Katujen zen on manifesti henkisen vapauden puolesta. Punkista, idän filosofioista, länsimaisten tajunnanlaajentajien teksteistä, reggaesta ja rastafari-ideologiasta ammentava villi ja anarkistinen ajatuskeitos kääntää zenbuddhalaisuuden ajatuksia katujen kielelle. Se osoittaa, että henkisyyden ei tarvitse merkitä asennetason kastroitumista eikä munattomaksi muuttumista. Päinvastoin: mielen potentiaalin oivaltaminen tekee elämästä inspiraation ilotulitusta 24/7.
Markus Uku Laitinen pohtii zenbuddhalaisuuden elävää ydintä oman elämäntarinansa valossa. Hän kertoo, miten selätti päihderiippuvuuden ja masennuksen ja ryhtyi kaikkien henkisten häkkien romuttajaksi: eksistentiaaliseksi vapaustaistelijaksi, joka seisoo sisäisillä ja ulkoisilla barrikadeilla sydän auki ja tukka tuulessa hulmuten.
Jokaiselta sivulta uhkuva vastustamaton elämänvoima ja kuvia kumartelematon ote tarttuvat lukijaan. Klassisten zentekstien kanssa keskusteleva ja väittelevä teos antaa aseita taisteluun sisäisiä sortorakenteita vastaan ja tarjoaa helpon väylän zenin pariin.
Markus Uku Laitinen (s. 1979) on reissussa ryvettynyt katujen supersankari, henkinen vallankumouksellinen, suurisydäminen unelmoija ja perheenisä. Hän on harjoittanut zazen-istumamietiskelyä 16 vuotta ja omistanut elämänsä muiden auttamiselle sekä positiivisen kapinan vaalimiselle.
Olisi kaivannut vähän editointia. Ajatus lukijan 'voimaannuttamisesta' (vihaan tuota sanaa) ja herättämisestä tajuamaan, että sun elämä on sun, on hyvä, mutta toteutus oli poukkoilevaa ja väliin vaikealukuista. Zazenin käytännön ohjeet käsiteltiin aika nopeasti.
Vaikka koenkin omaavani punk-asennetta, alkoi jatkuva vulgääri (olipa epäpunk sana! :D) kielenkäyttö vähän ärsyttää.
Periaatteessa Katujen Zen on ihan hyvällä asialla ja mielenkiintoista rehellistä kirjailijan elämänvaiheiden tonkimista, mutta alatyylinen ilmaisu ja kömpelöt elokuva/sarjakuva-viittaukset luovat epäuskottavan ja hieman lapsellisen kokonaistunnelman. Mutta luin kuitenkin loppuun asti.