Tunnetun tutkivan toimittajan tietokirja pureutuu mahtisukujen piilevään vaikutusvaltaan.
Perheet ja suvut käyttävät merkittävää ja pitkäaikaista valtaa taloudessa ja politiikassa, mutta ne pysyttelevät yleensä piilossa. Minkälaisen haasteen tämä aiheuttaa tasa-arvolle, demokratialle ja ilmastotoimille? Kirja kertoo muun muassa Heinekenien, Habsburgien, Rockefellerien, Saudien, Toyodan suvun, Windsorien ja Xin suvun hämmästyttävät tarinat. Suomesta mukaan ovat päässeet Herlinit ja naapurimaistamme Wallenbergit ja Rotenbergit.
Koukuttava kirja etenee kuin trilleri. Se on jatkoa menestysteokselle Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä.
Teos muistutti Sokalan aikaisempaa julkaisua Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä. Vaikka tällä kertaa käsittelyssä olivat suvut, keskittyi tämäkin kirja vahvasti kuvamaan sukujen omistamia yrityksiä. Teos olisi voinut kantaa myös nimeä Maailman 50 vaurainta sukua, koska kaikkien sukujen vaarallisuus tuli valtavasta omaisuudesta. Mielestäni jaottelu oli looginen, sillä raha tuo valtaa, joka voi väärinkäytettynä aiheuttaa suurtakin vahinkoa. Toki osa suvuista suuntasi ison osan varoistaan hyväntekeväisyyteen ja yhteiseen hyvään. Näiden sukujen kohdalla vaarallisuus jäi hieman kysymysmerkiksi mutta mielestäni sillä ei ole väliä, kun kirjan pointtina oli selkeästi tuoda esille, miten paljon vaikutusvaltaa suuri omaisuus tuo. Sukujen vaikuttaminen saattaa jäädä myös helposti suurelta yleisöltä huomaamatta, kun se tapahtuu yrityksien kautta.
Teos herätti paljon ajatuksia siitä minkälainen vauraus on oikeutettua ja ansaittua. Esim jos suvun omistama yritys selkeästi riistää työntekijöitä, ei maksa elämiseen riittävää palkkaa tai on valmis nopeuttamaan ilmastonmuutosta ja luontokatoa hinnalla millä hyvänsä kunhan vain yhtiö tekee tulosta, voidaanko sanoa että yhtiön omistava suku on todella ansainnut miljardi omaisuutensa?
Kirjaa kuunnellessa mietin, miten Suomessa julkisessa keskustelussa suuria tuloeroja usein oikeutetaan sillä, että menestyksestä kuuluu palkita, mutta mikä lasketaan menestykseksi? Teoksen räikeimmät esimerkit olivat toisen maailmansodan ajalta, kun juutalaisia pakotettiin myymään pilkkahintaan menestyviä yrityksiään ja kun tehtaissa käytettiin pakkotyövoimana keskitysleirien vankeja. Onko juutalaisvankien työllä hankittu raha menestystä? Tähän varmasti moni vastaisi että ei, mutta missä menee raja? Pakkotyövoiman tai lähes orjuutta muistuttavan työsuhteen hyödyntäminen on todellisuutta monessa paikassa, mutta emme vain ole tietoisia siitä, kun teemme ostopäätöksiä.
Rikkaiden sukujen vaarallisuus piili myös siinä, ettei tehdyillä rikoksilla ollut usein todellisia seuraamuksia. Hyvä esimerkki oli Etelä-Koreasta, jossa presidentti armahti Leen, koska tämä lupasi työskennellä ahkerasti maan talouden hyväksi. Kuvaava oli myös Etelä-Korealainen sanonta ”Olet syytön jos olet rikas ja syyllinen jos olet köyhä” .
Kokonaisuudessaan teos oli mielenkiintoinen ja silmiä avaava. Suvut olisi kuitenkin voinut esitellä päinvastaisessa järjestyksessä koska nyt parhaat ja mielenkiintoisimmat suvut olivat heti alussa. Mielestäni myös Sokalan puheenvuoro kirja lopussa oli loistava!
Hyvä aloitus muuttuu todella kapeaksi sukujen selostukseksi, jossa ei käsitellä mitenkään suvun ”vaarallisuutta”. Muutamat asiat suvuissa ovat myös kiistanalaisia ja tarkoituksenmukaisesti nostettuja tietoja. Kirjasta jää lopulta kuva, että aineistoa ja aikaa ei ollut tarpeeksi 50 suvun kattamiseen, ja lisäksi kirjailija/toimittajan oma poliittinen agenda/mielipide paistaa välillä vahvasti kirjoitetun tekstin läpi
"Kirja etenee kuin trilleri" oli hyvä mainos mutta lopputulos oli päinvastainen. Toisin kuin edeltävässä kirjassa "50 maailman vaarallisinta yhtiötä", näiden sukujen "vaarallisuus" ei välttämättä tule edes ilmi (esim Herlinit). Lisäksi listan vaarallisin nimi kerrotaan jo heti alussa ja loppua kohden kirjoittajalta tuntuu loppuvan joko aika tai kerrottavat asiat, tai molemmat, kesken. Ensimmäinen puolikas kirjasta oli äärimmäisen mielenkiintoista, mutta kirja lässähti totaalisesti loppua kohdin. Suosittelen lukemaan ennemmin edeltävän kirjan "50 maailman vaarallisinta yhtiötä", mikä sisältää hyvin pitkälti samoja tarinoita ja tietoa.
Varallisuus on siis vaarallista? Totta lähes kaikkien sukujen kohdalla, koska raha lisää vaikutusvaltaa ja monet käyttävät valtaa vaarallisesti. Mutta joukossa on myös hyväntekeväisyyteen rahojaan laittavia sukuja, tai vaikka Herlinit, jotka puhuvat paljon ilmastonmuutoksesta. Hyvä kirja perspektiivistä rikkauteen, mutta 50 oli liikaa ja suuri osa meni humahtaen ohi.
Kirja toi esiin, miten kapealle globaali talous ja politiikka on keskittynyt maailmassa. Kirjan ensimmäiset luvut olivat monipuolisempia ja kuvaavampia, lopussa olevat luvut taasen lyhyitä ja kapeita.
Hyvä teos avaamaan silmiä ja ymmärrystä miten maailmamme on rakentunut, ja ketkä käyttävät todellista valtaa.
Nimi ja aihepiiri antoi odottaa paljon, niihin odotuksiin ei päästy. Olisin toivonut, että kirjan eri sukuja olisi aidosti analysoitu vertailukelpoisin mittarein. Lopputulos vaikutti lähinnä siltä, että oli kirjoitettu kaikki mitä nyt vain oli löytynyt, mitä korostivat sangen lyhyet yhden sivun kuvaukset monista suvuista.
Epilogin pohdinta pelasti kolmannen tähden, mutta vastaavaa tulkintaa olisi ollut hieno lukea yksittäisten sukujen osalta. Mitä olisi tapahtunut, jos olisi keskittynyt vain top 20:een, olisiko ollut paremmin aikaa ja intoa tasalaatuisemmin?
Kokonaisuutena kuitenkin viihdyttävä ja helppolukuinen. Hyvä muistuttamaan, että aina ei mene nallekarkit tasan. Ja joku omistaa nallekarkkitehtaankin.
Jälleen mielenkiintoinen (ja melko masentava) kattaus Sokalalta. Mielestäni kirja olisi kuitenkin toiminut paremmin toisin päin: nyt kun kirja alkoi niistä kaikista pahimmista suvuista, loppupuolen suvut eivät enää kuulostaneetkaan niin pahoilta. Joidenkin sukujen kohdalla yhteys vaarallisuuteen jäi myös hieman epäselväksi, vaikka toki ymmärrän että kirjan pointtina oli se että liialliset rikkaudet ovat vaarallisia. Tämä konsepti toimi mielestäni paremmin vaarallisten yhtiöiden kohdalla ja miljardöörejä käsittelemään olisi voitu valita joku erilainen esitystapa. Kuitenkin erittäin opettavainen ja ajatuksia herättävä teos. Ihmeellistä myös, miten niin moni näistä suvuista oli ainakin itselleni aiemmin tuntemattomia tai sellaisia, joista tiesin hyvin vähän.
Sokalan aiempi kirja Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä (jossa toisena kirjoittajana) oli oikeasti mielenkiintoinen ja yhtiötkin tuntuivat "vaarallisilta".
Tämän kirjan otsikko ei ole yhtä pätevä. Rikkaita, miljardöörejä, juu. Vallan väärinkäyttöä, korruptiota, petoksia, kaikenlaista öykkäröintiä. Tai sitten vaan sukuja, joilla on valtavasti rahaa, omaisuutta ja valtaa. Liikaa kaikkea. Ei tämä mikään trilleri ollut, mutta todistaa kuitenkin sen, että rikkaiden ja köyhien välinen kuilu kasvaa kasvamistaan. Ja että rikkaiden verotuksen keventäminen on jo pidempään jatkunut tendenssi. Elon Musk on maksanut veroja tuloistaan n. 3 %.
Kuuluisat perheet ja suvut käyttävät merkittävää ja pitkäaikaista valtaa taloudessa ja politiikassa, mutta ne pysyttelevät yleensä piilossa.
Kirja kertoo mm. Rockefellerien, al-Saudien, Windsoreiden sekä Toyodan ja Xin sukujen hämmästyttävät tarinat. Suomesta mukaan ovat päässeet Herlinit ja naapurimaistamme Wallenbergit ja Rotenbergit.
Sinänsä paljon ihan mielenkiintoista (trivia)tietoa, mutta valitettavasti usein vaikutti siltä että kirja olisi hyötynyt mikäli oltaisiin keskitytty pienempään otantaan.
Nyt turhan usein tuli olo, että lukee Wikipediaa, eli käytännössä luetteloa tapahtumista ja vuosiluvuista sekä omaisuuden suuruuksista ilman syvempää, analyyttistä otetta.
Kirjassa esiteltiin hyvin mielenkiintoista ja silmiä avaavaa tutkivaa journalismia yhdistettynä ajankohtaiseen uutisvirtaan ja talouden liikkeisiin. Kerronnan keveys ja lievä sensaatiohakuisuus häiritsi aika-ajoin, mutta teos jaksoi kiinnostaa loppuun saakka.
Asiana mielenkiintoista, mutta tekstinä tavanomaista. Suosittelen sisällön puolesta! Helppo tapa ymmärtää taas maailmaa vähän enemmän vähän eri kantilta.
Luin vastaavan kirjan vaarallisista yhtiöistä, joten samaan konkurssiin meni tämäkin. Vähän kuiva, mutta kuitenkin luettava. Vähän lannistavaa miettiä kaikkea sitä kauheaa, mille ei itse maailmassa voi mitään tai mistä ei ole ollut tietoinen ennen, niin hyvässä kuin pahassakin.