Lumovoimainen kertomus Afrikasta, sen menneisyydestä ja nykypäivästä, kertojina muinaisen Afrikan kalliomaalari ja nykyaikainen pohjoismainen vesi-insinööri.
Ulla-Lena Lundberg on syntynyt Kökarissa ja asuu nykyisin Porvoossa. Jo 15-vuotiaana debytoinut Lundberg on julkaissut lähes kaksikymmentä kirjaa: runoja, raportteja, matkakertomuksia ja romaaneja. Hänet on palkittu moneen kertaan; hän on mm. saanut kahdesti valtion kirjallisuuspalkinnon, ollut neljä kertaa Finlandia-ehdokkaana ja Pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana ja saanut Ruotsin Akatemian Finland-palkinnon, Gummeruksen Kaarlen palkinnon ja Kiitos kirjasta -mitalin. Vuonna 1993 hänet nimitettiin taiteilijaprofessoriksi sekä Åbo Akademin kunniatohtoriksi. Lundberg voitti vuoden 2012 Finlandia-palkinnon romaanillaan Jää.
Lundberg on ehdottomasti yksi parhaista suomalaiskirjailijoista. Hänen humanisminsa ja taitonsa tulkita ihmismieltä tuo mieleeni John Williamsin, mikä ei ole ihan pieni kehu. Vuonna 1997 kirjoitettu Sade sai tänä vuonna uudet kauniit kannet, joten kirjaan tarttui ilolla. Teema on ajankohtainen: vaikea kuivuus ja siitä aiheutuvat suuret ja pienet ongelmat.
Aluksi Lundberg istuttaa lukijansa tuhansia vuosia sitten eläneiden afrikkalaisten nahkoihin, tutustuttaa heidän sateentekorituaaleihinsa, luolamaalauksiinsa, ja rauhanomaiseen elämäänsä pienissä vaeltavissa perhekunnissa. Tämän jälkeen siirrytään 1990-luvulle, missä kertojana on ruotsalainen vesi-insinööri Bengt, joka rakentaa pumppuja ja kaivoja samoilla seuduilla. Avoin ja utelias mieli sekä vuosien aikana karttuva kokemus antaa hänelle harvinaisen syvän ymmärryksen paikallisten tapoihin ja käytökseen.
Pienen kirjan luki nopeasti. Aivan paras Lundberg tämä ei ehkä ollut, mutta erilainen ja hyvällä tavalla mieleenpainuva.
Ulla-Lena Lundbergin Sade oli taas kerran osoitus kirjailijan vahvasta kerronnasta ja taidosta luoda eläviä henkilöhahmoja. Oli kyseessä sitten samaanin tarina tuhansien vuosien takaa tai ruotsalainen vesi-insinööri, hahmot nousevat kuin elävät ihmiset kirjan sivuilta kuviksi näkökenttään. Veden ja sen ikiaikainen tärkeys korostuu kirjan kertomuksessa samalla kuin ihmisen yhteys luontoon tai sen kadottaminen. Sade on toinen Lundbergin teos joka olen lukenut eikä varmasti jää viimeiseksi. Pisteitä 5/5 ja menee haasteen kohtaan 16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla.
Ajattelin että vaikka hinta, jonka joutuu maksamaan siitä että saa levätä rakastettunsa käsivarsilla, saattaa tuntua naurettavan korkealta, se ei koskaan ylitä maksukykyä. s. 248