Mitä tapahtui suomalaismiehittäjien rakastetuille ja lapsille, kun armeija perääntyi Itä-Karjalasta?
Koskenpääläinen Väinö istui pirttinsä pöydän ääressä kirjoittamassa kirjettä. Vielä muutamaa kuukautta aiemmin Väinö oli ollut miehittämässä Itä-Karjalaa. Sotaan lähtiessään Väinö ei ollut arvannut, että kaikesta hävityksestä voisi versoa uusi elämä, mutta sitten hän tapasi aunuslaisen Annan.
Väinön kirjeet herättivät Annassa ristiriitaisia tunteita. Annan mies oli otettu puna-armeijaan vain muutamia kuukausia aiemmin, mutta nyt hänen vatsassaan kasvoi suomalaissotilaan lapsi. Miten tästä eteenpäin?
Suomalaiset miehittivät Itä-Karjalan syksyllä 1941 ja valmistelivat aluetta osaksi Suomea. Sotilaat tutustuivat alueelle jääneisiin naisiin, ihastuivat ja rakastuivat. Moni sota-ajan ihastus johti seurustelusuhteeseen, ja suomalaisten aviottomia jälkeläisiä syntyi yli 400. Miehitysalueella oli myös hyväksikäyttöä, raiskauksia sekä sukupuolitauteja, ja sotilaat painostivat naisia abortteihin.
Syksyllä 1944 suomalaiset joutuivat perääntymään. Itä-Karjalaan jäi joukko äitejä ja lapsia, jotka kaipasivat armeijansa mukana vetäytyneitä suomalaissotilaita. Sodan jälkeen sadat suomalaiset veteraanit pysyivät vaiti rakkauksistaan ja salatuista lapsistaan. Saksalaissotilaiden aviottomista lapsista Lapissa on kirjoitettu paljon, mutta vähemmän huomiota ovat saaneet suomalaissotilaiden ja miehitetyn Itä-Karjalan naisten väliset suhteet.
Pauliina Salminen sai käsiinsä Väinön ja Annan välistä kirjeenvaihtoa ja halusi ottaa selvää, kuinka heidän lopulta kävi. Tätä selvittäessään Salminen tutustui laajaan kuulustelupöytäkirja-aineistoon sekä sotilaiden rakkauskirjeisiin, joissa äänen saivat sekä suomalaissotilaat että heidän itäkarjalaiset naisystävänsä.
Kirja oli hyvin ja selkeästi kirjoitettu. Asiapitoisempaa tekstiä rytmitti ja höysti jouhevasti mukaan ripotellut kertomukset pariskunnista. Aiemmin en ole aiheesta paljoakaan lukenut, mutta jotenkin käsitykseksi on jäänyt, että rajan taakse jääneet lapset ovat jääneet "vahingossa", että virallinen sotahallinto on estänyt miehiä saamasta naisia ja lapsia Suomeen. Sen sijaan todellisuus on ollut hyvin raadollinen ja paljastaa ihmismielen (erityisesti miesten) piittaamattomuuden muusta kuin omasta mielihyvästään. Toisaalta sota tuo ihmisistä varmastikin huonot puolet esiin. Hyvin valaiseva kirja Itä-Karjalan suomalaissotilaiden lapsista.
Kolme ja puoli olisi ollut oikein hyvä, mutta annoin neljä, sillä kirja käsittelee mielenkiintoista aihetta, josta en ole koskaan ennen lukenut mistään. Näin, kun siitä on lukenut, on se tietysti "itsestään selvää", että tällaista ja näin on tapahtunut. On se kumma, että sotien aikaiset asiat jaksavat minua kiinnostaa. Katsoin vähän aikaa Stalingradin taistelusta kertovan dokumentin ja oli sekin mielenkiintoinen, kun kertojana olivat siitä hengissä selvinneet.
Mielenkiintoinen ja elävästi kirjoitettu kirja Suomen historiasta jatkosodan ajalta, jolloin suomalaissotilaat rakastuivat ja ihastuivat itäkarjalaisiin naisiin. Asemasodan aikana oli aikaa erinäisille suhteille ja kirjeenvaihdolle. Tämä on aihe, josta on pitkään vaiettu, mutta joka mielestäni kannattaa ehdottomasti nostaa esille jo senkin takia, että suomalaisnaisia on arvosteltu saksalaissotilaiden kanssa vehtaamisesta, vaikka samaan aikaan suomalaissotilaat ovat olleet samoilla asioilla itäkarjalaisten naisten kanssa. Pauliina Salminen on kirjoittanut teoksensa moralisoimatta, tutkimusaineistoonsa hyvin paneutuen. Lukemisen arvoinen kirja, mikäli historia kiinnostaa! Kirjassa on paljon otteita suomalaissotilaiden lähettämistä kirjeistä ja ne ovat kyllä ehdottamasti kirjan suola.
Loistava kattaus aiheeseen, josta en etukäteen edes tiennyt. Kirjassa tuleekin esille miten sotavankien ja saksalaisten lapset äiteineen saivat ruoditusta, mutta miesten rajan taakse hylkäämistä naisista vaiettiin. Kirja oli helppo- ja nopealukuinen. Hieman miinusta kirjoitusvirheistä, myös henkilöiden muutetut nimet taisivat kirjailijallakin mennä sekaisin.
En tiedä, miksi tällainen aihe kiinnostaa minua ja miksi luin kirjan melkein yhdeltä istumalta. En tiennyt etukäteen aiheesta, nyt tiedän. Jotenkin tämä aika ja sota ja se kaikki.