Andien mainingit

by Pablo Neruda, Pentti Saaritsa (Translator)

Runoja vuosilta 1921-1937
Canto general 1950
Runoja vuosilta 1954-1969

Genres: Poetry, Nobel Prize, Classics

174 pages, Paperback

First published January 1, 1972

About the author

Pablo Neruda, born Ricardo Eliécer Neftalí Reyes Basoalto in 1904 in Parral, Chile, was a poet, diplomat, and politician, widely considered one of the most influential literary figures of the 20th century. From an early age, he showed a deep passion for poetry, publishing his first works as a teenager. He adopted the pen name Pablo Neruda to avoid disapproval from his father, who discouraged his literary ambitions. His breakthrough came with Veinte poemas de amor y una canción desesperada (Twenty Love Poems and a Song of Despair, 1924), a collection of deeply emotional and sensual poetry that gained international recognition and remains one of his most celebrated works.
Neruda’s career took him beyond literature into diplomacy, a path that allowed him to travel extensively and engage with political movements around the world. Beginning in 1927, he served in various consular posts in Asia and later in Spain, where he witnessed the Spanish Civil War and became an outspoken advocate for the Republican cause. His experiences led him to embrace communism, a commitment that would shape much of his later poetry and political activism. His collection España en el corazón (Spain in Our Hearts, 1937) reflected his deep sorrow over the war and marked a shift toward politically engaged writing.
Returning to Chile, he was elected to the Senate in 1945 as a member of the Communist Party. However, his vocal opposition to the repressive policies of President Gabriel Gonzalez Videla led to his exile. During this period, he traveled through various countries, including Argentina, Mexico, and the Soviet Union, further cementing his status as a global literary and political figure. It was during these years that he wrote Canto General (1950), an epic work chronicling Latin American history and the struggles of its people.
Neruda’s return to Chile in 1952 marked a new phase in his life, balancing political activity with a prolific literary output. He remained a staunch supporter of socialist ideals and later developed a close relationship with Salvador Allende, who appointed him as Chile’s ambassador to France in 1970. The following year, he was awarded the Nobel Prize in Literature, recognized for the scope and impact of his poetry. His later years were marked by illness, and he died in 1973, just days after the military coup that overthrew Allende. His legacy endures, not only in his vast body of work but also in his influence on literature, political thought, and the cultural identity of Latin America.

Reviews

[Susa · Rating 2 out of 5]

Olipa harvinaisen vaikea lukukokemus. En päässyt runoihin sisään, se mitä ymmärsin oli kuitenkin kaunista.

[Dani · Rating 2 out of 5]

Vähän runoilijan uran alun runoja, otteita tunnetuimmasta kokoelmasta ja lopuksi vielä katsaus myöhempään tuotantoon – ei taustoituksia. Kokoelmana mielestäni epäonnistunut yrittäessään tuoda Nerudaa tutuksi suomalaisille lukijoille, joille Etelä-Amerikan historia ja kulttuuriperintö on valitettavan vieras. Pienellä vaivalla runoista sai kiinni, mutta harvoin nuo käännetyt lauseet hurmasivat. Kissaihmisen suosikkina tietysti Oodi kissalle ja Lippu oli anarkistisuudessaan viehättävä.

[Mikko · Rating 5 out of 5]

My favorite poet after Baudelaire. Neruda's lines are simple and associations wonderful. Andien mainingit is a great collection of Neruda's poems in Finnish.

[Taija · Rating 2 out of 5]

”Halun ajamana illoin heitän surun verkot silmiesi valtamereen.”

Haluaisin niin esittää älykköä, ja sanoa, että pidin kovasti tästä nobelistin runokirjasta. Mutta pakko myöntää etten tajunnut paljon mitään. Muutamasta runosta pidin, useimmista en.

Kirjassa oli kauniita, mutta vaikeita runoja. Ehkä jotain oli ”lost in translation”? Tai olisiko toiminut jonkun ammattimaisen lausujan lausumana?

”Kuka vangitsi vilun salaman
ja vei sen kahlehdittuna,
jääkyyneliksi hajonneena harjanteelle
piesten sen taisteluvalmiita heteitä”

Runot piti lukea hitaasti ajatuksella. Monta runoa luin kahteen tai useampaankin kertaan. Ja silti olin suurimmaksi osaksi kaffella. Ehkä meille tyhmille olisi voinut olla hyvä joku pieni selitys tai taustoitus kunkin runon kohdalla. Runojen nimet sentään antoivat jotain vinkkiä. Yleensä nautin runoista, niistä voi saada hienoja tunnekokemuksia, mutta tässä vain odotin koska pääsen loppuun.

”ja salli käteni tänään luisua pois suorakulmiosta
katkeran veren ja jouhipaidan hypotenuusaa pitkin”

[Rasmus Tillander · Rating 3 out of 5]

Myskintuoksuisia runoja suoraan chileläisestä yöstä. Vaikka osa Nerudan runoista jää tässä kokoelmassa aika yhdentekeviksi, listoiksi asioista, on osassa kuitenkin maagista tenhoa ja sellaista rytmiä, joka kutsuu lukemaan runot ääneen. Ja kokoelmassa on toki myös sosialisti-runoja mistä ehdottomasti plussaa.

[Reija Haapanen · Rating 4 out of 5]

Samaan tapaan kuin eilen lukemallani Sukupolveni unta -kokoelmalla (Hämäläinen), tässäkin käsitellään valtavia asioita kauniiden kieli- ja mielikuvien kautta. Kirja kattaa kolme kokoelmaa ja lähes viisi vuosikymmentä Nerudan elämässä. Alkupään runot olivat minulle lähestyttävimpiä.

[Olli Lukkari · Rating 5 out of 5]

One of my favourite poems, Neruda writes with his unique way of writing, spilling out poems that reverbate with versatile and rich language and endless longing and mystery.

[Ines · Rating 5 out of 5]

Paras runokokoelma mitä oon ikin lukenu😦😦

[Rat Leaves · Rating 3 out of 5]

oodi kissalle on mun lempiruno. mut kaikki runot tässä kokoelmassa ei oikeen sytyttänyt

[minna · Rating 3 out of 5]

ystävä palaa

[hanna · Rating 4 out of 5]

Canto General -osio.