Miltä tuntuu kulkea nykyajan nomadina maailmalla, hetkestä ja vapaudesta nauttien? Santeri Niittyaro tietää sen, sillä hän eli niin yli kaksi vuotta.
Hän ajoi pakettiautolla 43 000 kilometriä, lensi lentokoneella puolen maapallon ympäri, kulki laivalla, veneellä ja surffilaudalla lukuisten lätäköiden poikki, käveli ja kiipeili pitkin kallioita, hiekkarantoja, pikkukyliä ja lehmälaitumia.
Aallon etsijän päiväkirja sisältää Niittyaron muistiinpanoja tuolta ajalta. Matkustamisen motiivina on lainelautailu, aito surffaus, mutta kiireetön seikkailu pitää sisällään myös paljon muuta. Aallon etsintä vie nuorta miestä Norjan ja Portugalin rannikoilta Tyynenmeren saarille, Australiaan ja takaisin. Hän seuraa elämän ja meren aaltoilua lähietäisyydeltä, innostuu, haltioituu, järjestelee asioitaan, pohdiskelee ja tutkiskelee itseään ja maailmaa tinkimättömän rehellisesti. Kerronta imee vastustamattomasti mukaansa, vaikka lukija olisi nähnyt surffausta vain mainoskatkoilla tai paitakuoseissa.
Rantapummi ja vapaaehtoistyöntekijä seuraa uskollisesti unelmaansa, mutta unelma on samalla pakoa, joka ei voi jatkua ikuisesti.
Lopulta elämä heittää voltin eivätkä asiat ole enää omissa käsissä.
+ Surffarin päiväkirjaa oli mukava lukea. Ei haittaa vaikkei tietäisi surffisanastoa (takaa löytyy myös sanakirja). Lukemista pystyi katkaisemaan/jatkamaan lähes missä kohtaa tahansa. Tämä sopi kiireiseen arkeen. Tunnelma oli seikkailullisen rento. Mielikuvat reissumaisemista veivät lomafiiliksiin :)
- Jäin kaipaamaan syvempää taustaa päähenkilölle/luonteelle. Päiväkirja ei tyylinä ole kaikille mieluisin. Olisin toivonut tietyistä pätkistä pidempiä, mutta tämä olikin päiväkirja, joten lyhyet pätkät sallittakoon!