What do you think?
Rate this book
Ulvilan murha — Kadonneen tekijän jäljillä
Mitä Ulvilassa todella tapahtui?
Jukka S. Lahti surmattiin kotonaan Ulvilassa 1. 12. 2006. Syylliseksi epäilty puoliso Anneli Auer vapautettiin oikeudessa. Jääkö yksi rikoshistoriamme kuohuttavimmista tapauksista ratkaisematta?
Jutun päätutkijana toiminut rikosylikomisario Pauli Kuusiranta käy sekä poliisin tutkimusaineiston että oikeudenkäyntipöytäkirjojen perusteella henkirikoksen uudelleen seikkaperäisesti läpi. Rikostutkija Kuusiranta ja rikoskirjailija JP Koskinen rekonstruoivat murhayön tapahtumat ennennäkemättömän tarkasti. Tekijät kertovat mitä poliisi sai selville, tehtiinkö tutkinnassa virheitä ja millaiseen lopputulokseen oikeuslaitos johtopäätöksissään päätyi. Lukija voi vetää omat johtopäätöksensä murhayön tapahtumista.
Pauli Kuusiranta toimi Ulvilan jutun tutkinnanjohtajana Juha Joutsenlahden jälkeen, kun tapauksen selvittely oli monien vaiheiden jälkeen vuonna 2008 ajautunut umpikujaan.
Hämeenlinnalainen kirjailija JP Koskinen on jo aiemmin oma-aloitteisesti selvittänyt Ulvilan surmaa ja kuvannut rikosta mm. Murhan vuosi -romaanisarjassaan.
Jukka S. Lahti surmattiin kotonaan Ulvilassa 1. 12. 2006. Syylliseksi epäilty puoliso Anneli Auer vapautettiin oikeudessa. Jääkö yksi rikoshistoriamme kuohuttavimmista tapauksista ratkaisematta?
Jutun päätutkijana toiminut rikosylikomisario Pauli Kuusiranta käy sekä poliisin tutkimusaineiston että oikeudenkäyntipöytäkirjojen perusteella henkirikoksen uudelleen seikkaperäisesti läpi. Rikostutkija Kuusiranta ja rikoskirjailija JP Koskinen rekonstruoivat murhayön tapahtumat ennennäkemättömän tarkasti. Tekijät kertovat mitä poliisi sai selville, tehtiinkö tutkinnassa virheitä ja millaiseen lopputulokseen oikeuslaitos johtopäätöksissään päätyi. Lukija voi vetää omat johtopäätöksensä murhayön tapahtumista.
Pauli Kuusiranta toimi Ulvilan jutun tutkinnanjohtajana Juha Joutsenlahden jälkeen, kun tapauksen selvittely oli monien vaiheiden jälkeen vuonna 2008 ajautunut umpikujaan.
Hämeenlinnalainen kirjailija JP Koskinen on jo aiemmin oma-aloitteisesti selvittänyt Ulvilan surmaa ja kuvannut rikosta mm. Murhan vuosi -romaanisarjassaan.
317 pages, Hardcover
First published June 12, 2023
1 person is currently reading
39 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 15 of 15 reviews
July 2, 2023
Todella paljon saman asian toistelua. Sekavuutta nimissä, olisi vaatinut ehkäpä yhden edittikierroksen lisää. Kummastelen vähän myös päätöstä kertoa tiettyjen henkilöiden koko nimet kirjassa.
September 5, 2023
Ulvilan murhan mysteeri jaksaa kiehtoa vuodesta toiseen. Joka tapauksessa kyseessä on massiivinen rikosprosessin epäonnistuminen, koska joko murhaaja on laskettu vapaaksi tai syytön on joutunut kärsimään tuomiota ja menettänyt maineensa. Tämä teos argumentoi seikkaperäisesti ja vakuuttavasti Anneli Auerin syyllisyyden puolesta. Kuunneltavana tämä oli kuitenkin turhan toisteinen ja termistöltään raskas.
June 22, 2023
Kirja olisi ollut hyvä, jos se olisi tiivistetty puoleen. Nyt puolet kirjasta oli turhaa saman toistoa ja jaarittelua, mikä teki lukukokemuksesta suorastaan ärsyttävän yksitoikkoisen.
August 23, 2024
Arvio on osa laajempaa kirjoitusta Ulvilan surman käsittelystä mediassa ja kirjallisuudessa.
Kirjan alaotsikko on "Kadonneen tekijän jäljillä", mikä on harhaanjohtavaa, sillä kirjoittajien mukaan murhaaja ei ole kateissa: syyllinen on Anneli Auer. ("Anneli Auerin jäljillä" olisi toki kuulostanut pakkomielteiseltä.) Kaikki muut murhasta epäillyt sivuutetaan; erikseen mainitaan vain porilainen näyttelijä, joka oli hetken pidätettynä ennen kuin Pauli Kuusiranta aloitti tutkinnanjohtajana.
Kirja koostuu pääasiassa sellaisen esitutkinta-aineiston esittelemisestä, joka Kuusirannan mielestä todistaa Auerin syyllisyydestä. Samalla hän kritisoi hovioikeuden ratkaisua, jossa näyttöä ei pidetty uskottavana. Kirja on ikään kuin kirjamuotoinen revanssi viimeisestä oikeudenkäynnistä. Syyttäjä ja poliisi saavat tällä kertaa viimeisen sanan.
Kirjan liitteenä on hovioikeuden yli satasivuinen ratkaisu kokonaisuudessaan. Jos sen jaksaa lukea, alkavat monet Kuusirannan väitteistä tuntua erikoisilta. Kirja on nimittäin täynnä todistusaineistojen kontekstien pimittämistä sekä oikeudessa jo kumottujen väitteiden toistamista. Mitä enemmän sellaista havaitsee, sitä vaikeammaksi Kuusirantaan luottaminen käy. Hän tuntuu olettavan, että lukija ei tunne lainkaan tapauksen yksityiskohtia ja huomaa epäjohdonmukaisuuksia – saati sitten lue kirjan liitettä.
JP Koskisen panos apukirjailijana jää hieman epäselväksi, sillä teksti on kömpelöä ja uuvuttavaa setäproosaa, jossa luetellaan loputtomasti nimiä, titteleitä ja kellonaikoja. Kirja on myös hämmästyttävän toisteinen: monet asiat todetaan jopa kolmeen kertaan liki samoin sanoin. Eri aineistoja saatetaan siteerata monta sivua putkeen. Kirjasta tulee mieleen luonnosvaihe, jossa on kasattu aineistoa peräkkäin, ja tarkoituksena on myöhemmin kirjoittaa kaikki uusiksi omin sanoin.
Tavallaan on helppo ymmärtää, miksi Kuusiranta halusi palata vielä yli 10 vuotta eläköitymisensä jälkeen tapauksen pariin, vaikka hänellä ei ole siitä mitään uutta sanottavaa. Anneli Auer esitti hänestä vähemmän mairittelevia luonnehdintoja omassa kirjassaan, ja Kuusirannan johtama tutkinta teki Porin poliisista vitsin julkisuudessa moneksi vuodeksi. Tuo on varmasti harmittava päätös pitkälle poliisinuralle.
Toisaalta Kuusiranta tuntuu omalla jääräpäisyydellään lähinnä vahvistavan puolustuksen väitettä, että Porin poliisissa suhtauduttiin Aueriin pakkomielteisesti, ja että todistusaineistoa tulkittiin tarkoitushakuisesti. Ehkä jonkun olisi kannattanut sanoa Kuusirannalle, että kirjan julkaiseminen vain pahentaa hänen tilannettaan.
Kirjan alaotsikko on "Kadonneen tekijän jäljillä", mikä on harhaanjohtavaa, sillä kirjoittajien mukaan murhaaja ei ole kateissa: syyllinen on Anneli Auer. ("Anneli Auerin jäljillä" olisi toki kuulostanut pakkomielteiseltä.) Kaikki muut murhasta epäillyt sivuutetaan; erikseen mainitaan vain porilainen näyttelijä, joka oli hetken pidätettynä ennen kuin Pauli Kuusiranta aloitti tutkinnanjohtajana.
Kirja koostuu pääasiassa sellaisen esitutkinta-aineiston esittelemisestä, joka Kuusirannan mielestä todistaa Auerin syyllisyydestä. Samalla hän kritisoi hovioikeuden ratkaisua, jossa näyttöä ei pidetty uskottavana. Kirja on ikään kuin kirjamuotoinen revanssi viimeisestä oikeudenkäynnistä. Syyttäjä ja poliisi saavat tällä kertaa viimeisen sanan.
Kirjan liitteenä on hovioikeuden yli satasivuinen ratkaisu kokonaisuudessaan. Jos sen jaksaa lukea, alkavat monet Kuusirannan väitteistä tuntua erikoisilta. Kirja on nimittäin täynnä todistusaineistojen kontekstien pimittämistä sekä oikeudessa jo kumottujen väitteiden toistamista. Mitä enemmän sellaista havaitsee, sitä vaikeammaksi Kuusirantaan luottaminen käy. Hän tuntuu olettavan, että lukija ei tunne lainkaan tapauksen yksityiskohtia ja huomaa epäjohdonmukaisuuksia – saati sitten lue kirjan liitettä.
JP Koskisen panos apukirjailijana jää hieman epäselväksi, sillä teksti on kömpelöä ja uuvuttavaa setäproosaa, jossa luetellaan loputtomasti nimiä, titteleitä ja kellonaikoja. Kirja on myös hämmästyttävän toisteinen: monet asiat todetaan jopa kolmeen kertaan liki samoin sanoin. Eri aineistoja saatetaan siteerata monta sivua putkeen. Kirjasta tulee mieleen luonnosvaihe, jossa on kasattu aineistoa peräkkäin, ja tarkoituksena on myöhemmin kirjoittaa kaikki uusiksi omin sanoin.
Tavallaan on helppo ymmärtää, miksi Kuusiranta halusi palata vielä yli 10 vuotta eläköitymisensä jälkeen tapauksen pariin, vaikka hänellä ei ole siitä mitään uutta sanottavaa. Anneli Auer esitti hänestä vähemmän mairittelevia luonnehdintoja omassa kirjassaan, ja Kuusirannan johtama tutkinta teki Porin poliisista vitsin julkisuudessa moneksi vuodeksi. Tuo on varmasti harmittava päätös pitkälle poliisinuralle.
Toisaalta Kuusiranta tuntuu omalla jääräpäisyydellään lähinnä vahvistavan puolustuksen väitettä, että Porin poliisissa suhtauduttiin Aueriin pakkomielteisesti, ja että todistusaineistoa tulkittiin tarkoitushakuisesti. Ehkä jonkun olisi kannattanut sanoa Kuusirannalle, että kirjan julkaiseminen vain pahentaa hänen tilannettaan.
January 9, 2024
Näpsäkkä paketti siitä, mitä tapahtui. Arvostan lyhyttä virttä. Tosin lopun liite oikeuden päätöksestä oli turha. Ja muutenkin teksti oli kovin toisteista.
July 5, 2023
Miten on mahdollista, että hovioikeuden tuomarit voivat tehdä noilla todisteilla noin väärän päätöksen?
August 13, 2023
Jälleen kerran yksi kehno tosirikos-kirja. Pyöristän arvioni kahteen tähteen, vaikka sekin on vähän yläkanttiin. Ulvilan murha on varmasti yksi 2000-luvun eniten mediatilaa saaneista rikoksista. Tutkinta ja oikeuskäsittely kestivät vuosia, ja lopputuloksena oli vapauttava tuomio uhrin vaimolle. Nyt kirjoitusvuorossa on jutun yksi päätutkijoista, Pauli Kuusiranta, sekä pitkän linjan kirjailija JP Koskinen.
Miusta on ihan hyväkin, että kirjalla on selkeä näkökulma: Kuusiranta kollegoineen oli hovioikeuden vapauttavasta päätöksestä suorastaan järkyttynyt, koska heidän mielestään todisteet osoittavat toisin. Voi kun kirja olisi vain kirjoitettu selkeästi tältä kantilta! Nyt kirja on rakenteeltaan sekava ja kielellisesti heikko.
Lukijana miun oli hankala uskoa kirjoittajan perusteluja, koska tutkinnasta ja todisteista on väännetty eri oikeusasteissa paljon. Kuusiranta kertoo oman näkemyksensä läpi kirjan, mutta oikeuden mielipide kuullaan syvällisemmin vasta lopussa, johon on liitetty sata sivua hovioikeuden päätöasiakirjoja. Kummallinen ja hämmentävä ratkaisu. Kyynisempi mie ajattelee, että helpolla on saatu kirjaan kolmasosa mittaa lisää. Näin ei myöskään synny vuoropuhelua tutkijan havaintojen ja oikeuden näkökulman välillä. Mietin myös, mitä tavallinen lukija saa oikeuden asiakirjoista irti. Toistoa ainakin tulee rutkasti lisää.
Miinusta tullee myös kliseisen veriroskeisesta kannesta, pöljästä alaotsikosta sekä takakannen "mitä Ulvilassa todella tapahtui" -nostatuksesta. Enkä ymmärrä sitäkään, miksi kirjassa puhutaan itse rikoksesta Ulvilan murhana, Tähtisentien murhana ja Vanhankylän henkirikoksena. Turhaa sekavuutta. Ihmettelen kans sitä, miksi kirjassa mainitaan tietyt henkilöt koko nimillään, kuten uhrin nuorimmat lapset.
Hyviä puolia on se, että tokihan poliisin näkökulma aina rikosharrastajia kiinnostaa. Uutta tietoakin kirjasta sain. Mutta siinäpä se. Pöh.
Miusta on ihan hyväkin, että kirjalla on selkeä näkökulma: Kuusiranta kollegoineen oli hovioikeuden vapauttavasta päätöksestä suorastaan järkyttynyt, koska heidän mielestään todisteet osoittavat toisin. Voi kun kirja olisi vain kirjoitettu selkeästi tältä kantilta! Nyt kirja on rakenteeltaan sekava ja kielellisesti heikko.
Lukijana miun oli hankala uskoa kirjoittajan perusteluja, koska tutkinnasta ja todisteista on väännetty eri oikeusasteissa paljon. Kuusiranta kertoo oman näkemyksensä läpi kirjan, mutta oikeuden mielipide kuullaan syvällisemmin vasta lopussa, johon on liitetty sata sivua hovioikeuden päätöasiakirjoja. Kummallinen ja hämmentävä ratkaisu. Kyynisempi mie ajattelee, että helpolla on saatu kirjaan kolmasosa mittaa lisää. Näin ei myöskään synny vuoropuhelua tutkijan havaintojen ja oikeuden näkökulman välillä. Mietin myös, mitä tavallinen lukija saa oikeuden asiakirjoista irti. Toistoa ainakin tulee rutkasti lisää.
Miinusta tullee myös kliseisen veriroskeisesta kannesta, pöljästä alaotsikosta sekä takakannen "mitä Ulvilassa todella tapahtui" -nostatuksesta. Enkä ymmärrä sitäkään, miksi kirjassa puhutaan itse rikoksesta Ulvilan murhana, Tähtisentien murhana ja Vanhankylän henkirikoksena. Turhaa sekavuutta. Ihmettelen kans sitä, miksi kirjassa mainitaan tietyt henkilöt koko nimillään, kuten uhrin nuorimmat lapset.
Hyviä puolia on se, että tokihan poliisin näkökulma aina rikosharrastajia kiinnostaa. Uutta tietoakin kirjasta sain. Mutta siinäpä se. Pöh.
November 12, 2023
Poliisin näkökulma Auerin tapaukseen. Perustelee uskottavasti miten ulkopuolinen tekijä ei ole todennäköinen (tai edes mahdollinen). Olen kuunnellut Murhalesken muistelmat, ja tämä oli kyllä sitä taustaa vasten erityisen kiinnostava. Kirjassa ei puhuta mitään niistä huuruisista vaiheista joissa Aueria syytettiin lastensa hyväksikäytöstä jne, vaan keskityttiin murhatutkimukseen ja sen aihetodisteisiin.
Kirjalliset ansiot ovat kevyet, toistoa oli välillä aika paljon ja välillä luulin että kuuntelin samaa lukua toistamiseen. Tähdet tulee jutun huoliellisesta avaamisesta, tämä on yksi Suomen rikoshistorian oudoimmalla tavalla auki jääneitä juttuja.
Kirjalliset ansiot ovat kevyet, toistoa oli välillä aika paljon ja välillä luulin että kuuntelin samaa lukua toistamiseen. Tähdet tulee jutun huoliellisesta avaamisesta, tämä on yksi Suomen rikoshistorian oudoimmalla tavalla auki jääneitä juttuja.
This entire review has been hidden because of spoilers.
July 9, 2023
Mielestäni toisto oli tarpeen. Kirjaa ei ole tarkoitettu viihteelliseksi tarinaksi, vaan tarkoitus on käydä läpi merkittävä materiaali tapauksesta, ja verrata tietoja toisiinsa. Kirjassa käydään kattavasti läpi, miksi ulkopuolinen tekijä ei ole mahdollinen Ulvilan murhassa.
This entire review has been hidden because of spoilers.
September 7, 2023
Kaikkien aikojen porilainen true crime. Mutta eipä mitään uutta murhainfoa aikoinaan selanneelle.
February 19, 2024
Rakenteessa jäi toivomisen varaa ja samoja asioita toisteltiin.
April 6, 2024
Itseään paljon toistava teos. Lopuksi tapahtumat käydään sentään läpi kronologisessa järjestyksessä niin kuin kirjoittaja näkee ne tapahtuneen. Lukukokemuksena varsin puuduttava.
April 20, 2024
Todella sekava kirja, samat asiat toistuu toistumistaan. Toki sekavahan oli myös itse tapauskin, että voiko muuta odottaakkaan? 🤔
February 14, 2025
Oikeastaan ainoa puolueettomalta ja vakuuttavalta vaikuttava osuus tästä kirjasta oli liitteenä ollut hovioikeuden (vapauttava) päätös.
Displaying 1 - 15 of 15 reviews