What do you think?
Rate this book
Nokkosvallankumous
Dharan on aina ollut se jonka harteille kaikki lankeaa, se joka johdattaa maailman vallankumoukseen, se joka korjaa kaiken ja se jonka vuoksi kaikki tuhoutuu. Vayu ei ole koskaan ollut kukaan. He kohtaavat todellisuudessa, jossa aurinko ei ole paistanut enää vuosiin, sivistyksen tukirakenteet ovat murtuneet, ja resuiset Nokkoslapset kytevät kapinaansa vallatussa huvipuistossa. Mutta he kohtaavat myös siinä toisessa paikassa, jossa jalava vielä tanssittaa varjoja heidän alastomalla ihollaan, paratiisissa jonka menneisyys on verestä märkä.
Nokkosvallankumous on realistinen tulevaisuudenkuva, fantasiasatu, dystopiahelvetti ja kahden pojan rakkaustarina, Nokkosvallankumous on maailmankaikkeuksien rajapintoja raapiva salaisuus.
Nokkosvallankumous on realistinen tulevaisuudenkuva, fantasiasatu, dystopiahelvetti ja kahden pojan rakkaustarina, Nokkosvallankumous on maailmankaikkeuksien rajapintoja raapiva salaisuus.
445 pages, Hardcover
First published April 23, 2013
7 people are currently reading
423 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 51 reviews
July 27, 2016
Nokkosvallankumous on kertomus Dharanin ja Vayun rakkaudesta, joka satuttaa. Kirja nosti teemaksi myös Dharanin huumeriippuvuuden. Dharanin Nokkoslapset asuivat entisessä huvipuistossa ja elämä vaikutti olevan selviämiskeino päivästä päivään joko nälkäisenä tai vielä enemmän nälkäisenä. Nokkoslapset olivat laihoja ja aliravittuja ja kaikki palvoivat johtajaansa, joka huumepöllyssä puhui vallankumouksesta ja paremmasta huomisesta. Varsinkin vanhemmat lapset olivat valmiita tappamaan johtajansa puolesta, mutta Dharan oli jo tappanut itsekin saadakseen ruokaa ja perustarvikkeita alamaisilleen ja pölyä itselle. Pelottava tulevaisuudenkuva lapsille ja nuorille, väkivalta ja tuhottu maapallo, jossa ei enää ollut puhdasta vettä eikä aurinko enää näkynyt saasteisen pilvimassan takaa.
March 16, 2020
Rumankaunis, kauniinruma, hirveän ihana ja ihanan hirveä.
Homorepresentaatiota, aikamoinen worst case scenario tälle maailmalle (miinus kivijumalat, en tiedä, onko sellaisia, en ole kuullut ainakaan, mutta en toisaalta epäile hetkeäkään etteikö jonkinlaisilla päihteillä pääsisi paratiisiin), niin kirvelevän kaunista tekstiä että minä, pika-ahmija, pysähdyin välillä makustelemaan sanavalintoja.
Ei kai tässä. Leuka kohti rintaa ja kohti sitä pettymystä, että en tule näin hyvää kirjaa lukemaan pitkään toviin.
Homorepresentaatiota, aikamoinen worst case scenario tälle maailmalle (miinus kivijumalat, en tiedä, onko sellaisia, en ole kuullut ainakaan, mutta en toisaalta epäile hetkeäkään etteikö jonkinlaisilla päihteillä pääsisi paratiisiin), niin kirvelevän kaunista tekstiä että minä, pika-ahmija, pysähdyin välillä makustelemaan sanavalintoja.
Ei kai tässä. Leuka kohti rintaa ja kohti sitä pettymystä, että en tule näin hyvää kirjaa lukemaan pitkään toviin.
January 18, 2022
tää oli ihan sairaan hyvä. tilasin omaksi jo kesken kuuntelun.
aivan upea maailmanrakennus, hirveä mutta todennäköinen tunnelma, dystopia ei kaivannut lisäksi fantasiaelementtiä mutta se toimi hyvin. ihanat!!!! hahmot, erityisesti päähahmot, rakastin sekä dharania että vayua (ja liiaa). tykkäsin tästä ihan sairaasti. ihana tarina, ihana romanssi, ihana seikkailu.
aivan upea maailmanrakennus, hirveä mutta todennäköinen tunnelma, dystopia ei kaivannut lisäksi fantasiaelementtiä mutta se toimi hyvin. ihanat!!!! hahmot, erityisesti päähahmot, rakastin sekä dharania että vayua (ja liiaa). tykkäsin tästä ihan sairaasti. ihana tarina, ihana romanssi, ihana seikkailu.
May 27, 2022
Luin Nokkosvallankumouksen ensimmäisen kerran 2014. Paljon on ehtinyt tapahtua lukukertojen välissä ja tällä kertaa kirjan maailma tuntui vieläkin ahdistavammalta ja pelottavasti mahdollisemmalta. Yhä paheneva ilmastokriisi, pandemia ja Ukrainan sota toivat kirjan tapahtumat liiankin lähelle. Vastapainoa tarjosi Dharanin ja Vayun seikkailu rinnakkaisessa maailmassa, joka on synkästä menneisyydestään huolimatta paljon toiveikkaampi (vrt. Enorannan tämän vuoden uutuus Maailmantyttäret). Hurja teos, joka tuntuu edelleen tuoreelta, vaikka sisältääkin joitakin klassisia nuortenkirjatrooppeja (kuten lopputaistelu pahista vastaan ja kolmiodraamaa).
September 3, 2021
Yllättävän hyvä. En useinkaan pidä tämän genren kirjoista mutta jostain syystä tämä oli ihan okei vaikka minua hämäsikin takakannen suitsutus rakkaustarinasta ja vaikka se sitä olikin niin mielestäni tämä oli kyllä jotain aivan muuta ensisijaisesti ja vasta toissijaisesti se rakkaustarina. Jotain maagista kirjassa oli ja piti otteessaan vaikka välillä teksti olikin hieman tylsähköä. Eniten näissä kirjoissa haittaa ehkä erikoiset nimet asioille. Välillä on tosi sekavaa eikä oikein pysy perässä missä mennään. Uskon lukevani muitakin kirjoja tältä kirjailijalta, ainakin tämä vakuutti sen verran.
April 9, 2014
Vihaisia tyttöjä, kauniita poikia, uskollisia rakastajia, uusia rakastajia, pieniä petoja ja niitä, jotka ovat jo luovuttaneet, mutta jotka silti kantavat menneisyyttä ja sen monia muistoja ja haamuja olkapäillään auringonlaskusta toiseen. Tässä kirjassa on niin paljon sitä, mitä haluan kirjalta, jo näin hahmokaartia ajatellen, että tahdon vähän itkeä. Päärooleissa esiintyvät Dharan ja Vayu eivät ole ne kauneimmat, voimakkaimmat tai uskollisimmat: Dharan on karismaattinen ja hänellä on maailman kaunein hymy, hän on odotuksien piinaama ja elää jatkuvan epäonnistumisen mahdollisuuden alla, mutta ei luhistu. Vayu on pieni, hänen silmänsä ovat Dharanille erityisen siniset, hänen musta tukkansa on sotkuinen ja hän osaa sopeutua, tarpeen vaatiessa kadota, uhraa terveytensä selviytyäkseen. Hänen taistelunsa on paljon Dharanin sotaa pienemmässä mittakaavassa, ja hän tahtoo vain pelastaa ne, joita rakastaa. Dharanin rakkaus ulottuu koko maailmaan, vaikka hänen vihansa korporaatiota, petosta ja ahneutta kohtaan saakin sen näyttämään valjummalta.
Krito on kaunein ja hellin, uskollisin. Krito rakastaa eniten, ja häntä sattuu yhtä paljon, ja se on hirveää ja ehkä juuri se, mikä tekee tästä kirjasta täydellisen.
Dharan ja Vayu näkevät toisensa unessa, heillä on jotain yhteistä, eikä kukaan muu voi toista seurata Paratiisiin, tarkkailijaksi toiseen todellisuuteen, missä ollaan tehty hyvin ja oikein. Meidän maailmamme, meidän todellisuutemme on erotettu siitä toisesta, siitä hyvästä, kivellä ja pölyllä ja verellä ja kivulla, niin ihmisten, eläinten kuin maailmankin. Voidaan sanoa, että maailma on loppunut, sillä se on totta ainakin niille, joiden elinalueet ja kaikki mahdollisuudet yhteydenpitoon ja inhimillisiin oloihin on tuhottu ja tärvelty, jotka hitaasti myrkyttyvät, tukehtuvat ja näivettyvät ruuan ja veden puutteessa, auringon kajastaessa vain kaukaisena pölypilvien keskeltä, rakennusten tuhouduttua, sähkön lähes kadottua ulottuvilta, ydinlaskeuman lyhentäessä huomattavasti elinaikaa ja aiheuttaessa sairauksia, tappaessa viimeisetkin eläimet ja toivon. Muusta ei ole tietoa, ei ole muuta, ei ole yhteyttä. Dharan lietsoo kapinahenkeä ja toivoa, uskoa siihen, että jotain voi vielä saavuttaa, eikä uhriksi tarvitse jäädä. Että vielä maailman loputtuakin voi selviytyä.
Keskiössä rakkaus, selviytyminen, toive paremmasta huomisesta. Halu tehdä toiveista totta, selviytyä ja rakastaa. Enoranta on luonut jotain niin kaunista ja ihanaa ja hienoa, etten voisi suitsuttaa tarpeeksi vaikka kuinka jatkaisin. Kirjailijan kyky luoda tunnelmaa ja kasvattaa ruhjeita ja mustelmia ja saada lukijansa kaatumaan ja häviämään on vastustamaton, eikä häntä edes tahdo vastustaa. Ryömisin mudassa ja kietoisin kaulaani piikkilankaa ja ympäröisin itseni myrkkykaasulla, jos hän sitä välttämättä tahtoisi. Silti rakastuisin tämän kirjan hahmoihin ja hahmojen rakastumiseen ja siihen, kun kaksi kohtaa ja luo tai kokee jotain yhteistä, kun kaksi kasvaa yhteen ja se sattuu niin heihin kuin muihinkin kiinnostuneisiin. Enoranta kirjoittaa tässä teoksessa epäreilun hienosti, jossain käsityskykyni rajoilla.
Krito on kaunein ja hellin, uskollisin. Krito rakastaa eniten, ja häntä sattuu yhtä paljon, ja se on hirveää ja ehkä juuri se, mikä tekee tästä kirjasta täydellisen.
Dharan ja Vayu näkevät toisensa unessa, heillä on jotain yhteistä, eikä kukaan muu voi toista seurata Paratiisiin, tarkkailijaksi toiseen todellisuuteen, missä ollaan tehty hyvin ja oikein. Meidän maailmamme, meidän todellisuutemme on erotettu siitä toisesta, siitä hyvästä, kivellä ja pölyllä ja verellä ja kivulla, niin ihmisten, eläinten kuin maailmankin. Voidaan sanoa, että maailma on loppunut, sillä se on totta ainakin niille, joiden elinalueet ja kaikki mahdollisuudet yhteydenpitoon ja inhimillisiin oloihin on tuhottu ja tärvelty, jotka hitaasti myrkyttyvät, tukehtuvat ja näivettyvät ruuan ja veden puutteessa, auringon kajastaessa vain kaukaisena pölypilvien keskeltä, rakennusten tuhouduttua, sähkön lähes kadottua ulottuvilta, ydinlaskeuman lyhentäessä huomattavasti elinaikaa ja aiheuttaessa sairauksia, tappaessa viimeisetkin eläimet ja toivon. Muusta ei ole tietoa, ei ole muuta, ei ole yhteyttä. Dharan lietsoo kapinahenkeä ja toivoa, uskoa siihen, että jotain voi vielä saavuttaa, eikä uhriksi tarvitse jäädä. Että vielä maailman loputtuakin voi selviytyä.
Keskiössä rakkaus, selviytyminen, toive paremmasta huomisesta. Halu tehdä toiveista totta, selviytyä ja rakastaa. Enoranta on luonut jotain niin kaunista ja ihanaa ja hienoa, etten voisi suitsuttaa tarpeeksi vaikka kuinka jatkaisin. Kirjailijan kyky luoda tunnelmaa ja kasvattaa ruhjeita ja mustelmia ja saada lukijansa kaatumaan ja häviämään on vastustamaton, eikä häntä edes tahdo vastustaa. Ryömisin mudassa ja kietoisin kaulaani piikkilankaa ja ympäröisin itseni myrkkykaasulla, jos hän sitä välttämättä tahtoisi. Silti rakastuisin tämän kirjan hahmoihin ja hahmojen rakastumiseen ja siihen, kun kaksi kohtaa ja luo tai kokee jotain yhteistä, kun kaksi kasvaa yhteen ja se sattuu niin heihin kuin muihinkin kiinnostuneisiin. Enoranta kirjoittaa tässä teoksessa epäreilun hienosti, jossain käsityskykyni rajoilla.
December 29, 2021
Tämä alkoi tosi lupaavasti, mutta keskivaiheilla aloin kyllästyä totaalisesti, ja kesti aika pitkään ennen kuin sain tämän loppuun. Ei tarinassa mitään vikaa tavallaan ollut, tykkäsin hahmoista ja maailmasta, mutta päähenkilöiden keskinäiset draamailut oli itselleni aivan liikaa. Ehkä olisi toiminut paremmin joskus nuorempana, kun omakin ajatusmaailma oli aika dramaattinen ja ihmissuhdesotkukeskeinen. Nyt koin lähinnä tylsänä sen, että tarina keskittyi niin syvästi näiden henkilöiden tunnemaailmaan (vieläpä aika yksipuolisesti vain tähän ihastumis-vihastumis-aspektiin), kun heillä oli kuitenkin aika paljon meneillään, ja tässä maailmassa oli niin paljon potentiaalia seikkailuun ja yhteiskunnallisen/yhteisöllisen elämän pohtimiseen ja sen sellaiseen. Kirjoitustyyli on omaleimainen ja ihana, monet lauseet jäivät päähän soimaan ja tunnetasolla teksti toimii todella hyvin. Enoranta on yksi lempparikirjailijoitani juurikin tämän suloisen herkkyyden vuoksi. Kaikki Enorannan hahmot tulevat aina niin ihon alle, kyllä tämänkin kirjan tyypit. Mutta en jää heitä kaipaamaan samalla tavalla kuin kirjan alussa ajattelin jääväni, kyllä tämä nyt riitti kerta kaikkiaan ;) Mutta välillä tällaista ja sitten seuraavaksi jotain muuta...
February 5, 2019
Sain kirjan juuri luettua ja nyt en ole varma onko mulla ähky vai vieroitusoireita tai ehkä vähän molempia. Joka tapauksessa haluan lisää, ja tämä on yksi niistä harvoista kirjoista, jonka uskoisin lukevani joskus uudelleen, ja jonka ehdottomasti haluan kirjahyllyyni.
Tykkäsin tästä kaiken kaikkiaan kovasti. Pidin siitä, että vaikka kirjassa käsiteltiin oikeaa ja väärää, asioilla oli myös ne kaikki harmaan sävyt. Vaikka kirjan yleissävy on synkkä ja toivoton, valonsäteet pilkahtelivat sieltä täältä.
Nokkoslasten yhteishenki oli jotenkin liikuttavaa ja voimaannuttavaa ja nyt minun tekee mieli värjätä itselleni nokkosella vihreä paita ja liittyä jononjatkeeksi.
Lisäksi minä todella pidin siitä, että kirjassa homosuhteet onnistuttiin esittämään luonnollisina, ja että suhteiden ongelmat eivät liittyneet millään tavalla homouteen ja esimerkiksi muiden kriittiseen suhtautumiseen sitä kohtaan, vaan ongelmiin oli täysin muut syyt. Moni muu lukemani kirja ei ole siihen kyennyt.
Tykkäsin tästä kaiken kaikkiaan kovasti. Pidin siitä, että vaikka kirjassa käsiteltiin oikeaa ja väärää, asioilla oli myös ne kaikki harmaan sävyt. Vaikka kirjan yleissävy on synkkä ja toivoton, valonsäteet pilkahtelivat sieltä täältä.
Nokkoslasten yhteishenki oli jotenkin liikuttavaa ja voimaannuttavaa ja nyt minun tekee mieli värjätä itselleni nokkosella vihreä paita ja liittyä jononjatkeeksi.
Lisäksi minä todella pidin siitä, että kirjassa homosuhteet onnistuttiin esittämään luonnollisina, ja että suhteiden ongelmat eivät liittyneet millään tavalla homouteen ja esimerkiksi muiden kriittiseen suhtautumiseen sitä kohtaan, vaan ongelmiin oli täysin muut syyt. Moni muu lukemani kirja ei ole siihen kyennyt.
May 1, 2016
Tää oli tosi hyvä sillee, mutta jätti toisaalta kylmäksi. Mulla ei heränny mitään tunteita mihinkää suuntaan. Luin vaan. Mikä voi johtua siitä että ei ollu yhtää oikea mood tällaselle hyvä vs paha jutulle.
August 3, 2015
Itken niinku vähäsen.
June 18, 2018
Olipas tämä ihana ja hirvittävä yhtä aikaa. Välillä mietin kesken lukemisen, että voinko oikeasti pitää tästä kirjasta lopussa, mutta kyllä näköjään. Dharanin ja Vayun suhde oli niin kieroutunut, että tarinasta sai kunnon ahdistukset itsellekin. Dharan oli muutenkin todella ristiriitainen henkilö - hänen nokkoslapsensa rakastivat ja palvoivat häntä, mutta lukijana oli vaikea nähdä Dharanissa mitään hyvää. Tässä oli kuitenkin hienovaraisesti osattu viestiä, että eihän kukaan meistä täydellinen koskaan ole, varsinkaan sellaisessa maailmassa kuin Nokkosvallankumous tapahtuu.
December 3, 2014
Mitään näin kaunista ja ahdistavaa, pahan ja hyvän samanaikaisesti kansoittamaa ei saisi olla olemassa näin tavallisessa maailmassa.
March 6, 2022
a new favorite and i will reread this <33
November 7, 2018
Synkkä, toivoton mutta kiinnostava tarina lapsisotilaiksi pakotetuista ekokatastrofin jälkeisessä maailmassa. Myös sitä miten ihmisen mieli yrittää keksiä uskottavia tarinoita tyhjästäkin, jotta selviäisi.
January 26, 2014
Upea kirja! Satuttavan kaunis kerrassaan. Toivon, että tälle on tai tulee olemaan jatkoa, sillä jotenkin tarina jäi kesken. Toisaalta vaikka tämä tähän loppuisikin, niin sekin olisi sopivaa.
Synkkä ja karu kuvaus tulevaisuuden maailmasta, jossa asiat eivät ole hyvin. Jotain kovin kiehtovaa asetelmassa kuitenkin on ja kirjailija on loistavasti kuvannut tunteita ja epätoivoa, kaunistelematta mitään. Tämä on nuortenkirja, jossa on huumeriippuvuutta, seksiä ja kuolemaa, mutta silti se on kaunis ja koskettava. Pidin paljon kummastakin päähenkilöstä, heidän rikkinäisyydestään ja voimastaan. Monimutkaiset, ristiriitaiset hahmot tuntuvat aidommilta, kuin siloitellut kiiltokuvasankarit.
Se mikä myös teki suuren vaikutuksen on, että homoseksuaalisuus on kuvattu täysin luonnollisena. Mikään hahmojen ongelmista ei johdu siitä eikä aihetta käsitellä ongelmalähtöisesti, kuten niin monessa muussa kirjassa, vaan rakkaustarina on todella kipeä ja koskettava aivan omalla painollaan. Varmasti luen tämän joskus uudelleen ja hankin omaan hyllyyni.
Synkkä ja karu kuvaus tulevaisuuden maailmasta, jossa asiat eivät ole hyvin. Jotain kovin kiehtovaa asetelmassa kuitenkin on ja kirjailija on loistavasti kuvannut tunteita ja epätoivoa, kaunistelematta mitään. Tämä on nuortenkirja, jossa on huumeriippuvuutta, seksiä ja kuolemaa, mutta silti se on kaunis ja koskettava. Pidin paljon kummastakin päähenkilöstä, heidän rikkinäisyydestään ja voimastaan. Monimutkaiset, ristiriitaiset hahmot tuntuvat aidommilta, kuin siloitellut kiiltokuvasankarit.
Se mikä myös teki suuren vaikutuksen on, että homoseksuaalisuus on kuvattu täysin luonnollisena. Mikään hahmojen ongelmista ei johdu siitä eikä aihetta käsitellä ongelmalähtöisesti, kuten niin monessa muussa kirjassa, vaan rakkaustarina on todella kipeä ja koskettava aivan omalla painollaan. Varmasti luen tämän joskus uudelleen ja hankin omaan hyllyyni.
This entire review has been hidden because of spoilers.
April 22, 2018
Helmet –lukuhaaste 2017
43 : Kirja, jonka lukemista olen suunnitellut pidempään
Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous (2013)
Koska tämä ei ole ensimmäinen lukemani teos Enorannalta, en hämmästy sitä, että Nokkosvallankumous on koskettava, laadukas, vaikuttava ja kaunis. Sellainen joka ei unohdu. Enkä tiedä mitä siitä kertoisin, sillä en osaa kuvata täydellisyyttä.
On maailma, jossa eläimet, kasvit, puut ja puhdas vesi ovat menneisyyttä.
On kaupan monopoli Korotrato, joka hallitsee tiedotusvälineitä, saa kansat taistelemaan toisiaan vastaan, raunioittaa kaupungit ja vangitsee toisinajattelijat.
On Nokkoset, sitkeä lasten ja nuorten ryhmä, joka nousee Korotratoa vastaan.
On Dharan, muinaisten kiviveristen perillinen, Nokkosten johtaja, kaikkien rakastama ja juuri siksi salaa niin hauras.
On Vaya, äitinsä menettänyt sinisilmäinen poika, joka ei ole mitään ja joka on kaikki.
On toinen maailma, jossa voi nähdä auringon.
On rakkaus. Ja kuolema.
Harmittaa vain se, että kirja loppui jo. Onnittelut heille, joilla lukukokemus on vielä edessä.
43 : Kirja, jonka lukemista olen suunnitellut pidempään
Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous (2013)
Koska tämä ei ole ensimmäinen lukemani teos Enorannalta, en hämmästy sitä, että Nokkosvallankumous on koskettava, laadukas, vaikuttava ja kaunis. Sellainen joka ei unohdu. Enkä tiedä mitä siitä kertoisin, sillä en osaa kuvata täydellisyyttä.
On maailma, jossa eläimet, kasvit, puut ja puhdas vesi ovat menneisyyttä.
On kaupan monopoli Korotrato, joka hallitsee tiedotusvälineitä, saa kansat taistelemaan toisiaan vastaan, raunioittaa kaupungit ja vangitsee toisinajattelijat.
On Nokkoset, sitkeä lasten ja nuorten ryhmä, joka nousee Korotratoa vastaan.
On Dharan, muinaisten kiviveristen perillinen, Nokkosten johtaja, kaikkien rakastama ja juuri siksi salaa niin hauras.
On Vaya, äitinsä menettänyt sinisilmäinen poika, joka ei ole mitään ja joka on kaikki.
On toinen maailma, jossa voi nähdä auringon.
On rakkaus. Ja kuolema.
Harmittaa vain se, että kirja loppui jo. Onnittelut heille, joilla lukukokemus on vielä edessä.
October 27, 2017
Okei, onneksi luin Enorannalta ensin Surunhauraan, lasinterävän (koska siitä pidin todella) enkä Nokkosvallankumousta. Tuntuu melkein siltä kuin nämä olisivat kahden eri kirjailijan teoksia. Maailma jäi jotenkin epämääräiseksi, Drahania inhosin ja monet yksityiskohdat häiritsivät. No, tulipa luettua.
May 23, 2019
Siiri Enoranta on ehdottomasti yksi lempikirjailijoistani, ja hän todellakin ansaitsi vuoden 2018 Finlandia-palkinnon.. Nyt tarkoituksena on lukea kaikki hänen aiemmat teoksensa.
Nokkosvallankumous on Enorannan viides kirja. Tässä teoksessa ammennetaan tarinaa todella syvästä ja synkästä lähteestä. Jos Gisellen kuolema untui rankalta kirjalta, niin tässä sukelletaan paaaljon pidemmälle synkkyyden maailmaan. Sadunkaltainen kepeys ja tunnelmointi on heitetty nurkkaan ja tilalle on astunut mitä järkyttävin tulevaisuudenkuva, jossa viimeiset hengissä olevat ihmiset yrittävät sinnitellä vielä seuraavaan päivään elossa itse tuhoamansa maailman keskellä.
Postapokalyptiseen maailmaan sijoittuvat kertomukset ovat yleensä viehättäneet minua, mutta valitettavasti näin ei käynyt tämän teoksen kohdalla. Suurin ongelma oli se, että päähenkilöt lähinnä ärsyttivät minua, Dharan kaikkien ihannoimana johtajana, joka vain hukuttautuu huumemaailmaan ja kerää poikia omiksi seksileluikseen sekä Vayu saamattomana nysvääjänä, joka seuraa lähes sokeasti Dharania ja antaa tämän käyttää itseään hyväkseen mielin määrin. Kaikki se raakuus, väkivalta, huumeiden käyttö ja ihmislihan syönti saivat minut vain etääntymään tarinasta, eikä missään vaiheessa herännyt kiinnostusta, miten näille ihmisille oikein käy. Mystinen toinen maailma, mihin tarinan kiviveriset siirtyivät, jäi myös aivan liian hämäräksi ja epätodelliseksi paikaksi. Oliko paikka todella olemassa, vai oliko se vain äärimmäisen todellista harhakuvaa? No, suoraan sanoen, eipä asia minua erityisesti edes kiinnosta. Ja onneksi ei, sillä eipä tarinan henkilöiden kohtalosta mitään enempää paljastetakaan.
Nokkosvallankumous on Enorannan viides kirja. Tässä teoksessa ammennetaan tarinaa todella syvästä ja synkästä lähteestä. Jos Gisellen kuolema untui rankalta kirjalta, niin tässä sukelletaan paaaljon pidemmälle synkkyyden maailmaan. Sadunkaltainen kepeys ja tunnelmointi on heitetty nurkkaan ja tilalle on astunut mitä järkyttävin tulevaisuudenkuva, jossa viimeiset hengissä olevat ihmiset yrittävät sinnitellä vielä seuraavaan päivään elossa itse tuhoamansa maailman keskellä.
Postapokalyptiseen maailmaan sijoittuvat kertomukset ovat yleensä viehättäneet minua, mutta valitettavasti näin ei käynyt tämän teoksen kohdalla. Suurin ongelma oli se, että päähenkilöt lähinnä ärsyttivät minua, Dharan kaikkien ihannoimana johtajana, joka vain hukuttautuu huumemaailmaan ja kerää poikia omiksi seksileluikseen sekä Vayu saamattomana nysvääjänä, joka seuraa lähes sokeasti Dharania ja antaa tämän käyttää itseään hyväkseen mielin määrin. Kaikki se raakuus, väkivalta, huumeiden käyttö ja ihmislihan syönti saivat minut vain etääntymään tarinasta, eikä missään vaiheessa herännyt kiinnostusta, miten näille ihmisille oikein käy. Mystinen toinen maailma, mihin tarinan kiviveriset siirtyivät, jäi myös aivan liian hämäräksi ja epätodelliseksi paikaksi. Oliko paikka todella olemassa, vai oliko se vain äärimmäisen todellista harhakuvaa? No, suoraan sanoen, eipä asia minua erityisesti edes kiinnosta. Ja onneksi ei, sillä eipä tarinan henkilöiden kohtalosta mitään enempää paljastetakaan.
February 12, 2024
En ole Enorannalta vielä yhtään heikkotasoista kirjaa lukenut. Tämäkään ei sellaiseksi osoittautunut, vaikka tarinan alkumetreillä tuli hieman olo, että onko tämä nyt kuitenkaan aivan minun heiniäni. Olihan se sitten kuitenkin, vaikka henkilöhahmojen nuoruuden uhma sai välillä hymähtelemään huvittuneena.
Enorannan kirjoista on tullut itselleni eräänlaisia lohtukirjoja, ja tämänkin aloitin ollessani 38 asteen kuumeessa, koska kaipasin jotain, joka vaivatta kiskoisi minut itseensä. Siinä tarina täytti tehtävänsä, vaikka lohtua kirja ei sanan varsinaisessa tarkoituksessa tarjonnut, sillä Enorannan luoma dystopia ei tuntunut antavan armoa kenellekään. Tarina kuitenkin vei mennessään, ja etenkin karismaattisten johtajien kaipuu tuntui kolhaisevan hämmentävän osuvasti nykypäivän asenneilmapiiriin.
Vahva 3,5 tähteä.
Enorannan kirjoista on tullut itselleni eräänlaisia lohtukirjoja, ja tämänkin aloitin ollessani 38 asteen kuumeessa, koska kaipasin jotain, joka vaivatta kiskoisi minut itseensä. Siinä tarina täytti tehtävänsä, vaikka lohtua kirja ei sanan varsinaisessa tarkoituksessa tarjonnut, sillä Enorannan luoma dystopia ei tuntunut antavan armoa kenellekään. Tarina kuitenkin vei mennessään, ja etenkin karismaattisten johtajien kaipuu tuntui kolhaisevan hämmentävän osuvasti nykypäivän asenneilmapiiriin.
Vahva 3,5 tähteä.
March 6, 2020
Pidin erityisesti päähenkilöistä ja heidän luonteensa monipuolisuudesta ja kehityksestä, vaikka välillä heitä kumpaakin halusi ravistella hereille. Kirja on koukuttava, ajatuksia herättävä ja hiukan ahdistavakin. Plussaa myös siitä että homous oli normaalia eikä se ollut aiheutuvien ihmissuhdeongelmien syynä.
Ainoaa kritiikkiä siitä, että Nokkoset tähtäsivät koko aika vallankaappaukseen ja uuteen aikaan ja kun h-hetki tuli, se oli ohi jossain 10 sivussa! Kauheasti valmisteluja ja muuta, mutta sitten itse taisto on ohi sekunnissa ja sitten sitä miettii että mitä ihmettä, ei se tässä voinut olla mutta oli se. Tuntui, että kaikki loppui kuin seinään ja itselle jäi niin paljon kysymyksiä, kun ratkaisua ei oikeastaan annettu. Jäi tunne, että tarvitsisi jatko-osan.
Ainoaa kritiikkiä siitä, että Nokkoset tähtäsivät koko aika vallankaappaukseen ja uuteen aikaan ja kun h-hetki tuli, se oli ohi jossain 10 sivussa! Kauheasti valmisteluja ja muuta, mutta sitten itse taisto on ohi sekunnissa ja sitten sitä miettii että mitä ihmettä, ei se tässä voinut olla mutta oli se. Tuntui, että kaikki loppui kuin seinään ja itselle jäi niin paljon kysymyksiä, kun ratkaisua ei oikeastaan annettu. Jäi tunne, että tarvitsisi jatko-osan.
June 29, 2025
Yli kymmenen vuotta sitten kirjoitetun kirjan maailmankuva oli niin viiltävän onnistunut nykypäivää ajatellen, että pakko arvostaa. Upea ja pimeä dystopia, joka oli asetelmaltaan todella realistinen ja onnistunut. Miinusta tämä sai kolmiodraamasta, joka ei koskaan ole oma suosikkitrooppini missään. Pidin toisaalta siitä, miten Dharanista oltiin luotu henkilö, jota kaikki kyseenalaistamatta palvoivat ja joka sai kaikki tekonsa anteeksi. Tämä osui mielestäni hyvin naulan kantaan. Kaikkien henkilöhahmojen tunteet kuvattiin Enorannalle ominaiseen tyyliin ihanan aidosti ja sensuroimatta. Tämä kirja oli todella ajatuksia herättävä ja jo kymmenen vuotta sitten onnistui kiteyttämään jotakin hyvin olennaista maailmasta, jossa elämme.
March 19, 2021
Jopa oli tuskallista luettavaa. Ei niinkään se, että maailma oli sillä mallilla kuin oli, mutta jotenkin kokemus oli sekavaa ja tylsää tarpomista. En edes tiedä mitä tästä jäi käteen, mutta tulipa luettua. Nuorten aikuisten kirjoja tulee yleensä luettua, kun kaipaan jotakin raikasta ja kekselistä (kyllä dystopiatkin tähän saa jotenkin sopimaan...), mutta jos ainoa lähes-kekseliäs elementti tuntuu pyörivän huumeiden käytön ympärillä, tämä kukkahattutäti ei oikein innostu.
June 30, 2019
Ei mikään maailmaa järisyttävä ja mukaan jäävä kertomus, mutta silti hyvä. Hahmoissa on syvyyttä ja uskottavuutta.
Tarina ei napannut heti alussa, vasta kun olin lukenut noin 1/3 mutta sitten nappasikin ja lukeminen sujui nopeaan.
Helppolukuinen ja ajankohtaisia teemoja käsittelevä.
Suosittelisin aikuisillekin.
Tarina ei napannut heti alussa, vasta kun olin lukenut noin 1/3 mutta sitten nappasikin ja lukeminen sujui nopeaan.
Helppolukuinen ja ajankohtaisia teemoja käsittelevä.
Suosittelisin aikuisillekin.
December 31, 2020
Kaunis, herkkä ja riipivä, mutta omaan makuuni kirjan dystooppisuus oli turhan yksioikoista, ja uuvuinkin siihen aika pian. Jokin vitaali jännite tuntui myös puuttuvan.
Mutta onhan tämä hieno, kielellisesti upea, kuten kaikki Enorannan kirjat.
Mutta onhan tämä hieno, kielellisesti upea, kuten kaikki Enorannan kirjat.
November 3, 2021
Löysin tämän kirjastosta sen jälkeen kun joku oli somessa sitä suositellut. En yleensä lue fantasiaa, mutta päätin kokeilla. Ei se nytkään ihan napannut. Välillä oli mielenkiintoista luettavaa, mutta aika usein tylsistyin. Kirjassa oli paljon erikoisia nimiä ja asioita joita en ihan käsittänyt.
July 10, 2019
Hyvin kirjoitettu, mutta tarina ja henkilöhahmot jättivät kylmäksi. Piti kuitenkin lukea loppuun saakka, harmi ettei tämä lukukokemus oikein palkinnut.
June 15, 2020
3.5 ☆
toisaalta ajatuksia herättävä, mutta jokin tuntui koko ajan puuttuvan. hiukan harmittaa, koska tässä on kyllä paljon potentiaalia.
toisaalta ajatuksia herättävä, mutta jokin tuntui koko ajan puuttuvan. hiukan harmittaa, koska tässä on kyllä paljon potentiaalia.
May 11, 2022
en tykänny lopusta muuten oli hyvä
August 1, 2022
Tää oli ihan mun lemppari teininä!
November 15, 2022
Tyhjä olo, en oikein tiedä mitä sanoa. Hirveä, hirveän hyvä. Upea tarina, upeat hahmot ja upea, kamala maailma. Pitää hetki sulatella tätä.
Displaying 1 - 30 of 51 reviews