Sinitaivas

by Annika Idström

Puhutteleva esikoisromaani neljästä erilaisesta naisesta, rakkaudesta, kaipauksesta.

Naiset ovat
- arka ja hämmentynyt Virpi, yksinhuoltaja, suuren teatterin kuiskaaja – elämässäänkin kuin piilossa koko ajan.
- rämäkkä ja rehevä Sointu, taksikuski, pilvilinnojen asukas, mustien öitten yksinäinen menijä.
- iso ja neuvokas Toini, jonka elämä murrosikäisen tyttärensä kanssa on muodostanut häkin heidän ympärilleen – kumpikin vahtii toistaan.
- pieni ja haaveileva Sirpa, kotirouva, jonka elämään kuuluvat vain lapset ja mies.

He päättävät lähteä tanssimaan.
Tanssien jälkeen ei ole vastassa kuin kaksi tietä: todellisuuden kohtaamine tai unien ja kuvitelmien hämärät ja houkutteleva sokkelot.
He lähtevät matkaan ainoana kompassinaan ystävyyden lämpö ja kiintymys, he eksyvät, kadottavat toisensa, löytävät jälleen, mutta mikään e ole enää kuin ennen.
Romaanin ansiot ovat tämän naiskuvauksen hallinnassa, näiden neljän naisen kautta peilautuvan todellisuuden ja unelmien välisen ristiriidan etevän ymmärtävässä kuvauksessa

First published January 1, 1980

Reviews

[Readerwhy]

Sinitaivas (1980) on Annika Idströmin esikoisteos. Se kertoo neljästä, samassa kerrostalossa asuvasta naisesta, joita yhdistää paitsi naapuruus, myös ihon ja kosketuksen kaipuu.
Idströmin kuvaamat naiset ovat niin lihaa, verta, hikeä, ilon ja surun kyyneleitä, että heistä ei löydy milliäkään paperinmakua.

Esittelen heidät teille:

Virpi, joka asemoituu teoksen päähenkilöksi, toimii teatterissa kuiskaajana. Yhtä lailla hänen osansa on myös suhteessa hänen sisaruksiinsa ja äitiinsä Ritaan kuiskaajan rooli siinä mielessä, että Virpin paikka on heidän rinnallaan sivussa. Virpi on eronnut vajaa vuosi sitten ja on 6-vuotiaan Maurin yksinhuoltaja.

Sointu on räväkkä taksikuski, joka opiskelee oikeustiedettä ja jonka vanavedessä kulkeutuu öisin hänen kotiinsa tiheästi vaihtuvia miesystäviä. Sointu on ihananauruinen maanvyörymä, iloissa ja suruissa keitetty vahvasti juhlimiseen taipuvainen. Eronnut hänkin.

Toini on isokokoinen nainen, nykytermein kerrostalokyttääjä, jolla on symbioottinen suhde teini-ikäiseen tyttäreensä Anneen, jolle hän puhuu usein järkyttävän rumasti, mutta jota hän on valmis suojelemaan hinnalla millä hyvänsä maailman tappiin asti. Anne puolestaan sitoo äitinsä itseensä kiinni, eikä soisi tämän viettävän omaa elämää. Annen isä jätti Toinin jo tämän ollessa raskaana.

Sirpa on hento ja pienikokoinen. Hän on opiskellut yliopistossa Ranskaa, mutta nykyisin hän on kotiäiti, jonka mies tekee paljon töitä, jotta he saisivat säästetyksi rahaa oman talon ostoon. Perheen ulkopuolista maailmaa Sirpan elämässä ei juuri ole ennen kuin hän tutustuu muihin Sinitaivaan naisiin.

Tällaisia nämä naiset ovat, mutta kertomani ei tietenkään ole mikään lopullinen totuus heistä, kuten Idströmin romaanissa vähitellen käy ilmi.


Odotukset naisia kohtaan ovat romaanissa selkeitä. Naisen kuuluu löytää hyvä mies, mennä naimisiin ja saada pari lasta. Tämän sabluunan ulkopuolelle jäävät naiset ovat epäonnistuneita ja herättävät kysymyksen siitä, että onko heissä jotakin vikaa?

Sinitaivas on romaani, joka menee syvälle tunteisiin. Se näyttää ihmisen haavoittuvimmillaan tavalla, joka saa pysähtymään. Joka saa näkemään, mitä kaikkea me yritämme, jotta meidät nähtäisiin. Miten pitkälle olemme valmiita valehtelemaan, jotta olisimme kiinnostavia. Jotta meidät hyväksyttäisiin. Jotta edes joskus emme jäisi ulkopuolisiksi. Jotta emme menettäisi arvokkuutemme rippeitä. Ja miten nämä meidän yrityksemme saattavat muiden silmissä herättää sääliä, jopa tuomitsevuutta.

Virpillä on hankala suhde tekstiilitaiteilijaäitiinsä, jota lapset eivät saa edes kutsua äidiksi, vaan hänestä on käytettävä etunimeä. Äiti on itsekeskeinen ja hänen luomistaan säännöistä ei neuvotella. Toinen siskoistakin on pomottavaa tyyppiä, joka tietää miten asiat on parasta hoitaa. Teatterilaisten kokemat suuret tunteet ja yhteenkuuluvuus eivät nekään ole Virpin tavoitettavissa.

"Hän oli aina ulkopuolella. Hän oli laidalla, kasvoton taustahahmo, jonka koska tahansa saattoi korvata toisella."

Kun Sirpa lähtee karkuteille hän törmää baarissa lehteen, jossa on hänestä tehty katoamisilmoitus.

"Rekolassa vai oliko se Korsossa minä menin yhteen baariin ja vilkaisin sanomalehteä, siinä oli se ilmoitus ja se tuntui hyvältä, ihan kuin minun arvoni olisi noussut, että minä olen edes yhden ilmiotuksen arvoinen ..."



Kun naiset tutustuvat toisiinsa he alkavat suunnitella tanssimaan lähtöä. Kun kauan odotettu ilta koittaa naisista alkaa kuoriutua uusia persoonallisuuspiirteitä. Enää he eivät pienennä itseään ja seurauksena on yllättäviä käänteitä ja niin keskinäistä kateutta kuin voimaannuttamistakin.

Idströmin kyky kirjoittaa elämältä maistuvaa dialogia on huikea. Erityisen mieliinpainuva on kuvaus siitä, kun naiset juovuspäissään palaavat taksilla kotiin. Muutoinkin teos sisältää muutamia erityisen timanttisia kohtia, joista jo lukiessani tiedän, että ne ovat juuri ne kohdat, joista tämän romaanin tulen myöhemmin muistamaan.

Yksi tällaisista kohdista on kohtaus, jolle olen antanut nimen Virpin 'Yksi lensi yli käenpesän - katarsis'. Ken Keseyn mielisairaalaan sijoittuvan romaanin pohjalta tehdyn elokuvan lopussa yksi potilaista, suurikokoinen mykkänä esiintynyt Päällikkö heittää pesukoneen ikkunan läpi. Omassa päässäni katarsiksen on jo pitkään tiivistynyt tähän kuvaan ja tämän kuvan viereen, sen käteen tarttuu Idströmin kuvaus Virpin ja Soinnun vierailusta Ritan luona.

Enää Virpi ei seuraa sivusta, ei tottele, ei ole kuuliainen. Nyt hän ottaa takaisin ja antaa rytistä, ja se tuntuu niin hyvältä, niin kaivatulta ja niin oikeudenmukaiselta.



Toinen timanttikohtaus liittyy Sointuun, joka vielä mielenterveytensä menettäneekin on pukeutunut taksinkuljettajan univormuun, koska hänen mukaansa miehet pitävät univormua käyttäviä naisia haluttavina. Univormun takin selkä on likaantunut. Se haiskahtaa. Näen silmissäni Soinnun loittonevan ja haluan juosta hänen peräänsä. Haluan pelastaa hänet. Onneksi on Virpi, joka toimii puolestani.

Sinitaivas on vahva ja vaikuttava romaani, joka koteloituu lukijaansa pitkäksi aikaa.

[Anne Dahl · Rating 3 out of 5]

Valtavan paljon kevyempi kuin edellinen Idströmini, Veljeni Sebastian, joka oli lukukokemuksena fyysinen, miltei kammottava ja vieläkin muistan sen vaikka edellisestä lukukerrasta on jo muutama vuosi. Tämä on Idsrömin esikoisteos ja keskiössä on neljä hyvin erilaista naista rakkauksineen, kaipauksineen ja tälläkin on paikkansa kirjahyllyssäni, olkoonkin, ettei tämä täydellinen, syvä, lukukokemus ollutkaan.

[Reija Haapanen · Rating 3 out of 5]

Aikakautensa tuotos, naiset varsin kummallisia vaikka naisen kirjoittama kirja, mutta asenteet siirtyvät väkisin. Kolme tähteä koska oli kuitenkin vaivatonta lukea ja välillä viihdyttävä, pari kirjallisesti kaunistakin kohtaa tuli vastaan.

[Mika Auramo · Rating 3 out of 5]

Annika Idströmin romaani Sinitaivas on melankolinen kuvaus kolmikymppisistä naisista, jotka kamppailevat arjen paineiden kanssa ja pyrkivät varjoista valoon – kuitenkaan saavuttamatta tavoittelemiaan unelmia, vaan kaikki tuntuu menevän vääjäämättä huonompaan suuntaan, vaikkei mistään perikadosta olekaan kysymys.

Keskushenkilönä toimii pilvilinnoja tavoitteleva Virpi, joka on helsinkiläisessä teatterissa kuiskaajan sijaisena. Mies oli jättänyt, ja nyt hänellä on poika, jonka avulla pysyy jotenkin elämän syrjässä kiinni.

Hanttihommia vuosikausia teatterissa tehneen naisen ystäväpiiriin kuuluu samanlaisia elämässään epäonnistuneita yksilöitä. Toinikin on vuokramurjussaan kituuttava yksinhuoltaja, jolla hänelläkään ei ole rakkauselämässään hurraamista. Toinen kaveri eli Toini on sentään naimisissa ja kahden lapsen äiti mutta henkisesti hermoraunio ja itsemurhan partaalla. Neljäntenä pyöränä toimii Sointu, joka elää kuin omassa mielikuvitusmaailmassaan ja oikeastaan omissa harhoissaan ja uskottelee muille olevansa lakitieteen ylioppilas, vaikka ajelee öisin taksia ja välillä lepuuttaa hermojaan mielisairaalassa.

Virpin perheeseen ja sisaruksiin päästään myös tutustumaan, kun Virpi vie äitinsä luo parhaan kaverinsa. Tällöin perhedraamaa ja sisarusten psyykkisiä ongelmia tarkastellaan myös takaumien kautta, ja kun palataan nykyhetkeen, Virpi pyrkii irtaantumaan ahdistavasta teatterimiljööstä pyrkiäkseen edes jollain tavalla elämässään eteenpäin – edes oman poikansa vuoksi…

[Noora · Rating 3 out of 5]

"Hän pani pillerit hyllylle. Naurettavaa, hän ajatteli, vaikka en minä tosissani edes ajatellut ja kuitenkin häntä ahdisti, minun on tehtävä jotakin, päästävä tästä pois, vedettävä itseni ylös, mentävä jonnekin, kosketettava jotakin, saatava maata jalkojen alle, seiniä ympärilleni, tuntea että minä olen, että minä olen olemassa.*

[Päivi · Rating 4 out of 5]

Surullinen kirja unelmista, joita ei voi saavuttaa.