Tämä teos kohoaa jänteväksi kokonaisuudeksi etsiessään vastausta ikuisesti inhimillisiin kysymyksiin: miehen ja naisen, toisaalta pojan ja äidin suhteeseen, kuolemaan ja kuoleman merkitykseen. Hakiessaan juuriaan itäsuomalaisesta rannikkokaupungista ja jopa Santosin mustien korttelista kirjan päähenkilö yrittää elämänsä ulkoisia tapahtumia kertaamalla kehiä auki sisäisen kehityksensä, saada selville, miksi hänestä on tullut sellainen kuin hän on.
Teuvo Saavalaisen teksti yllättää lukijan hurjalla huumorillaan, kielellisellä taituruudellaan ja ennen kaikkea tinkimättömällä rehellisyydellään.