Ketä huutaa apuun, kun myrsky raivoaa, lumi upottaa ja kylmät kourat kurottuvat kohti?
Jouni on aloittanut lukion. Hänen bändinsä Tavallinen Uolevi jatkaa harjoituksia ja valmistautuu keikkaan. Sevettijärven-matkan jälkeen Jouni on kohdannut olentoja, joita ei tiennyt olevan olemassakaan. Oppaaksi hän saa Kriden, joka vartioi hautausmaan portilla. Pojan turvaverkko on pettänyt, ja Jounikin sotkee omansa.
Sitten tulee halloween, josta Jounia on varoitettu. Silloin vainajat ovat liikkeellä - eivätkä ne halua Jounille hyvää. Ulos lumimyrskyyn Jouni kuitenkin päätyy. Hyytävän jännittävä seikkailu johdattaa Jounin ja hänen siskonsa Saaran lopulta aliseen maailmaan. Löytävätkö he sieltä vastauksen haltijaäitinsä arvoitukseen?
Haltijan poikaon jatkoa kirjalle Kuulen kutsun metsänpeittoon. Maagisen kertojan uusi romaani ammentaa aineksia niin kauhutarinoista kuin pohjoisesta mytologiastakin.
Sari Peltoniemi (born 1963) has published many books for children and young people, whilst her science fiction and fantasy short stories have been published in several magazines.
Her novels have twice been shortlisted for the Finlandia Junior Prize (the annual prize for the best Finnish novel for children and young readers). Her fantasy novel Hirvi (Elk) won the Kuvastaja-prize for best Finnish fantasy novel in 2001.
In addition to this she has written the lyrics to numerous rock songs.
Peltoniemi’s texts often deal with the weakest, most vulnerable members of society, people upon whose lives myth and fantasy begin to enroach. Finnish mythology is especially close to her writing.
Peltoniemi´s childrens book Kerppu ja tyttö (Dog and her girl) is published in Japan, Germany and Poland.
Kyllähän tämä oli hyvä. Melankolisempi kuin Kuulen kutsun metsänpeittoon, täynnä luopumisen tunnelmaa. Pidin suomalaismyyttisistä ja kolttaelementeistä todella paljon, sillä Peltoniemi käyttelee niitä tuoreella, koskettavalla tavalla. Pieni kirja, suuri tarina.
Sari Peltoniemen "Haltijan poika" (Tammi, 2013) on jokin aika sitten ilmestyneen "Kuulen kutsun metsänpeittoon" -romaanin mainio jatko-osa. Lukiolaispojan ja hänen sisarensa nuoruuden ilot ja ahdistuksen aiheet sekoittuvat pohjoissuomalaiseen kansanperinteeseen, jossa on aineksia niin fantasia- kuin kauhukirjallisuudestakin.
Peltoniemi vie lukijansa noitarummun säestyksellä aliseen, panee heidät niin pelkäämään hyytävän kekriyöhön kulkijoita kuin tutustuttaa hautausmaan portilla odottelevaan Krideenkin. Erityisesti kohtaaminen lapsena kuolleen eahparasin kanssa jää hyytävänä mieleen.
Huvittavaa kyllä, kotimainen fantasiakuvasto tuntuu taasen eksoottisemmalta ja sitä kautta paljon kiinnostavammalta kuin nuortenkirjallisuudessa puhkikuluttu angloamerikkalainen vastineensa.
Erinomaista suomikummaa on tämä! Neljäs tähti voisi olla ihan paikallaan, mutta annetaan tällä kertaa "vain" kolme.
No huh, se iski aika kovaa. Kuulen kutsun metsänpeittoon-jatko-osa, joka hirvittää vielä ensimmäistä paljon enemmän. Lisäksi teinielämää ja kotimaisia myyttisiä hahmoja, perhepsykologiaa ja oikeasti pahoja unia aiheuttavia kohtauksia. Ai mistäkö tiedän? No...
Eka osa oli hyvä. En sitä osaa oikein vinkata. Tämä osa oli parempi. Siis todella hyvä. Nyt on pakko keksiä hyvä vinkkaus, että tämä kirja ei jää makaamaan mun piti-vinkata -kasaan.