtaat ääneen naurut jäivät yhä vähemmälle, niin lämmin positiivisuus huokui sivuilta aina vain vahvemmin ja kokoelman lukeminen jättäkin mukavan iloisen tunteen. Erityisesti loppupuolella olevat katkeransuloiset jäähyväiset tuntuivat aidoilta, vaikka hahmoista ei olisikaan saanut kiinni. Vaikka aihepiiri on hyvin erilaista, sain näistäkin samoja fiiliksiä kuin Calvin and Hobbes kokoelmista enkä pahemmin sitä parempaa kehua keksi.
Luettuani tämän ensi kertaa 2019, pohdin, että tämä on harvinainen kirja jolle aidosti haluaisin antaa sen 3,5 tähteä koska täydet tähdet eivät kuvaa tarpeeksi tarkkaan lukukoemusta. Päädyin 3:n tähteen, mutta vaikka yhä olen arviossani samaa mieltä, nostan sen 4:en.
Pelinavaus on kokoelma Villimpi Pohjola sarjan ensi strippejä, punaista lankaa ei pahemmin ole muutamaa tarinaa lukuunottamatta, vaan tohelointi keskittyy yleiseen opiskelijaelämään ja karikatyyrimaisiin hahmoihin. Vaikka hahmoja on toisinaan vaikea erottaa muuta kuin nimeltä, niin toisella lukemalla löysi helpommin tarinan aloitukset ja sen kehityksen. Vaikka lukijalle ei välttämättä ole selvää kuka on kuka, Ahosella on selvät persoonat mielessä.
Vitsit keskittyävät pääosin opiskelijuuden kamalaan ihanuuteen (vai ihanaan kamaluuteen?), mutta on mukana videopelikomiikkaa, parisuhde ja seksihuumoria ja ties mitä. Vaikka puhtaat ääneen naurut jäivät yhä vähemmälle, niin lämmin positiivisuus huokui sivuilta aina vain vahvemmin ja kokoelman lukeminen jättäkin mukavan iloisen tunteen. Erityisesti loppupuolella olevat katkeransuloiset jäähyväiset tuntuivat aidoilta, vaikka hahmoista ei olisikaan saanut kiinni. Vaikka aihepiiri on hyvin erilaista, sain näistäkin samoja fiiliksiä kuin Calvin and Hobbes kokoelmista enkä pahemmin sitä parempaa kehua keksi.
April 20, 2017
Tämän kokoelman julkaisu ilahduttaa varmaan monia, etenkin kun Villimmän Pohjolan osaa 1 on varsin hankala enää mistään saada. Mutta jos sattuu jo omistamaan osat 1 ja 2, niin sitten tämä kokoelma saattaa jättää hiukan kylmäksi. "Uutta" (tai siis osissa 1 ja 2 julkaisematonta) materiaalia on varsin niukasti. Mukana on kylläkin pari "strippiä", jotka tuovat selkoa ja eheyttä muutamaan vanhaan tarinaan (esim. laivaristeily). Niistä iso kiitos. Lisäksi tämmöinen laajempi kokoelma antaa mielenkiintoisen mahdollisuuden tarkastella Ahosen piirrosjäljen ja -tyylin kehitystä.
Omasta mielestäni Pelinavaus tuntui monilta osin hajanaiselta, kun vertaa sitä osiin 1 ja 2. Tarinajatkumoista puuttui liikaa paloja välistä.
Omasta mielestäni Pelinavaus tuntui monilta osin hajanaiselta, kun vertaa sitä osiin 1 ja 2. Tarinajatkumoista puuttui liikaa paloja välistä.
April 4, 2015
Vielä en anna periksi JP Ahosen kanssa, vaan aion lukea hänen kaikki albuminsa, ennen kuin luovutan. Eipä sikäli, ihan mielellään näitä lukee, taitavasti nämä on tehty. Viittaukset ovat hauskoja ja mitä marginaalisempia ne ovat niin sitä enemmän saa mielihyvää niiden bongaamisesta. Teokseen mahtuu monenlaista humoristista kahjoutta, mistä pisteet. Mutta viimeinen punchline jää turhan usein vajaaksi tai menee jollain tavalla ohi. Muuten en olisi näin kriittinen, mutta kun tekninen taituruus on tätä luokkaa, niin pienetkin puutteet korostuvat. Ehkä viimeisimmässä albumissa kaikki palaset liksahtavat paikalleen? Sitä odotellessa.
April 11, 2013
Uudelleentulkinta toimii. Uudelleenjärjestely saa tarinan toimimaan paremmin jatkumona, jos kohtaenimmäkseen vanhoista stripeistä koottu albumi ei säväytä uutuusarvoillaan.
January 11, 2016
Siis aivan mahtava! Villimpi pohjola on ehdottomasti paras suomalainen sarjakuva!
Displaying 1 - 23 of 23 reviews