Kun Minne jää työttömäksi monien vuosien työrupeaman jälkeen, 8-vuotiaan Joonan yksinhuoltajaäiti päättää muuttaa etäiseltä sukulaiselta perimäänsä pikkuiseen taloon, onhan eläminen maalla huomattavasti halvempaa kuin kaupungissa. Päätöstä helpottavat menevän ja menestyksekkään ystävättären järjestämät etätyöt.
Hyvää tarkoittava mutta utelias kyläyhteisö innostuu tervetulleesta uudesta kuntalaisesta, ja enemmän tai vähemmän aiheellisia juoruja sikisee tuota pikaa Minnen ja kyläkoulun komean johtajaopettajan Henri Laakson ympärillä. Minnen naapurissa asuvasta leskeksi jääneestä Arto Ruohosesta on tosin paljon enemmän käytännön hyötyä, mieheltä kun sujuvat remontitkin ja hänellä sopivan ikäinen poika kaveriksi Joonalle. Kyläläisten on kuitenkin vaikeata saada selkoa sulhaskandidaattien paremmuudesta, kun Minnen mökillä näyttää kyläilevän paitsi hössöttävä äiti "vaariystävineen" myös Minnen ex-avomies.
Kotiin Katajamäkeen on Anneli Kivelän esikoisteos. Kirjailija yhdistää romaanissaan hauskasti tuttuja nykypäivän ongelmia perinteiseen maaseuturomantiikkaan - joka sekin on saanut pirteitä EU-ajan sävyjä.
Hampurilaismallin mukainen arvio tästä teoksesta voisi kuulua vaikkapa näin (sisältäen juonipaljastuksia!!) + Kirja tarjoaa helppolukuisen, mukavan kuvauksen elämästä maalla. Nopeasti luettava kirja saattaa herättää kaipuun maaseudulle, punamultaiseen mökkiin omenapuiden varjoon ja yhteisölliseen elämään, eli pidä varasi. Hyvän mielen kirja. - Kirjan juoni on mitä on: nelikymppinen Minne perii söpön pienen talon maalta, muuttaa sinne, ja yhtäkkiä kolme miestä piirittää häntä. Lukija tietää heti, kenen puoleen vaaka tulee kääntymään. Valitettavasti tosin Minne ja tämän herra A:n suhde kuvataan käsittämättöminä riitoina (rakkaudesta se hevonenkin potkii, vai?) ja vielä uskomattomampana yllätyskosintana ja siihen suostumuksena kirjan lopussa. Mitä ihmettä?! Kuka kihlautuu noin vain naapurinmiehen kanssa, jonka on hätinä tuntenut puoli vuotta, ja osan siitäkin ajasta ollut mykkäkoulussa ja muissakin kummallisissa sanaharkoissa. - Henkilöiden välinen dialogi on usein kökköä (kuten aiemmissakin arvioissa on huomioitu). Itselleni pisti silmään eniten Minnen 8-vuotiaan pojan Joonan puheenparsi. Kirjan puhekieli on pitkälti kirjakielistä, mutta tämä tamperelainen poika puhuu 2000-luvun alun maailmassa kuin 50-luvun hesalaislapsi: jokin juttu on välillä "vänkä", koti voi olla "hima", kun muutoin poika puhuu kaikkine päätteineen ja huoliteltua kieltä. Todella kummallista. - Vaikka kyseessä onkin kevyt kirjallisuus ja romantiikkagenre, kai siinä maalle muuttamisessa nyt jotain haasteita ja vaikeuksia voisi olla? Mutta Minnellä onneksi kaikki menee kuin unelma. + Kirja on varmasti hauskaa ja huoletonta lukemista lomapäiviin, työmatkoille ja niin edelleen.
Ai että oli aivan ihana kirja! Teksti oli helppoa ja soljuvaa, henkilöhahmot rakastettavia ja tunnelma kerrassaan mainio. Loppu oli niin koskettava että pisti kyyneleet silmiin ja matkan varrella sai monta kertaa nauraa, nauttia ja ihmetellä.
Monet nähtävästikin antoivat miinusta juonen ennalta-arvattavuudesta, ja niinhän se olikin. Mutta ei se haitannut, koska kirjan muu ihanuus valloitti minut (kuten Arto, Helvi, Joona ja Teemu. Ennenkaikkea ihastuttava Pihlaja!).
Ainoa miinus on huono kappalejako. Tapahtumapaikka ja aika vaihtuivat ilman minkäänlaista jakoa, ja toisinaan en ollut varma oliko jokin asia sanottu ääneen vai ei, mikä sotki kirjan "teknistä" puolta.
Odotin kirjaa, jossa vietetään idyllistä maalaiskesää vanhassa mökissä, jota remontoidaan ja laitetaan, ja samalla tutustutaan naapureihin, leivotaan ja nautitaan. Ja juuri sitä tämä kirja oli! ☺️
Mutta se oli myös tomeria tätejä, epäluonnollista dialogia, pikkuvanhoja lapsia ja ennalta-arvattavia suhdesotkuja. Vähemmän ihmissuhdedraamaa ja enemmän kesäfiilistelyä (sisustusta, pihan laittoa, puutarhajuhlia), ja alettais saavuttaa loistavan kesäkirjan taso. Silti oikein nautittavaa kuunneltavaa lomalle. Ja tätä on koko sarja!
Ihana uusi kirjailijatuttavuus, ihana kirja. Kivasti ja sujuvasti kirjoitettu, ja niin elävästi että tunsi välillä jopa tuoksut nenässään. Ihanat henkilöt, ja jännittävä mutta ihana loppu. Melkein kyynelkin vierähti pariin otteeseen poskelle, niin tunteikas oli kerronta hetkittäin. Toki naurattikin välillä. Katajamäki -sarjaa haluan ehdottomasti lukea lisää.
Hömppäkirja Minnestä, joka perii setänsä mökin ja muuttaa 8-vuotiaan poikansa kanssa maalle. Eniten ärsytti se, kuinka maallemuuttoa ihannoidaan ja kuinka hyvin poikakin viihtyy maalla, ja naapuristakin löytyy heti samanikäinen kaveri. Ihan kuin olisi jonkun maalla asumisesta unelmoivan päiväunet muuttuneet kirjaksi.
Kirja oli kevyttä ja helppoa luettavaa. Ihan tuli mieleen vanhat kunnon Anni Polvan kirjat. Loppuratkaisun saattoi melkein arvata, vaikka lukijaa matkan varrella johdateltiinkin toiseen suuntaan. Toisaalta, välillä on kiva lukea sellaista, mikä ei vaadi erityisemmin ajattelua. Pitänee kokeilla vielä sarjan toista osaa, ennen kuin tuomitsen kirjat.
Vähän kökösti kirjoitettua maalaisromantiikkaa, mutta sopivaa lomalukemista. Ei kovin yllättäviä juonenkäänteitä ja hyvinkin ennalta arvattava loppu. Mutta viihdyttää varsinkin, kun kuvittelee kirjan tapahtumat omalle mökkipaikkakunnalle.
Omituista dialogia. Dialogi on yleensä tärkeä osa kirjaa, ja sen pitää olla hyvin kirjoitettua. Tässä ei ollut, joten kirjakaan ei tehnyt kovin hyvää vaikutelmaa.
Vinkki kirjoittajille: kannattaa miettiä, puhuisiko itse noin, vai antaisiko olla ja miettisi hiljaa mielessään. Tai lisäisikö jonkun kohdan dialogista ehkä vain huomautukseksi tekstiin. Kuulostaisi aidommalta. Luultavasti luen silti muutkin Katajamäki- sarjan kirjat, jos joskus olen sillä tuulella.
Jos 'live, love, laugh' olisi kirja (eikä todellakaan hyvässä mielessä). Epärealistista dialogia paperinukkehenkilöhahmoilta, kirjailija on tuskin kuullut ohjeesta "näytä, älä kerro". Klisee, josta näkee hyvin, että kirjan kirjoittaminen ja julkaisu ovat useamman vuoden takaa. En usko ja toivon, ettei tälläistä enää saisi edes julkaistua kustantamon kautta. Ainut syy, miksi annan jopa 2 tähteä, on, että luin kirjan loppuun asti ja nautin ehkä kourallisesta tekstinpätkistä.
Kesän hömppäputki jatkuu ja halusin tutustua tähän kirjastossa paljon lainattuun Katajamäki-sarjaan. Ensimmäinen osa äänikirjana kuunneltuna oli ehkä virhe. Minua häiritsi, kun lukija mörähteli aina, kun luki miesten dialogeja. Tarinassa oli omat hyvät hetkensä ja vähän naurattikin, mutta ihan auttamattoman ennalta arvattava tämä kyllä oli. Teoksen kielikään ei ollut ihan sujuvimmasta päästä.
Erittäin perinteistä maalaisromantiikkaa ja kevyttä kesälukemista. Tämä kirja oli pakko lukea suurimmaksi osaksi ulkona auringonpaisteessa linnunlaulua kuunnellen. Tulee mieleen Enni Mustonen ja Johanna Marttila. Ehdottomasti sopivaa lomalukemista puutteistaan huolimatta.
Ei tarjonnut suurempia yllätyksiä, mutta ihan viihdyttävää luettavaa. Dialogi tuntui varsinkin aluksi kovin kankealta. En tiedä, paraniko sen taso loppua kohden vai tottuiko siihen.
Maalaisromantiikka on aina jollain tapaa kotoisaa ja lohdullista.