What do you think?
Rate this book
Mifonki-sarja #2
Mifongin aika
Kotimaisen fantasiasarjan odotettu toinen osa
Kohtalo on heittänyt kuningatar Ardisin lapset eri tahoille: Ciaran kasvaa faroni Elingmarin hoivissa Merontesissa ja Fewrynn elää arkista elämää äitinsä kanssa pienessä Länsimantereen kylässä. Kun tuulen mifonki Haldor Sininen llättäen havahtuu hereille, Ardis ja Fewrynn joutuvat etsimään turvaa Itämantereen viidakoista täysin vieraiden ihmisten keskuudesta. Mutta suuri kaipuu ajaa Ardisin etsimään Ciarania isänsä hovista, ja tällä matkalla hän törmää entisen elämänsä haamuihin kohtalokkain seurauksin. Monipolvisessa tarinassa oma, värikäs roolinsa on myös Danten hurmuriveli Roanilla, merirosvosisko Linnillä, tämän rakastetulla Harbenilla ja tulipalossa rujoutuneella Bran Capimontilla – sekä ryysyläispoika Moharilla, joka tarrautuu tarinaan peräänantamattomalla sitkeydellä.
Mifongin aika on omaa luokkaansa suomalaisessa nuorten aikuisten kirjallisuudessa: se on kiehtova ja yltäkylläinen sekoitus historiallista romaania ja fantasiaa – myyttejä, seikkailuja ja rakkautta. Se solmii virittämiä lankoja yhteen mutta luo samalla uusia kudelmia, jotka herättävät uteliaisuutta ja uusia kysymyksiä jatkon varalle.
”Runsaana versova tarina pysyy tiiviisti
koossa ja koukuttaa lukijan.”
– Keskisuomalainen Mifongin perinnöstä
Kohtalo on heittänyt kuningatar Ardisin lapset eri tahoille: Ciaran kasvaa faroni Elingmarin hoivissa Merontesissa ja Fewrynn elää arkista elämää äitinsä kanssa pienessä Länsimantereen kylässä. Kun tuulen mifonki Haldor Sininen llättäen havahtuu hereille, Ardis ja Fewrynn joutuvat etsimään turvaa Itämantereen viidakoista täysin vieraiden ihmisten keskuudesta. Mutta suuri kaipuu ajaa Ardisin etsimään Ciarania isänsä hovista, ja tällä matkalla hän törmää entisen elämänsä haamuihin kohtalokkain seurauksin. Monipolvisessa tarinassa oma, värikäs roolinsa on myös Danten hurmuriveli Roanilla, merirosvosisko Linnillä, tämän rakastetulla Harbenilla ja tulipalossa rujoutuneella Bran Capimontilla – sekä ryysyläispoika Moharilla, joka tarrautuu tarinaan peräänantamattomalla sitkeydellä.
Mifongin aika on omaa luokkaansa suomalaisessa nuorten aikuisten kirjallisuudessa: se on kiehtova ja yltäkylläinen sekoitus historiallista romaania ja fantasiaa – myyttejä, seikkailuja ja rakkautta. Se solmii virittämiä lankoja yhteen mutta luo samalla uusia kudelmia, jotka herättävät uteliaisuutta ja uusia kysymyksiä jatkon varalle.
”Runsaana versova tarina pysyy tiiviisti
koossa ja koukuttaa lukijan.”
– Keskisuomalainen Mifongin perinnöstä
494 pages, Hardcover
First published March 1, 2013
1 person is currently reading
39 people want to read
About the author
J.S. Meresmaa
74 books144 followersJ.S. Meresmaa is a Finnish author who writes fantasy and speculative fiction.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 12 of 12 reviews
July 24, 2015
Muistan pitäneeni sarjan aloittanutta Mifongin perintöä toimivana, anglo-saksisesta fantasiaperinteestä ammentavana seikkailuna, ja vaikka se ei ihan varauksetta saanutkaan minua puolelleen, halusin lukea seuraavankin. Onneksi luin. Mifongin aika nimittäin on edeltäjäänsä vahvempi teos. Se pysyy kasassa alusta alkaen. Vauhtia ja suvantoja riittää sopivassa suhteessa, eikä kirja tunnu läheskään niin paksulta kuin näyttää.
Olen jo pitkään ihastellut J.S:n juonenkudontakykyä. Tässäkin kirjassa siis riittää käänteitä, yllätyksiä ja henkilökaartia – siitä huolimatta kärryillä pysyminen oli yllättävänkin helppoa. Lisäksi erityismaininta on annettava mainiolle miljöökuvaukselle. Jokainen maa/saari on omalakisensa ja tapahtumapaikat ovat kekseliäitä. Miksi tämä ei ole saanut enemmän huomiota? Tässähän on kaikki, mitä fantasianhinkuinen nuorisohenkilö voi odottaa: seikkailua, romantiikkaa, draamaa...
Olen jo pitkään ihastellut J.S:n juonenkudontakykyä. Tässäkin kirjassa siis riittää käänteitä, yllätyksiä ja henkilökaartia – siitä huolimatta kärryillä pysyminen oli yllättävänkin helppoa. Lisäksi erityismaininta on annettava mainiolle miljöökuvaukselle. Jokainen maa/saari on omalakisensa ja tapahtumapaikat ovat kekseliäitä. Miksi tämä ei ole saanut enemmän huomiota? Tässähän on kaikki, mitä fantasianhinkuinen nuorisohenkilö voi odottaa: seikkailua, romantiikkaa, draamaa...
June 16, 2024
Mielenkiintoista, vetävää fantasiaa, mutta edelleen tietynlaiset stereotypiat vaivaavat hieman. Tässä on myös paljon samoja elementtejä kuin muissa fantasiakirjoissa ja tämän tästä tulee mieleen Robin Hobbin Farseer ja Tawny man-sarjojen tapahtumia. Odotan silti innolla miten kirjasarja jatkuu.
May 20, 2023
Meresmaan mifonkisaaga pääsee kunnolla vauhtiin kakkososassa. Omaan silmään tarina vetää paremmin ja juonenkäänteet ovat ehkä isompia kuin ekassa osassa.
August 9, 2020
Kirja on nuoren suomalaisen fantasiakirjailijan J. S. Meresmaan Mifonki-sarjan toinen osa. Luin ensimmäisen osan viime kesänä ihan vain sillä perusteella, että se näytti kiinnostavalta, kun kävin nuorten aikuisten hyllyä järjestelmällisesti läpi. Se osoittautui hyväksi valinnaksi ja nyt oli sitten osa kakkosen vuoro.
Mifongin aika esittelee meille uuden jäsenen Rondestanien perheestä, nimittäin nuorimman veljen Roanin. Toki hän teki hyvin lyhyen pyörähdyksen näyttämöllä jo ensimmäisessä osassa, mutta on nyt koko persoonallaan mukana. Ja millaisella persoonalla!
Meresmaata ei voi kuin onnitella onnistuneesta hahmon kehittelystä. Hän kuvailee Roanin kliseisen boheemiksi taiteilijatyypiksi, joka tämä onkin. Mutta Roanin koukku on nimeenomaan se, että hän tuntuu itse käsittävän oman kliseisyytensä ihailtavan itsekriittisesti ja ironisesti. Vaikka näitä asioita harvemmin ilmaistaan suusanallisesti niin kaikissa ”kohtauksissa”, joissa Roan mukana, välittyy tällainen tunnelma.
(Myönnettäköön, että tunnelma on aina vähän vaarallinen sana, mutta kehotan lukemaan kohdan, joka on kirjoitettu pääasiassa Connailin näkökulmasta ja jossa Connail hämmentyy puolialastomasta Roanista. Se kertoo minusta aika paljon Roanin hahmosta, enkä tarkoita vain ulkonäköa.)
Yksi asia, joka ärsytti minua ensimmäisesssä kirjassa ja johon toivoin ratkaisua nyt, oli Danten ja Ardisin suhde. Se nimittäin näytti jo silloin vatvomiseksi menemisen merkkejä. Ja menihän se.
En yleensä kirjoissa ja tv-sarjoissa shippaa (eng. shipping, tarkoittaa että toivoo kovasti tiettyjen henkilöiden päätyvän yhteen tai vastaavasti pysyvän yhdessä) ketään ihan periaatteesta, koska minusta kirjailijat/ käsikirjoittajat osaavat 99,5% tapauksista muodostaa juonen kannalta oikeat pariskunnat ja/tai parisuhteet.
En siis erityisemmin shippaa Dantea ja Ardisia parina, pidän heistä ihan yksittäisinä hahmoina tarpeeksi paljon, mutta Meresmaa on antanut niin paljon vinkkejä siihen suuntaan, että suhde kehittyy johonkin, että lukija alkaa kyllästyä, kun henkilöt itse lähinnä vatvovat asiaa tekemättä sen suhteen mitään – viisasta tai tyhmää.
(Jos jostain syystä pidätte vatvomisesta ilman että mitään kummempaa saadaan aikaan suosittelen Twilight-sarjan lukemista. Siinä nimittäin vatvotaan kolme (!) kirjaa sitä muutetaanko Bella vampyyriksi vai ei.)
Onneksi kirja etenee muiden – myös Danteen ja Ardisiin liittyvien - asioiden suhteen tasaisesti kuin juna. Lukuunottamatta tuota vatvomista, Ardis on minun näkökulmastani lähes täydellinen naishahmo. Hän on sankaritar, itsenäinen ja rohkea, kaikki perinteisesti miehisiä ominaisuuksia. Mutta toisaalta naisellisuutta ei ole lakaistu maton alle: Ardis käyttää aina mekkoja (tyypillisestihän sankarittaret luopuvat mekoistaan, joita yhteiskunta on heitä pakottanut käyttämään ja vaihtavat ehkä hieman anakronistisesti housuihin) ja hän haluaa ja saa lapsia.
Toisaalta Ardisilla on myös poliittista älykkyyttä: hän ymmärtää järjestetyn avioliiton hyödyn valtakunnalle, vaikka ei valitusta puolisostaan erityisen innoissaan olekaan.
Mifongin aika esittelee meille uuden jäsenen Rondestanien perheestä, nimittäin nuorimman veljen Roanin. Toki hän teki hyvin lyhyen pyörähdyksen näyttämöllä jo ensimmäisessä osassa, mutta on nyt koko persoonallaan mukana. Ja millaisella persoonalla!
Meresmaata ei voi kuin onnitella onnistuneesta hahmon kehittelystä. Hän kuvailee Roanin kliseisen boheemiksi taiteilijatyypiksi, joka tämä onkin. Mutta Roanin koukku on nimeenomaan se, että hän tuntuu itse käsittävän oman kliseisyytensä ihailtavan itsekriittisesti ja ironisesti. Vaikka näitä asioita harvemmin ilmaistaan suusanallisesti niin kaikissa ”kohtauksissa”, joissa Roan mukana, välittyy tällainen tunnelma.
(Myönnettäköön, että tunnelma on aina vähän vaarallinen sana, mutta kehotan lukemaan kohdan, joka on kirjoitettu pääasiassa Connailin näkökulmasta ja jossa Connail hämmentyy puolialastomasta Roanista. Se kertoo minusta aika paljon Roanin hahmosta, enkä tarkoita vain ulkonäköa.)
Yksi asia, joka ärsytti minua ensimmäisesssä kirjassa ja johon toivoin ratkaisua nyt, oli Danten ja Ardisin suhde. Se nimittäin näytti jo silloin vatvomiseksi menemisen merkkejä. Ja menihän se.
En yleensä kirjoissa ja tv-sarjoissa shippaa (eng. shipping, tarkoittaa että toivoo kovasti tiettyjen henkilöiden päätyvän yhteen tai vastaavasti pysyvän yhdessä) ketään ihan periaatteesta, koska minusta kirjailijat/ käsikirjoittajat osaavat 99,5% tapauksista muodostaa juonen kannalta oikeat pariskunnat ja/tai parisuhteet.
En siis erityisemmin shippaa Dantea ja Ardisia parina, pidän heistä ihan yksittäisinä hahmoina tarpeeksi paljon, mutta Meresmaa on antanut niin paljon vinkkejä siihen suuntaan, että suhde kehittyy johonkin, että lukija alkaa kyllästyä, kun henkilöt itse lähinnä vatvovat asiaa tekemättä sen suhteen mitään – viisasta tai tyhmää.
(Jos jostain syystä pidätte vatvomisesta ilman että mitään kummempaa saadaan aikaan suosittelen Twilight-sarjan lukemista. Siinä nimittäin vatvotaan kolme (!) kirjaa sitä muutetaanko Bella vampyyriksi vai ei.)
Onneksi kirja etenee muiden – myös Danteen ja Ardisiin liittyvien - asioiden suhteen tasaisesti kuin juna. Lukuunottamatta tuota vatvomista, Ardis on minun näkökulmastani lähes täydellinen naishahmo. Hän on sankaritar, itsenäinen ja rohkea, kaikki perinteisesti miehisiä ominaisuuksia. Mutta toisaalta naisellisuutta ei ole lakaistu maton alle: Ardis käyttää aina mekkoja (tyypillisestihän sankarittaret luopuvat mekoistaan, joita yhteiskunta on heitä pakottanut käyttämään ja vaihtavat ehkä hieman anakronistisesti housuihin) ja hän haluaa ja saa lapsia.
Toisaalta Ardisilla on myös poliittista älykkyyttä: hän ymmärtää järjestetyn avioliiton hyödyn valtakunnalle, vaikka ei valitusta puolisostaan erityisen innoissaan olekaan.
December 29, 2013
Kirja lähti hitaasti liikkeelle, mutta sitten kun mentiin, mentiinkin kunnolla. Huomasin loppua kohti lukevani "vielä yhden luvun", kunnes kello oli kaksi yöllä ja kirjan viimeinen sivu nenän edessä. Erittäin miellyttävä lukukokemus, josta jäi kiinnostunut olo. Miten tarina tästä jatkuu ja kenen tarina se on?
Erityisplussaa muutamista asioista:
- Pienten lapsihahmojen luonteva kuljetus mukana nuorille aikuisille ja aikuisille suunnatussa tarinassa. Useimmiten fantasia ja historiallinen kerronta kadottaa lapset jonnekin taustalle. Fewrynnistä ja Ciaranista oikeasti kiinnostui. Näissä kahdessa on siemen todella eeppiseen maailmanrakennukseen.
- Miljöökuvaus. Huikeaa. Kirjassa matkustetaan paljon, jopa mantereelta toiselle, mutta jokaisella paikalla ja kulttuurilla on oma, selkeä luonteensa ja ne kuvataan varsin elävästi ja yksityiskohtaisesti.
- Mifongit. Mifongin ajassa itse mifonkeja kuvataan enemmän kuin Perinnössä ja käy selväksi, että eivät ne tosiaan lohikäärmeitä ole.
- Enenevän magian maailma. Mystisiä mustia möykkyjä! Jee!
Erityisplussaa muutamista asioista:
- Pienten lapsihahmojen luonteva kuljetus mukana nuorille aikuisille ja aikuisille suunnatussa tarinassa. Useimmiten fantasia ja historiallinen kerronta kadottaa lapset jonnekin taustalle. Fewrynnistä ja Ciaranista oikeasti kiinnostui. Näissä kahdessa on siemen todella eeppiseen maailmanrakennukseen.
- Miljöökuvaus. Huikeaa. Kirjassa matkustetaan paljon, jopa mantereelta toiselle, mutta jokaisella paikalla ja kulttuurilla on oma, selkeä luonteensa ja ne kuvataan varsin elävästi ja yksityiskohtaisesti.
- Mifongit. Mifongin ajassa itse mifonkeja kuvataan enemmän kuin Perinnössä ja käy selväksi, että eivät ne tosiaan lohikäärmeitä ole.
- Enenevän magian maailma. Mystisiä mustia möykkyjä! Jee!
July 19, 2025
Kirjalla kesti lähteä käyntiin ja aivoni olivat autuaasti unohtaneet suurimman osan ekan kirjan tapahtumista (aluksi jopa mietin, pitäisikö jättää kirja kesken koska en jotenkin tuntunut tajuavan yhtään mitään). Jälleen kerran hahmoluettelo pelasti minut. Olisipa jokaisessa jatko-osassa jotain vastaavaa! Tässä aistin queer-värähtelyä ja NGL, se on aika iso motivaatio jatkaa sarjan parissa. Tämä oli vähemmän romanttinen ja juonivetoisempi, lisäksi näkökulmahahmoja oli ehkä enemmän tai ainakin näkökulmat olivat keskenään erilaisempia. En mitenkään saa itseäni lukemaan sarjoja putkeen, joten vähän säälittää ennakkoon se tulevaisuuden minä joka jatkaa kolmanteen osaan XD Vähemmän hypetettyä fantasiaa etsivälle.
March 11, 2014
Jos tämä ei ole eeppistä, niin mikä sitten? Mifonkien tarina kasvaa tässä entistä kiinnostavammaksi, maailmasta avataan hiukan eri puolia ja uusia mielenkiintoisia henkilöitä tulee mukaan. Välillä juoni etenee minun makuuni ehkä hiukan nopeasti ja henkilöpaljoudessa ainakin Connail jäi vähän etäiseksi, mutta loppujen lopuksi Meresmaa pitää langat käsissään ihailtavan taitavasti. Pidin ykkösosastakin, mutta tämä sai minut todella innostumaan sarjasta. Ei voi muuta kuin jännityksellä odottaa, mitä maagista seuraavaan osaan on keksitty!
May 30, 2013
Alku on mielestäni hidas ja hitusen epäkiinnostava, mutta noin 50. sivun kohdalla tarina taas lähtee rullaamaan edellisen osan tuttua reipasta vauhtia eteenpäin. Tässä osassa ei tunnu olevan yhtä selkää alku-keskikohta-lopetus juonikaarta, mutta kiinnostavia tapahtumia on sen verran paljon, että sivut kääntyilevät nopeasti.
January 25, 2016
Kokonaisuutena ihan näppärä tarina, klassista fantasiaa henkilökohtaisella otteella. Muutama kielellinen töyssy eli hiomisen paikka ja välillä kauhistuttavalla tahdilla poukkoileva kerronta saavat pienesti irvistämään. Persoonallisuudet erottuivat enemmän sarjan ensimmäisessä osassa, tässä tiedostettavissa tiettyä tasapaksuisuutta. Mielenkiinnolla odotan jatkoa, lupaava maailma!
couldn-t-finish-it
April 30, 2013Kirjan eteneminen alkoi niin pahasti tökkiä, että päätin suosiolla luovuttaa. Minusta juoni hajaantui vähän liiaksi enkä oikein osannut keskittyä ja innostua siitä. Ehkä joskus koitan vielä palata tämän pariin.
May 18, 2013
Mifongin aika jatkaa samalla linjalla kuin edeltäjänsä ja lunasti odotukset. Tarina rullaa eteenpäin turhia jaarittelematta ja hahmoihin tuodaan uusia piirteitä. Ainut mitä kaipasin oli kertausta edellisen osan lopun tapahtumista, minulla kun on sen verran huono muisti. Seuraavaa osaa odotellessa.
April 24, 2013
Mukava huomata ettei Meresmaa sorru monista muista kirjoista tuttuihin ratkaisuihin vaan kehittelee varsin kiintoisia juonenkäänteitä. Tuskin maltan odottaa seuraavaa osaa!
Displaying 1 - 12 of 12 reviews