Laura Suomelan Tulppaanitoiveunia on kotimaisen viihdesarjan aloitus, jossa nelikymppinen Helena huomaa, että elämään on saatava iloa, merkitystä ja KUKKIA!
Helena löytää vanhan unelmiensa aarrekartan ja järkyttyy. Hänen elämänsä junnaa paikallaan, eikä unelmien toteutumisesta ole tietoakaan. Perhearki, työ ja ikääntyvä äiti ovat vieneet Helenan voimat niin, ettei hän muista, mitä itse haluaa. Helena tekee lupauksen: Ennen kuin kevään viimeinen tulppaani on kukkinut, unelmat on toteutettu.
Mitä tapahtuu, kun Helena alkaa kiriä kiinni elämätöntä elämää ja unelmat pistetään toteutumaan vaikka väkisin? Kohtaaminen lontoolaisessa metrossa saa Helenan miettimään, onko unelmien pakonomainen jahtaaminen sittenkään sen arvoista. Pitäisikö vain luottaa, että askeleet vievät aina lopulta sinne, minne on tarkoituskin?
Kotimainen feelgood-sarja, jossa yhdistyvät huumori ja elämän kipukohdat.
Ärsytti niin paljon, että jätin kesken kolmen ja puolen sivun jälkeen. Keittiön hyllyjen siivouksen ja todella huonon parisuhdekommunikoinnin yksityiskohtainen kuvaus ei voisi vähempää kiinnostaa.
Lukaisin tämän yhdessä päivässä nautiskellen kuin hyvän sarjan tuotantokaudesta. Luin kirjan jotenkin sopivassa kohdassa, koska kaikki tuntui resonoivan mietteisiini omasta elämästä viime aikoina. Kevyt, paikoin hauskakin, ja unelmien toteuttamiseen kannustava tarina.
Jännä lukukokemus. Kirjallisesti tämä on suoraan sanottuna tosi huono teos, jossa on ohuita henkilöhahmoja ja epäuskottava tarinamaailma. Siellä ihan kaikki napsahtaa aina kuin taikaiskusta nätisti päähenkilön näkökulmasta kohdilleen. Lukijan ei kertaakaan tarvitse surra harmillisia sattumuksia eikä olla huolissaan päähenkilön kohtalosta. Joka ikinen yksityiskohta huutaa jo tullessaan, mihin alussa esitettyyn päähenkilön "pulmaan" se on avain ja sitten kaikki vain menee kivasti ja elämä on helppoa ja onnellista.
Mutta sitten, kaiken tämän kirjallisesti huonosti toteutetun teoksen sisällä on tarina, jota on kiva lukea ja lillua siinä onnessa, että tässä ei tapahdu mitään pahaa vaan kaikki onnistuu aina eikä kukaan edes pahoita mieltään päähenkilön satunnaisista hölmöilyistä, saati aiheuttaisi hänelle jotain harmia. Tätä saa kun lukee feel good -romaaneja ja tässäpä yksi sellainen. Luin ihan mielelläni, kunhan ei tarvitse lukea näitä höttöjä montaa putkeen.
Laura Suomelan kirjoissa on aina outoja epäloogisuuksia. Ne vaivasivat tässäkin. Kuitenkin, koin pitäväni lukukokemuksesta. Aidosti feelgoodia tekstiä, joka ottaa kuitenkin huomioon myös elämän realiteetit. Huomaan olevani tälle vähän outo yleisö, koska mua olisi kuitenkin kiinnostanut paljon enemmän lukea Helenan työstä (muistaakseni psykiatrisena sairaanhoitajana) kukkahommien sijaan :DD mutta viihdyin kuitenkin omalla kierolla tavallani.
Kirjan päähenkilö Helena on juuri se lapsensa tukahduttava vanhempi, joka ei kunnioita jälkikasvunsa rajoja sekä se ärsyttävä mukakiltti työkaveri, joka on täynnä passiivis-aggressiivisuutta. Aika ajoin nämä piirteet on tuotu niin hyvin esille, että meinasi tulla ihan huono olo. Onnistunutta kuvausta kuitenkin kirjailijalta!
Helena on itsekäs tyyppi, joka ahtaa itsensä uhrin asemaan (toistaen omaa äitiään), mutta yrittää kovasti saada elämäänsä uusille raiteille. Tässä hötäkässä menetetään hyvä ystävä valehtelulla (tai sitten Eeva ei alunperin mikään ystävä edes ollutkaan, vain miellyttävän hiljainen naapuri)ja myös aviomiehen tunteet ja olemassa olo oikeastaan unohtuu kun Helena esim irtisanoutuu työstään ilman kommunikointia puolisonsa kanssa.. Hartsa taitaa olla hänelle pelkkä itsestäänselvyys.
Kirjassa ei ollut turhia hienosteluja ja takakansi piti kutinsa. Solid kolme tähteä, koska mun mielestäni päähenkilöstä ei tarvitse aina tykätä ja se voi silti olla hyvä !
Sujuvaa kerrontaa ja mukavaa ettei päähenkilö ollut pari-kolmekymppinen. Isojen kirjaimien yletön käyttö häiritsi, tällaisia tehokeinoja on käytettävä säästeliäästi tai pistävät muuten liikaa silmään. Nykykirjoja usein vaivaava yletön pituus ei tässä ollut ongelma vaan pikemmin päinvastoin, tarinaa olisi helposti voinut hieman pidentää jotta päähenkilöön olisi päässyt lähemmäksi, nyt hän jäi vähän etäiseksi. Lisäksi tarinan lopussa päähenkilön ratkaisu olisi myös kaivannut täyteläisempää kerrontaa, nyt kaikki tapahtui hieman suit sait sukkelaan ja sivuhenkilön salamarakastuminen sai enemmän tilaa kun päähenkilön ratkaisut. Mutta plussaa upeasta kannesta!
Tartuin kirjaan, koska se sijoittui Tampereelle, mutta kaupunki ehkä jäi jossain määrin vähemmälle huomiolle tässä kirjassa. Lisäksi siinä oli joitain virheitä – ratikka kulki, mutta Cumulus-hotelli oli voimissaan. En tiedä oliko tuo tehty tarkoituksella vai vahingossa. Hyvä feelgood-kirja, joka ei ollut kuitenkaan pelkkää hattaraa, vaan siinä käsiteltiin myös vakavampia aiheita.
Ennalta-arvattava. Melko suoraviivainen. Normaaleja elämän ongelmia töissä ja avioliitossa. Hienoa, että Helena halusi muuttaa elämäänsä. Hän siitä vaan toteutti elämän aarrekarttansa, ja elämä oli muuttunut. Toki hän rohkaistui matkalla tekemään isojakin päätöksiä, mutta tosiaan aika suoraviivaisesti ja kaikki meni kuin Strömsössä.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Häälyin 2 ja 3 tähden välillä, loppu nosti sitten ylempään. Helenan turhautumisesta lukiessa tunnelma tarttui itseenikin ja piti ihan taistella, että jaksoin jatkaa lukemista. Loppupuolella ote terävöityi ja löytyi yllättäen huumoriakin, joka myös kevensi tunnelmaa.
Oikein hyvää kesälukemista mökin laiturille! 💛 Niin sanotusti helppo ja harmiton, juuri sitä mitä kaipasin. Päähenkilön ongelmat tuntuivat aidoilta ja samaistuttavilta. Loppuosassa kirjaa oli kyllä valitettavan paljon kirjoitusvirheitä…
Kuuntelin äänikirjana. Toisaalta hyvä, mutta vähän pitkähkö. Hyvin arkinen, jolloin ei päässyt pakenemaan omaa arkea, joten mielestäni ei niin hömppää luettavaa. Mutta ihan hyvä. Aijon kuunnella myös toisen osan.
Kiva hyvänmielenkirja. Samaistuttava. Kirjailijalla on mukava tyyli käyttää kieltä ja nauroin monesti ääneen sanavalinnoille ja tokaisuille. Oivaltava! Haettava seuraava osa.
Valitsin kirjan ihanan otsikon perusteella. Kirjan tarina oli kuitenkin mielestäni aika mitään sanomaton, enkä pitänyt kirjan kielestä. Kukat ja Lontoo ilahduttivat.
Elämäänsä urautunut Helena löytää vuosia sitten tekemänsä aarrekartan ja alkaa toteuttaa unelmiaan. Osittain päähenkilön ajattelu ärsytti, mutta kirjan teemana oleva heittäytyminen ja entisestä irtautuminen tuntui tutulta.
Nappasin Ellibsistä jonkin harmittoman äänikirjan. Tämä todellakin oli harmiton feelgood-romaani. Ei säväyttänyt oikein suuntaan eikä toiseen. Ei kirjassa mitään vikaa ollut, oli vaan turhan tasapaksu ja ennalta arvattava juoni. Mutta jos haluat jotain aivotonta luettavaa/kuunneltavaa, kun et jaksa mitään raskaampaa, niin tämä käy siihen tilanteeseen oikein hyvin. Tämä on sarjan ensimmäinen osa, joten jatkoa on tiedossa, kuka tykkää.