Jokapäiväinen elämämme

by Riikka Pelo

Jokapäiväinen elämämme on Riikka Pelon toinen romaani. Teos kytkeytyy venäläisen runoilijan Marina Tsvetajevan (1892–1941) ja hänen tyttärensä Ariadna Efronin (1912–1975) elämään.

Venäjällä jo nuorena tunnustettu runoilija pakeni tyttärensä kanssa vallankumouksen jaloista voidakseen elää yhdessä miehensä, valkoisen armeijan palveluksessa olleen Sergei Efronin kanssa. Perhe vietti niukkaa elämää ensin Prahan lähiseudun kylissä, missä Tsvetajeva kirjoitti keskeisimmät runoelmansa. Tšekkoslovakiasta perhe päätyi Pariisiin. Siellä isä ja tytär työskentelivät Neuvostoliiton salaiselle poliisille. Koko perhe seurasi lopulta Ariadnaa takaisin Moskovaan. Kotimaassa Stalinin vainot ja lähestyvä toinen maailmansota erottivat heidät pian toisistaan, Ariadnan vankileirille Komiin ja Marinan Tataarian Jelabugaan, maanpakoon omassa maassaan.

Jokapäiväinen elämämme on kertomus yhdestä merkittävimmästä venäläisestä runoilijasta, Marina Tsvetajevasta ja hänen tyttärestään Aljasta. Unohtumaton kuvaus perheestä, jonka Stalinin terrori tuhoaa. Kiihkeä ja järkyttävän kaunis tarina ihmisyydestä, rakkaudesta ja kirjoittamisen ehdottomuudesta.

Genres: Fiction, Finnish Literature, Historical Fiction

521 pages, Hardcover

First published April 4, 2013

About the author

Riikka Pelo on suomalainen kirjailija ja käsikirjoittaja.
Pelo sai vuonna 1998 kunniamaininnan J. H. Erkon kirjoituskilpailussa. Vuonna 2002 hän sijoittui kilpailussa toiseksi.

Vuonna 2006 ilmestyi Pelon esikoisromaani Taivaankantaja, joka kertoi lestadiolaisuudesta pienen tytön näkökulmasta. Kirja oli ehdolla Runeberg-kirjallisuuspalkinnon sekä Vuoden kristillinen kirja -palkinnon saajaksi.Se palkittiin vuoden 2006 Tiiliskivi-palkinnolla. Romaanin englanninkielinen käännös ilmestyy vuonna 2014.

Pelon Finlandia-palkittu toinen romaani Jokapäiväinen elämämme kertoo venäläisestä runoilija Marina Tsvetajevasta ja tämän tyttärestä Ariadna Efronista Stalinin ajan Neuvostoliitossa. Joulukuussa 2013 se asetettiin myös Runeberg-ehdokkaaksi.

Pelo viimeistelee väitöskirjaansa Aalto-yliopistossa elokuva- ja lavastustaiteen laitokselle. Hän on entinen Nuoren Voiman Liiton hallituksen puheenjohtaja.

Reviews

[Helena · Rating 5 out of 5]

Tartuin kirjaan tavallista suuremmalla varauksella monestakin syystä. Osittain se liittyi kirjan paksuuteen ja aihepiiriin, osittain kuulemiini ennakkokommentteihin sen vaativuudesta. Ehkä Finlandia-voittajuuskin teki minut ennakkoluuloiseksi - monet palkitut kirjat eivät ole olleet minun juttujani!
Sain suosituksen lukea tämä ilman kiirettä tai monen kirjan samanaikaista lukemista. Sainkin täydellisen rauhan tähän kirjaan paneutumiseen kesäloman juuri alettua. Myönnän, ettei teksti päästänyt lukijaansa helpolla, mutta kirja teki kyllä minuun suuren vaikutuksen! Hienoa, vahvaa kuvausta ja uskomatonta taustatyötä. Henkilöt tulivat lukijalle eläviksi ja tutuiksi - tuntui, kuin itsekin olisi siirtynyt jonnekin aivan toisaalle tästä omasta arkitodellisuudesta. Tsekkoslovakian historiaan liittyvät jaksot olivat minulle ajankohtaisesti mieluisia, kun menen pian käymään Prahassa!

[Markus Pietilä · Rating 4 out of 5]

Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat:
(1984-2011: 196/196)
(2012: 2/6)
2013: 5/6
1984-2023: 203/268

4+/5. Kovin taidokas ja varmaan virheetönkin romaani. Mutta olihan tämä kaikkine kaunokirjallisine tehokeinoineen ja kikkailuineen ainakin itselleni melko raskasta luettavaa. Ihan kuin olisi vetänyt kivirekeä perässä. Lukemisen riemu puuttui oikeastaan tyystin. Oma Finlandia-palkintoni olisi itsestäänselvästi mennyt Asko Sahlbergille ja Herodekselle. Ja tämän Riikka Pelon teoksen edelle nostaisin vielä 2-3 aiempaa Finlandia-voittajaakin.

5- Asko Sahlberg: Herodes 2013
4,5 Leena Krohn: Hotel Sapiens 2013
4,5 Hannu Raittila: Terminaali 2013
4+ Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme 2013V
4+ Kjell Westö: Hägring 38 2013
4 Juha-Pekka Koskinen: Ystäväni Rasputin 2013

[Janica · Rating 4 out of 5]

Alussa hieman vierastin, pääasiassa haastavasta tyylistä johtuen. Tuntui mahdottomalta päästä tarinaan sisään, yhdelle henkilölle oli niin monta eri nimitystä ja menin välillä ihan sekaisin, mutta se oli onneksi vain alkukankeutta. Jahka tarina sitten vei mennessään, kerronta oli todella kaunista ja soljuvaa, ja tarina todella koskettava, huomasin bussissa tätä lukiessa välillä ihan ummistavani silmät järkytyksestä kun jotkut kirjan kohdat teki niin pahaa. Äidin ja tyttären ongelmallisen suhteen kuvailu myös todella onnistunutta.

Nyt tuntuu hankalalta jättää kirja, tarinassa oli niin kiinni ja tuun tätä muistelemaan vielä pitkään.

[Eva Lavrikova · Rating 5 out of 5]

Marina Cvetajevová bola známa a zjavne komplikovaná osobnosť. Podobne ako obdobie prvej polovice dvadsiateho storočia v Rusku, podobne ako Marinin vzťah s dcérou Ariadnou, podobne ako vzťahy vôbec. Všetko toto - a najmä všedný život, o ktorý sa postavy usilujú predovšetkým - popisuje Riikka Pelo presvedčivým, nadmieru literárnym jazykom a vďaka nemu tak rozhodne nejde o suchopárny historický príbeh či životopis, ale o plnokrvný, obrazotvorný príbeh života samého. Toho všedného, po akom túžime všetci, o to viac, ak sa nám ho úplne nedostáva.
Výborná kniha, pokojne by som prečítala ešte dalších 500 strán.

“Když Olga odešla cítila Marina podivnou lehkost, skoro stav beztíže. Na chvilku zapomněly na sebe, na svůj každodenní život, na zemskou gravitaci, na to jak měsíc hýbe duší, vodami, řekami. Svět se na chvilku zastavil, hrůza zůstala daleko. A starosti tolik netížily. Tohle si musí pamatovat: jak jejich smích, smích tří žen, dal světu na okamžik jiný pořádek, všem jeho nitkám, zlomeným hlavám.”

[Jarno Mehtiö · Rating 5 out of 5]

Ymmärrän Finlandia-palkinnon. Tämä oli päräyttävä lukukokemus, joka jää mieleen.

Kirja kertoo venäläisestä, minulle entuudestaan tuntemattomasta, Marina Tsvetajevasta. Wikipedian mukaan hän oli yksi merkittävimmistä 1900-luvun venäläiskirjailijoista. Sarja, joka ei ole mikään piirikunnallinen. No, romaani on romaani, mutta silti.

Kirjassa kerrotaan tarinaa Tsvetajevan ja hänen tyttärensä silmien läpi. Aluksi vaikuttaa, kuinka kaksi elämää eri tavalla katsovaa ihmistä ovat kuitenkin pohjimmiltaan samanlaisia. Runoilijan kuvaus on maalailevaa, kuvailevaa, totuutta väistävää. Journalistin väitettyihin tosiasioihiin pitäytyvää ja realimaailman asioita painottavaa. Molempia silti yhdistää tietty kieltäytyminen nähdä maailmaa sellaisena kuin se on, ainakin lukijan näkövinkkelistä. Molemmat alistavat maailman omiin tulkintakehikkoihinsa, mikä saa pohtimaan eroa esteetikon ja kommunistin välillä.

Loppua kohti lukukokemus vain syvenee ja viimeinen viidennes on uskomattoman hienoa tekstiä. Alussa kun mietin, tarviiko näin paljon keskittymistä vaativa romaani näin paljon sivuja. Lopussa vastaus oli selvä: vaatii, kaikella on tarkoituksensa.

Lopussa kirjan nimikin aukeni minulle. Siinä epätäydelliset ihmiset elävät sijoiltaan menneessä maailmassa. Jokapäiväinen elämä murskaa ihmisen ja hänen unelmansa. Toisen ihmisen ymmärtäminen on vaikeaa ellei mahdotonta. Jokapäiväisessä elämässä ajaudutaan irralleen. Pikemminkin kyse on jokapäiväisestä elämästä, ei elämästämme. Elämä on yksikkö, ei monikko. Valitettavasti.

[Taneli Repo · Rating 3 out of 5]

Runoilija Marina Tsvetajevasta (1892-1941) ja hänen tyttärestään Ariadna Efronista (1912-1975) kertova romaani voitti Finlandia-palkinnon vuonna 2013. Tyyli yhdistelee proosaa runoilevaan kielenkäyttöön.

Tajusin vasta kirjan luettuani, että romaani perustuu todellisiin henkilöihin. Juoni vakoiluineen ja vankileireineen on semisti mielenkiintoinen, ja tarina on kunnianhimoisesti kirjoitettu. Äiti ja tytär pakenevat ensin vallankumousta Ranskaan, mutta palaavat sitten naiivisti Neuvostoliittoon. Tämä ei tietenkään pääty hyvin.

On kuitenkin sanottava, että minusta runoilu tuntui lähinnä häiritsevältä, ja tämän kirjan lukeminen tuntui puuduttavalta suorittamiselta. Taiteellisena teoksena Jokapäiväinen elämämme epäilemättä on neljän tähden arvoinen suositus, mutta koska Goodreadsissa saa olla subjektiivinen, annan vain kolme tähteä, koska en tykännyt kirjasta sen enempää.

[Sanni · Rating 4 out of 5]

”Ja Marinan silmät, minä tajusin sen sitten; vaikka olisin katsonut niihin miten, hän ei edes nähnyt minua.”

[Anne Holappa · Rating 1 out of 5]

http://www.kiiltomato.net/riikka-pelo...

[Anna · Rating 1 out of 5]

I didn't expect much from this book, but was disappointed anyway. Well, I'm aware I didn't fit the target audience, which has probably never heard of Marina. I was too prepared: I've read plenty of Marina's poetry, prose, her sister's memoires an even her son's diary. Also, I didn't expect the foreigners neither to understand Marina's poetry (it's all about the sound and the rhyme, you cannot understand it in translation. But luckily, the book wasn't about the poetry) nor to be historically correct. And of course there were plenty of ridiculous mistakes (did anyone even try to do any fact cheking before publishing?). Like, a rabbit-based pregnancy test in the 30s in Soviet Moscow? Just ridiculous. Also, it's super weird to read fiction based on the real people's lives...

Anyway, the reason I stopped reading in the middle: it was insanely boring. Also, cannot agree with the reviews that compliment the nice language etc. The scene describing Alya's sex with Mulya was the worst description of sex I've ever read.
I hate to stop reading books in the middle, but this one is so bad that I have to.

[Paula · Rating 1 out of 5]

Teos täynnä kaunokirjallista kikkailua. Kirjassa hypitään kahden eri kertojan välillä, äiti Marinan ja tytär Aljan. Tietenkin muutamalta eri aikakaudelta. Lisäksi väliin on tungettu ilmeisesti Aljan tekemiä runoja. Lopussa vielä jää arvoitukseksi, että onko tämä se kirja jota Alja miettii kirjoittavansa. Tuntuu että Pelo on koonnut teokseen kaikki nykykirjailijoiden kerronnalliset kikat ja näin päättänyt "tehdä erilaista".

Tarina itsessään jää kaiken tämän kikkailun varjoon. Kirja on kertomus oikeista henkilöistä, runoilija Marina Tsevatajevasta ja hänen tyttärestään Ariadna (Alja) Efronista. He osallistuivat mm Neuvostoliiton tiedustelupalveluun ja wikipedian perusteella elivät muutenkin mielenkiintoista elämää. En tiedä olettaako kirjailija, että lukija tietäisi heidän elämästään jotain, koska kirjassa ei juurikaan kerrota mitään tapahtumia vaan tajunnanvirran omaisesti muutamasta päivästä ajatuksia. Välillä teksteissä kuitenkin viitataan menneisiin niitä selittämättä. Kirja on muutenkin päiväkirjamainen, joten voi olla että tämä on myös kirjailijan valinta.

[Marie · Rating 5 out of 5]

Krutá kniha o krutých osudech. Pomalu, pomaloučku nás autorka vede hlouběji do tenat krutosti . Nejprve tedy záblesky z horkého léta v Československu, matka a dcera na českém venkově, na útěku už roky, matka básnířka, přemýšlivá dcera, poslední dny před odchodem do školy. A pak tedy Moskva roku 1939, dcera již dospělá a matka, zoufalá matka, která (snad) jediná z rodiny jasnozřivě vidí, kam se řítí Rusko. Tohle je krutá kniha, dává nám nahlédnout do srdce žen - matky a dcery - do jejich nadějí, snů, do temných koutů jejich duše. A také ukazuje - nemilosrdně a bez příkras - kam vede strašlivá demagogie a fanatismus, kde ve jménu "lepšího člověka a nových zítřků" lidé udávají své blízké a posílají je tak na smrt - a dělají to dobrovolně, považují to dokonce za výsadu a čest - aby pak nakonec sami skončili v drápech této mašinérie. Krutá kniha, napsaná o ruské básnířce z minulého století - ale tolik, tolik aktuální v těchto dnech.

[Ema Mele · Rating 4 out of 5]

Malý literární klenot. Autorka chtěla napsat knihu, která se čte pomalu, to můžu potvrdit. Moc se mi líbil jazyk a styl, pasáže z Čech, vylíčení vztahu matky a dcery, psychologie člověka, který podlehl propagandě. Rušila mě autorčina divná práce s interpunkcí (čárky používá jako cézury, ale v češtině to teda moc nefunguje) a fiktivní básnické pasáže, které měly představovat Aljinu poezii - ty tam podle mě vůbec být nemusely, nebo mohly být kratší, nudilo mě to. Taky mě mrzí nepečlivá práce českého nakladatelství: anotace na knize je opsaná z iliteratury, aniž by dali kredit autorce, a nenamáhali se uvést na pravou míru, jak je to s úryvky dopisů a básní, které na přebalu předesílají: ve skutečnosti jsou to skoro vše úryvky fiktivní!

[HMI · Rating 3 out of 5]

Kiinnostava aikakausi ja paikka, proosamuotoisista osuuksista nautinkin. Se, ettei runollinen kieli nappaa (runoista puhumattakaan), on lähinnä oma rajoitteeni. Mutta näitä oikeiden ihmisten elämään perustuvia fiktiokirjoja lukiessani minulle tulee aina vähän kyseenalainen olo, siis lähinnä silloin kun historiallinen henkilö on keskeisemmässä roolissa kuin statistina fiktiivisen päähenkilön tarinassa. Tässä kirjassa aivan erityisesti, koska suurin osa henkilöistä oli niin vastenmielisiä (esitettiin niin vastenmielisiksi, ainakin minun mielestäni), ja koska heille tapahtui niin kamalia asioita. Ongelmaa on varmaan pohdittu tylsistymiseen asti, mutta minua se häiritsi tätä kirjaa lukiessani aivan erityisesti - tuntui jollain tapaa epäeettiseltä.

[Book Jester · Rating 3 out of 5]

Olipahan aivan jumalattoman pitkä, kaunokirjoituksella sudittu teos, kuorrutettuna aikajanalla hysteerisesti pomppivalla juonella. Tuntui kun kirjailija olisi leikkinyt lukijan kanssa peili-leikkiä, jossa eteenpäin liikuttiin vasta kun selkä oli käännettynä, muuten sai tuijottaa vain pysähtynyttä hetkeä ajassa. Jos tuokiokuvassa esiintyi pienintäkään liikettä, tuli heti takapakkia alkuun. Teos onnistui ajoittain olemaan mielenkiintoinen henkilöhahmojensa ansiosta, mutta viimeistään väliin tungetut eläinsadut pistivät lukijan pään niin pyörälle, ettei tässä kompuroimatta maaliin päästy.

Koko arvostelu: https://bookjester.blogspot.com/2025/...

[Juha K · Rating 3 out of 5]

Kieli on todella hienoa, Pelo on aika omassa luokassaan sen käyttäjänä. Sen sijaan kirja oli melko tuskastuttava luettava. Se ei tempaissut minua mukaansa kuin ehkä jossain sivun 400 jälkeen... Kirjan aihe ja henkilöt olivat minulle täysin outoja. Lisäksi kirja sai minut ihmettelemään millä röyhkeydellä kirjailija laittaa sanoja ja ajatuksia oikeasti eläneiden ihmisten suuhun ja päähän. Harvoja kirjoja joista todella haluaisin kuulla kirjailijan itsensä kertovan enemmän! Hämmentävä kokemus kaiken kaikkiaan.

[Annika Lentso · Rating 4 out of 5]

Kurb perekonna lugu keerulisel ajal. Lisaks perekondlikule traagikale ajaloo keerulises punktis ka ema-tütre pingeline suhe ning sellest tulenev. Raske lugemine. Samas jutustus kulgeb rahulikult (vahepeal juba vägagi venivalt) ning lõpus kiirenevalt. Peale raamatu lõppu jääb väga halb tunne... Ei sobi pimedasse novembrisse.

[Kristýna Huclová · Rating 5 out of 5]

Nelehký čtení, jak jazykem tak příběhem vyzadujici pozornost a trpelivost, ktera se ovsem vyplati.po dlouhé době román s velkým R. Poetický jazyk v kontrastu s osudem Aljoši. pokud jsem v zivote neco umela, bylo to milovat.

[Sirkkis · Rating 5 out of 5]

Tarina on kamala, mutta Pelo kirjoittaa upeasti. Tämän päivän uutisia lukiessa hirvittää, kuinka historia toistaa itseään. Ihminen ei ikinä opi.

[Anneli Heinmaa · Rating 4 out of 5]

Ei olnud väga kerge lugemine, aga minus tärkas huvi Marina Tsvetajeva tütre Ariadna Efroni vastu. Ja mõtlesin, kui paljudest huvitatavest inimestest me ei tea, kuigi tasuks teada.

[Liisa · Rating 5 out of 5]

Finlandia-voittaja 2013. Hieno kirja. Piti otteessa, vaikka sivuja oli yli 500.

[Vladimír Žák · Rating 3 out of 5]

Unusual ordinary life.

[Merilin Toobal · Rating 5 out of 5]

Meeldis. Väga meeldis. Paremaks arusaamiseks peaks kaks korda lugema. Lihtsalt nii hea oli :)

[Bluecoloredlines · Rating 5 out of 5]

Upea teos, erinomaista kielellistä hallintaa & kekseliäisyyttä ja perinpohjaista aihealueen tuntemusta. Parhaita lukemiani kotimaisia (historiallisia) proosateoksia.

[Willow · Rating 4 out of 5]

huikean hienoa tekstiä, mutta kovin raskasta ja ilotonta luettavaa.

[Annika · Rating 4 out of 5]

Meni aikaa päästä kirjan maailmaan mukaan, mutta lopulta tämä oli vaikuttavimpia teoksia, joita olen aikoihin lukenut. Totalitarismin ja äidin ja tyttären suhteen kuvausten lisäksi olin erityisen vaikuttunut siitä, miten tarkasti ja totuudellisesti teoksessa kuvataan romanttista rakkautta ja kaikkea sen onnea ja traagisuutta.

[Timo Pietilä · Rating 2 out of 5]

Tammikuuhuni on jo useamman vuoden kuulunut edellisen vuoden Finlandia-voittajan lukeminen. Tänä vuonna urakka tuntui nimenomaan urakalta, sen verran raskasta ja hidasta luettavaa uusin voittaja oli. Kirja kertoo kahdella aikatasolle venäläisen naisrunoilijan ja hänen tyttärensä tarinaa Tšekkoslovakian maaseudulla 20-luvun lopussa ja Venäjällä 30-luvun lopulla ja 40-luvun alussa. Varhaisemmissa katkelmissa ketojana toimii äiti, myöhemmissä suurimmassa osassa suurimmassa osassa tytär. Perhe on venäjällä syntynyt, elää köyhissä oloissa Tšekissä, josta he muuttavat Berliiniin. Ennen paluutaan Venäjälle he olivat asuneet pitkään Pariisissa, jossa tytär toimi Venäjän salaisen palvelun asiamiehenä vakoillen muita venäläisemigrantteja ja raportoiden heistä. Stalinin vainoissa sitten etenkin tytär saa kokea miten diktatuurit kätyreitään palkitsevat. Kirja on kirjoitettu erittäin, erittäin rasittavalla tajunnanvirtatekniikalla. Alkupuolella lukujen välillä tuntui olevan eroa siten, että tyttären ollessa kertojaäänenä teksti oli lähes luettavaa, mutta etenkin puolenvälin paikkeilla hänen ollessa raskaana ja rakastuneena 30 riviä pitkät virkkeet valtasivat hänenkin lukunsa ja lukeminen muuttui raskaaksi ja lukujen välillä ollut kirjoitustyylin ero katosi. Loppupuolella eroa lukujen välillä taas oli selvemmin havaittavissa. Kielellisesti teksti oli kaunista, mutta ei itsetarkoituksellinen kielellinen kikkailu saisi tarinankerronnan ohitse mennä, ainakin jos minulta kysytään. Ärsyttävän naivin vaikutelman naiset tekivät, etenkin kommunistipropagandan sokaisema emigranttitovereistaan KGB:lle raportoiva tytär. Olen tällä vuosisadalla jaetuista Finlandia-palkituista kirjoista lukenut kaksitoista neljästätoista. Tämä sijoittuu niistä häntäpäähän omalla arvosteluasteikollani, ihan suoraan en osaa sanoa oliko tämä Nenäpäivääkin huonompi, ehkäpä.

[Anna-Maija Tähkävuori · Rating 4 out of 5]

Jokapäiväinen elämämme vyöryy suoraan sielun syvyksiin tarpellisena kirkastavana välähdyksenä. Sen viesti repii auki, herättää henkiin perimmäistä - sälän ja tyhjän alle hautautunutta - nykypäivän ihmistä.
Muistatko vielä elämän palon? Sen,joka piti hengissä.
Riika Pelo kuljettaa rohkeasti historiallisessa romaanissaan lukijansa tunnemyrskyyn - kaihon, rakkauden rajattomuuteen, jolla ei ole aikaa tai paikkaa. Salatuinta,kalleinta julmuuden, vihan raivot eivät saata musertaa.
Äiti ja tytär kasvotusten, vastakkain kulkevat - sidoksissa eri valintoihin - kohti tuhoaan teoksen ytimessä. Marina Tsvetajevan runot liikkuvat korkeuksissa mutta Arianda Efronin omaksuma kylmä aate vie molemmat pettävälle pinnalle.
Kirjan kielikuvat etenevät hallitusti, heräävät kuulaina kevään ensikukkan versoin hyisestä, rusentuneesta maasta. Kasvaen laajuuteensa ja loistoonsa suureksi vahvaksi voittajakirjaksi.
Rohkaisevaa, että hengen suuruudesta kertova romaani sai tänään Finlandia kirjallisuuspalkinnon. Onnitelut.

[Alma Jylhä · Rating 4 out of 5]

Olgan mentyä Marina tunsi outoa keveyttä, melkein painottomuutta. He olivat unohtaneet hetkeksi kokonaan itsensä, sen miten yleensä oltiin, maan vetovoiman, kuinka kuu liikutti sielua, vesiä, jokia. Maailma oli hetken aloillaan, kauhu pysyi loitolla.
s. 85

Esitin loukkaantunutta, mustasukkaista pikku tyttöä. Esitin esittäväni sitä minkä oikeasti koetin kätkeä.
s. 119

Aamupäivä kului nopeasti. En ehtinyt murehtia, en kantaa huolta, oli liikaa tekemistä, niin kiire ettei sielua ehdi vaalia, kuten Asja-täti olisi sanonut.
s. 351

Mutta me olemme yhä perhe, Hipposeni, Serjoža vastasi lempeästi ja sai tyynnytettyä minut pelkällä katseella niin kuin lapsena. Sitä ei mikään vähennä. Edes se että me olemme lakanneet rakastamasta toisiamme. Meidät on solmittu yhteen sellaiseksi umpisolmuksi, jonka saa auki vain leikkaamalla, ja silloin katkeamme kaikki, minä en halua sellaista tehdä.
s. 372

[Laura Walin · Rating 3 out of 5]

Nyt kyllä häiritsi fiktion lukemista se, että tunsin taustalla olevan elämäntarinan faktapohjat jo viime syksyisen "Naiskirjailijat Venäjällä" -luentosarjan perusteella. Oletettavasti tarina olisi fiktiona aukikiertyessään tehnyt suuremman vaikutuksen jos näin ei olisi ollut. Nyt teoksesta nauttiminen jäi lähinnä viipyilevästä tekstistä nauttimiseen, ei tarinaan uppoutumiseen. Aljan vankilakokemuksista kertova jakso oli ihokarvat pystyynnostattavan tehokas.

[Iira · Rating 4 out of 5]

Luulin, etten saisi luetuksi - tarinasta ei muodostunut minkäänlaista kokonaisuutta kuin vasta yli puoleen väliin luettuani. Silloin vasta otin maailman omaksi ja eläydyin. Kaunis, kuulas, kamala(n hieno). Pelon kieleen kesti aika totuttautua, se vaatii oman aikansa mutta ei tälle romaanille olisi voinut kuvitella minkäänlaista muunlaista kieltä.