Runoja on vaikea ymmärtää suomeksikin, mutta laitoin itselleni vielä lisähaastetta lukaisemalla tämän runoteoksen ruotsiksi (onneksi ei ollut hirveän pitkä, sillä sanakirjasovelluksen kanssa oli hidasta edetä...)
Forsström maalailee todella kauniita tuokiokuvia. Aluksi pidin tätä sekavana ajatuksenjuoksusta, mutta kyllä siitä sitten rupeaa punainen lanka löytymään. Mutta ei kaikki siltikään auennut. Kuka esimerkiksi on Vanessa?
Tykkäsin kovasti toistosta - tietyt sanat ja tilanteet toistuvat läpi kirjan. Rakeet, tuuli, eläimet. Kirja, joka tulee lukea vielä toisenkin, ehkä kolmannenkin, kerran.