Vuoksenmäen komea mutta harmittavasti rapistuva kartano kerää kyläläisten odottavat katseet, kun vanhan Einarin ja Hilkan seuraksi ilmaantuu nuori perijätär, Einarin veljentytär Esti. Mutta tilan kunto ei taida kohentua, kun nainen muovaa vain savikippoja ja maalaa ikoneita työhuoneeksi muuntamassaan ulkorakennuksessa. Estin ulkopuolisuuden tunne hälvenee kuitenkin askel askeleelta ja hänelle selviää vihdoin sekin, mikä on myrkyttänyt Hilkan mielen niin katkeraksi.
Kylälle muuttaa Estin lisäksi toinenkin tulokas: huvilaa remontoiva salaperäinen Sameli, jolle Kaislajärven suojelu tuntuu olevan elämää suurempi kysymys. Kylän vääräleuat kehittelevät heti näiden kahden outolinnun välille romanssia, mutta mahtaako Estillä olla todellista halua kilpailla Samelin huomiosta sinilevän kanssa…?
Tuttua huttua, maalaisromantiikkaa samalla vanhalla kaavalla. Muutaman suudelman jälkeen jo kihlaudutaan ja seksiä ei harrasta kukaan. Väärinkäsitys aiheuttaa aina särön rakastavaisten väleihin, mutta lopulta kaikki on hyvin. Yllättyikö kukaan? Ei, eikä se ole tarkoituskaan.
Kirja jatkaa aiempien Katajamäki-kirjojen viitoittamalla tiellä. Kevyttä ja nopeaa luettavaa. Kirjasta löytyvät kaikki kevyen rakkausromaanin perusjuonenkäänteet. Ensin melkein vihataan, sitten ihastutaan kunnes tulee jokin väärinkäsitys ja taas toivotetaan kaikki kaksilahkeiset sinne missä pippuri kasvaa. Lopulta he kuitenkin saavat toisensa. Muutenkin monet asiat kirjan henkilöiden elämässä järjestyvät kuin itsestään parhain päin. Kuitenkin välillä on ihan mukava lukea jotain, mikä ei vaadi erityisemmin ajattelemista.