Hulluudestamme ja hulluudestanne

by Claes Andersson

Hulluna pidetään ihmistä, jonka käyttäytymistä ei ymmärretä ja jonka todellisuudentaju on häiriintynyt. Toisaalta hullu ihminen voi olla viesti siitä, että yhteiskunnassa on jotain hullusti - siinä tapahtuu alistamista ja väkivaltaa. Hulluus ja suuruudenhulluus ovat lähellä toisiaan. Kuinka vaarallinen on vallan ja hulluuden liitto, sen ovat ihmiskunnalle näyttäneet Auschwitz ja monet muut mielettömyydet. Poikkeavuus kuitenkin koetaan monessa kulttuurissa viisauden merkiksi. Suomalainen kylähullu ja nykyajan stand up -koomikot ovat - keskiajan narrien lailla - hyväksyttyjä totuudenpuhujia yhteisössä. Hulluus ja luovuus ovat sisaruksia. Luova hulluus on tieteellisten keksintöjen ja taiteellisen työskentelyn liikkeellepaneva voima.

Genres: Nonfiction, Finnish Literature

131 pages, Hardcover

First published January 18, 2003

About the author

Claes Andersson was a Finland-Swedish author, psychiatrist, musician, politician and former member of the Finnish parliament representing the Left Alliance.

Reviews

[Morthen · Rating 5 out of 5]

Lyhyt ja helppolukuinen kirja, joka herättää paljon ajatuksia. Ensimmäisen kerran lukiessani tämän kirjan, luin sen yhden päivän aikana (29.8.2017) ja annoin tälle kolme tähteä. Olin silloin keskellä painostavaa ja stressaavaa, pitkään kestänyttä elämäntilannetta, ja sain tästä kirjasta paljon vinkkejä lisälukemiseen, eri aihealueista (mm. Jerzy Kosinski: The Painted Bird ja Ronald Laing: The Divided Self (mikä itselläni on tosin vielä lukematta.)

Nyt otin kirjan jostain syystä käteeni kirjahyllystä, lukeakseni sen uudestaan. Paria vuotta myöhemmin kirjasta uudelleen lukiessani, huomioni kiinnittyy eri kohtiin ja pidän kirjasta, juuri sen lyhyydestä ja helppolukuisuudesta johtuen, sekä sen sisältämistä lisälukemis-vinkeistä johtuen, nyt viiden tähden arvoisena. (Ymmärän hyvin, mikäli joku muu saattaisi antaa tästä vähemmän tähtiä, niinkuin minäkin aiemmin, ja pitää kirjaa jopa lyhyydestään johtien pintapuolisena ja aihealueeltaan pomppivana, mutta eikös se ole hyvä niin. Saman ominaisuuden kun voi nähdä näkökulmasta riippuen joko positiivisena, neutraalina, negatiivisena tai jopa kaikkia näitä edellämainittuja yhtä aikaa.)

Nyt toisella lukukerralla huomioni keskittyi mm. Antipsykiatrisen suuntauksen esilletuomiseen (s. 70-72)
„Itse käsitteen antipsykiatria on englantilainen David Cooper lanseerannut vuonna 1967 ilmestyneessä kirjassa Psychiatry and Anti-Psychiatry.“
...
„Yhteistä näille kriittisille suunnille oli perusnäkemys, ettei tämän päivän psykiatria - ja käsitykset psyykkisestä sairaudesta ja hulluudesta - voi enää pohjautua luonnontieteelliselle, positivistiselle tieteenkäsitykselle, vaan sen on perustuttava humanistiselle, ymmärtävälle ja eläytyvälle, hermeneuttiselle traditiolle. Heidän mielestään perinteinen tapa lähestyä psyyken ongelmia ja sairauksia tarkkailemalla, havainnoimalla ja luokittelemalla johtaa esineellistävään ja epäinhimillistävään käytäntöön. Diagnostista psykiatriaa verrattiin hyönteistutkimukseen. Hoitoon sovellettuna tämä käytäntö johtaa manipulatiivisiin, väkivaltaisiin, ihmistä vahingoittaviin hoitokäytäntöihin, kuten liialliseen lääkekeskeisyyteen, potilaan kokemusten ja tunteiden kieltämiseen, hänen kokemusmaailmansa mitätöimiseen ja patologisoimiseen sekä manipulatiivisiin, usein vahingollisiin hoitomenetelmiin, kuten aivokirurgiaan (lobotomia) ja sähköshokkihoitoon.

Kriittiset psykiatriset suuntaukset halusivat korostaa sairauksien vuorovaikutzksellisia puolia, ihmissuhteiden ja niissä esiintyvän alistamisen ja väkivaltaisuuden keskeisyyttä. Haluttiin osoittaa, että hulluus on omalla tavallaan mielekäs vastaus tiettyyn elämäntilanteeseen, ja että myös psykoottista käyttäytymistä tulee ymmärtää viestinä tai kielenä, jota meidän tulisi pyrkiä tulkitsemaan.“

Mielestäni tämä kopioimani kohta on hyvin kiteytetty. Ja joka sana niin totta.

Suosittelen kirjaa kaikille, aihealueesta yhtään kiinnostuneille.

[Juuso · Rating 2 out of 5]

Luin tän yhdessä illassa. Ei koska ois ollu erityisen hyvä tai mukaansatempaava, vaan koska oli lyhyt. Kirja on aika sekalainen kokoelma erilaisia ajatuksia hulluudesta. Punanen lanka tuntuu pitkälti puuttuvan, eikä aiheiden käsittely ole kovin syvällistä tai kattavaa. Kuitenkin pisteet siitä, että lyhyeen kirjaan on koottu paljon viitteitä erilaisiin ajattelijoihin ja ilmiöihin, joten toimii ihan hyvänä lähteenä lisälukemisen löytämiselle.

[Kira Josefina · Rating 3 out of 5]

"Helppoa on tehdä ihminen hulluksi.
Ota häneltä pois kaikki.
Katso kuinka kummallisesti
hän käyttäytyy."