Yigin lapset (The Curse of Yig, 1927) Zealia Bishopin kanssa Aikakausien haudasta (Out of the Aeons, 1933)Hazel Healdin kanssa Siivekäs kuolema (Winged Death, 1934)Hazel Healdin kanssa Kauhujen kabinetti (The Horror in the Museum, 1933)Hazel Healdin kanssa Sähköpyöveli (The Electric Executioner, 1930)Adolphe de Castron kanssa Alonzo Typerin päiväkirja (The Diary of Alonzo Typer, 1938) William Lumleyn kanssa Martinin kylpylärannalla (The Horror at Martin's Beach, 1923) Sonia Greenen kanssa Kaksi mustaa pulloa (Two Black Bottles, 1927) Wilfred Blanch Talmanin kanssa Runous ja jumalat (Poetry and the Gods, 1920) Anna Helen Croftsin kanssa Randolph Carterin lausunto (The Statement of Randolph Carter, 1920) Tuntematon Kadath (The Dream-Quest of Unknown Kadath, 1943) Hopea-avain (The Silver Key, 1929) Randolph Carterin paluu (Through the Gates of the Silver Key, 1934) E. Hoffmann Pricen kanssa
Howard Phillips Lovecraft, of Providence, Rhode Island, was an American author of horror, fantasy and science fiction.
Lovecraft's major inspiration and invention was cosmic horror: life is incomprehensible to human minds and the universe is fundamentally alien. Those who genuinely reason, like his protagonists, gamble with sanity. Lovecraft has developed a cult following for his Cthulhu Mythos, a series of loosely interconnected fictions featuring a pantheon of human-nullifying entities, as well as the Necronomicon, a fictional grimoire of magical rites and forbidden lore. His works were deeply pessimistic and cynical, challenging the values of the Enlightenment, Romanticism and Christianity. Lovecraft's protagonists usually achieve the mirror-opposite of traditional gnosis and mysticism by momentarily glimpsing the horror of ultimate reality.
Although Lovecraft's readership was limited during his life, his reputation has grown over the decades. He is now commonly regarded as one of the most influential horror writers of the 20th Century, exerting widespread and indirect influence, and frequently compared to Edgar Allan Poe. See also Howard Phillips Lovecraft.
Taattua Lovecraftia laidasta laitaan. Kokoelman novellien laatu vaihtelee, mutta huippukohdat pehmittävät ja saavat antamaan heikomman aineksen monin kerroin anteeksi. Harmillista kyllä, kirjoitusvirheitä tuntuu löytyvän enemmän kuin näin arvokkaasta julkaisusta soisi.
Siivekäs kuolema, Kauhujen kabinetti, Sähköpyöveli, Alonzo Typerin päiväkirja ja Kaksi mustaa pulloa ovat heikoimmasta päästä Lovecraftin tuotantoa. Vaimo Sonia Greenen kanssa kirjoitettu Martinin kylpylärannalla on huonoin lukemani Lovecraft-novelli. Yigin lapset taas on keskivertoa ja siten edellämainittua parempaa. Sen loppukäänne kuitenkin onnistuu siinä missä kauhunovellin tulisikin onnistua: iskemään alavatsaan, epäreilusti ja henkeäsalpaavasti. Yllätyksiä on monia ja ne laskostuvat toistensa päälle kuin ruttoiset käärinliinat, joiden välistä tuoksu pelmahtaa tukahduttavana juuri silloin, kun kirjailija haluaa. Runous ja jumalat taas on niin epätyypillistä Lovecraftia, että se oikeuttaa lukemisensa pelkällä olemassaolollaan. Mikä vielä parempaa, se onnistuu siinä, mitä se yrittääkin olla.
Toisaalta taas Unimaat-syklin kertomukset yllättivät minut (ehdottoman positiivisesti!), mitä en uskonut Lovecraftin voivan enää tässä vaiheessa tuttavuuttamme tehdä. Randolph Carterin lausunto tuntuu enemmän varhaiselta harjoitelmalta kuin Lovecraft-novellilta, mutta muut Unimaihin sijoittuvat kertomukset ovat platina iridiumia. Tuntematon Kadath on viimeistelemätön pienoisromaani, mutta kaikki puutteet paikkautuvat vauhdilla ja hurjuudella, jotka yltyvät lähes fantasia-toiminnaksi. Lisäksi se paljastaa Lovecraftin mytologiasta paljon sellaista, mikä on muualla jätetty vain hämärien kuiskailujen ja riettaiden vihjausten varaan. Erityishuomiona Nyarlathotep tekee Tuntemattomassa Kadathissa ainoan "in person" esiintymisensä Lovecraftin tuotannossa! Hopea-avain ja Randolph Carterin paluu (idiottimainen suomennos - englanniksi Through the Gates of the Silver Key - joka vetää vertoja Shawshank Redemptionin suominimelle Rita Hayworth - Avain pakoon) muodostavat kokoelman huipentuman ja ylsivät kevyesti Lovecraftin tuotannon kärkeen, Varjo Innsmouthin yllä ja Kuiskaus pimeässä -novellien seuraan. Näissä kahdessa sisarnovellissa Lovecraft on filosofisimmillaan ja henkilökohtaisimmillaan, sekä siten myös koskettavimmillaan, kuvaten alter egonsa Randolph Carterin kautta omaa maailmankuvaansa. Psykedeelinen metafysiikka saavuttaa huimaavat mittasuhteet. Filosofinen trilleri. Jälkimmäisessä esiintyy myös Yog-Sothoth!
Sarjan edellisen osan jälkeen eivät odotukset olleet tämän kirjan novelleille kovinkaan korkealla. Onnekseni kirjan alkupuolen irralliset novellit osoittautuivatkin paremmiksi kuin edellisen osan novellit; johtuneeko siitä, että tähän osaan oli kerätty sivumäärällisesti pidemmät novellit. Kaikista pidin ainakin vähän ja Hazel Healdin kanssa kirjoitetut, kuten edellisessä osassakin, olivat tasaisen varmoja kauhunovelleja. Omiksi suosikeiksi tästä osasta oli helppo todeta Siivekäs kuolema ja Yigin lapset. Kirjan jälkipuolisko koostuu Randolph Carter -fantasianovelleista. Pienoisromaanin mittainen Tuntematon Kadath käynnistyy hitaahkosti, mutta kuvaileva ja kertova tyyli imee mukaansa tarinan edetessä. Loppuratkaisu tosin jätti minut kylmäksi. Randolph Carterin paluu oli keskivaiheiltaan aivan liian abstrakti minun makuuni, mutta kokonaisuutena lyhyemmät Carter -novellit muodostavat ihan ok kokonaisuuden.