Ihanaa, että peruskoulu viimeinkin loppuu, vaikka kavereita, hauskoja retkiä ja opettajiakin tulee varmasti ikävä! Onneksi Rebekalla riittää tekemistä, pikaluistelukilpailuihin harjoittelemista, luokkaretken järjestämistä Pietariin ja kesätyön etsimistä.Jossain vaiheessa kesää Rebekka pääsee hakemaan isoveljeään Mossua Hollannista, mutta sitä ennen selviää, pääseekö hän hakemaansa kouluun.
Tuija Lehtinen is a Finnish writer. In 1973 she graduated from high school in Kuopio, then in 1978 graduated with a BS from the University of Oulu, majoring in statistics. Lehtinen was a freelance journalist from 1979-1984 and has since worked as a freelance author. Her best-known works include the Mirkka, Laura and Janne novel series. They have been translated into Danish, Swedish, German, Estonian and Japanese.
Rebekka-sarja on aina ollut sellainen ihan kiva, eikä viimeinen osa muuttanut mielipidettä juuri suuntaan tai toiseen. Kevyt ja nopealukuinen välipalakirja. Loppu oli tosin erittäin epäuskottava. (ja on häiritsevää, kun yksi kirjan henkilöistä on kaimani)
Lehtisen Rebekka-sarjan kahdeksas kirja oli taas mielenkiintoinen kokemus. Vauhtia ja huumoria riitti Rebekan matkassa, ja tällä kertaa kävimmekin pidemmällä reissulla jopa kahteen kertaan. Tutustuimme uusiin ihmisiin ja vietimme aikaa myös entisten ystävien kanssa. Viimeisen kerran luokkansa ja rakkaan Liuru Landen sekä muutaman vanhemman mukana Rebekka kävi Pietarissa. Rebekka poti taideähkyä vaikka nauttikin olostaan Ullan, Mervin ja muiden kanssa. Oliver otti kaiken irti käyden katsomassa balettiakin . Peruskoulun loputtua alkoi kesäloma; se kuitenkin tarkoitti sitä, että monista oli erottava ilman että tiesi tulisiko näkemään näitä enää koskaan. Suurin osa jatkaisi lukiossa kesän jälkeen, mutta Rebekka oli hakenut Kajaaniin stylistiartesaaniksi. Rebekan veli Mossu oli Hollannissa, josta Rebekka perheineen lähti tätä hakemaan. Koiria jäi hoitamaan pari näyttelyissä tutuksi tullutta tyttöä. Hollannissa käytiin ihastelemassa tuulimyllyjä, ja nähtiin kaikenlaisia kukkia, etenkin tulppaaneja, kasvihuoneissa ja niityillä. Mossu asusti perheessä, jossa äiti oli Suomesta ja lapsetkin osasivat suomea. Rebekan ikäinen tyttö oli hänen onnekseen mukava ja heillä oli hauskaa iltaisin jutellessa sekä rannalla muiden nuorten kanssa. Rebekan tunteet säkenöivät Hollannissa . Kaiken tämän lisäksi Saimin ja Selman touhotukset, Mossun masentava musiikki ja nyreät ilmeet Hollannista paluun jälkeen, sekä tavanomaiset rouvien Kekkonen ja Laine höpötykset sekä jälkimmäisen uudet, erikoiset hatut olivat juuri sitä Rebekkaa, jota olen nyt lukenut monta kirjallista. Rouva Kekkosen tempaus juhannuskokolla oli ennennäkemätön Kirjan loppupuolella saimme vielä tietää, miten kävisi Rebekan jatkokoulutuksen. Ja tämä teos lopetettiin herttaisesti Rebekan ollessa torilla mansikoita myymässä. Tulevaisuudelle toiveikas lopetus oli sopiva mahtavalle kirjasarjalle. Lukisin vielä lisää, jos voisin! Olisi hauska tietää, millaista Rebekan elämä olisi tämän kesän jälkeen.
Rebekka jännittää jatko-opiskelupaikkaa kun yläasteen loppu häämöttää. Jännitystä vähän helpottaa luokkaretki Pietariin ja perhematka kesälomalla Hollantiin. Kaikenlaista taas tapahtuu ja loppu jäi aika kutkuttavaan paikkaan...Jatkoa odotellessa.