FI: Tuija Eveliina "Eve" Hietamies on suomalainen kirjailija ja Apu-lehden toimittaja. Lappeenrannassa lapsuutensa viettänyt Eve muutti vuonna 1974 Helsinkiin, jossa asuu nykyisin. Eve Hietamiehen vanhemmat ovat kirjailija Laila Hirvisaari (ent. Hietamies) sekä "viihteen sekatyömies" Heikki Hietamies.
Hietamies kuvaa tuotannossaan pääsääntöisesti nuoria kaupunkilaisnaisia, heidän suhteitaan ja elämänkohtaloitaan. Hietamies kuvaa romaaneissaan rakastamisen vaikeutta, risaista perhe-elämää, yhteiselämisen iloja ja kurjuuksia, avioelämän solmuja sekä keskenmenoja hieman tumminkin sävyin, mutta osaa käyttää myös romaaneissaan huumoria.
Suuri yleisö tuntee Eve Hietamiehen romaanejaan paremmin monista kirjoittamistaan televisiosarjoista. Hietamies on toiminut käsikirjoittajana sarjoissa Kovaa maata (1994), Sydän toivoa täynnä (1997-1999), Kirje isältä (2003) ja Tauno Tukevan sota (2010).
EN: Tuija Eveliina "Eve" Hietamies is a Finnish writer and journalist who works for the Finnish magazine Apu. She spent her childhood in Lappeenranta in Eastern Finland but moved to Helsinki in 1974. Her parents are writer Laila Hirvisaari (previous know as Hietamies) and writer, journalist, presenter and commedian Heikki Hietamies.
Hietamies writes mostly about young women living in cities, about their relationships and lifestories. In her novels she describes the difficulty of loving, family life and marriage but also knows how to include humor in her stories.
Eve Hietamies is also a well known scriptwriter for the Finnish television. Between 1994 and 2010 she has been involved in writing four TV series.
Nyt vasta luin tämän ja tykkäsin tosi paljon! Ihan yhtä hyvää kamaa kuin yösyöttö ja tarhapäivä! Aihe toki kipeä ja vaikea, mutta silti hyvin kerrottu. Varmaan ihan hyvä lukea tällaisenkin jolla ei ole lapsia ja joka ei niitä ole yrittänytkään saada. Kyseessä siis kertomus pariskunnasta joka on jo saanut monta keskenmenoa eikä toivottua lasta vain kuulu. Se koskettaa sekä naista että miestä ja myös heidän lähipiiriään ja elämäänsä monella tavalla.
Puolinainen oli pettymys, koska odotin Yösyötön ja Tarhapäivän jäljiltä naurattavaa huumoria, vaikkakin tiesin kirjan käsittelevän keskenmenoja, joka ei ole mukava aihe. Yösyöttö ja Tarhapäivä on niin hyviä ja hauskoja, että nostivat odotukset korkealle, mutta kirja olikin ihan erilainen. Jos olisi kokemusta keskenmenoista niin tää koskettaisi varmaan ihan eri tavalla ja olisi ollut erilainen lukukokemus.
Itkin. Koskettava kuvaus lapsettomuudesta, toiveista ja niiden romahtamisesta. Ei mielestäni mitenkään kevyttä luettavaa. Kirjan yleistunnelma oli lähinnä ahdistava; niinkuin olisi surun kanssa samassa huoneessa.
Kaksi keskenmenoa kokeneena pystyin samaistumaan Ilonaan todella hyvin. Miinus tähtiin tulee välillä rasittavaksi käyvästä kirjoitustyylistä "X menee istumaan. Y katsoo ikkunasta. X ei tahdo Y:n sanovan mitään". Tök tök-lauseita.
Sydäntäsärkevää lapsettoman parin arkirealismia. Ihastuin valtavasti Eve Hietamiehen tapaan kirjoittaa lyhyesti ja ytimekkäästi mutta samalla hyvin ilmeikkäästi. Kieli on elävää ja Hietamiehellä on taito saada parilla sanalla uskomattoman vivahteikkaita mielikuvia aikaan. Välillä teksti lähentelee tajunnanvirtaa, mutta erittäin hyvällä tavalla. Ymmärrän kyllä niitä jotka eivät Hietamiehen tyyliin ihastu, se varmasti jakaa mielipiteitä, mutta minuun se iski täysillä.
Keskinkertainen lukukokemus koskettavasta ja kipeästä aiheesta. Ajoittain toisto oli hyvin käytetty tehokeino, välillä taas turhauttavaa jankkausta. Eniten mietitytti, miksei päähenkilö lopettanut tupakointia lapsihaaveista huolimatta.
Luin tätä kirjaa todella kauan. En meinannut saada loppuun lainkaan. Aihe raskas, mutta kerronta vielä raskaampi. Jauhoi paikallaan. Odotin paljon, mutta ei nyt antanut minulle mitään.