Suomalaisen popmusiikin maailma ei ole entisensä. Ennen sähkökitaroita soittaneiden nuorten miesten yhtyeiden tilalla on nyt tuottajia kotistudioissaan ja artisteja sekä musiikintekijöitä, joista yhä useampi ei ole mies.
Mitä on tapahtunut matkalla kitarabändeistä kotistudioiden ja biisileirien maailmaan? Miten monipuolistunut artistijoukko on muuttanut koko populaarimusiikin kenttää? Miten artistit, biisintekijät, alan toimijat ja vaikuttajat ovat kokeneet tuon muutoksen ja mitä he odottavat tulevaisuudelta?
Kirjaa varten on haastateltu lähes sataa suomalaista artistia, säveltäjää, sanoittajaa, tuottajaa ja musiikkialan ihmistä. Kotimaisen popmusiikin rakenteisiin pureutuva teos selvittää, miten popin ja koko musiikkialan vallankumous 2000-luvun kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana tapahtui.
Jukka Haarma vaikutti Yleisradiossa musiikkitoimittajana ja -päällikkönä yli 30 vuoden ajan. Ensirakkauttaan musiikkia hän on kuunnellut intohimoisesti 1950-luvun lopulta lähtien.
Anna-Kaisa Kaplas on toimittajakoulutuksen saanut tapahtuma- ja musiikkialan ammattilainen. Hän on kasvanut aikuiseksi 2000-luvun popmusiikin säestämänä.
Ilkka Mattila on Helsingin Sanomien toimittaja, joka on kirjoittanut pop- ja rockmusiikista päätyökseen vuodesta 1987. Hän on toiminut myös muusikkona ja tuottajana.
Kahden musatoimittajaveteraanin (Mattila, Haarma) ja nuoremman polven toimittajan (Kaplas) kirjoittama kirja suomipopin synnystä ja valtakaudesta on mielenkiintoinen tietokirja. Toteutustavaksi on valittu mm. Please Kill Me -kirjasta tuttu "sanallinen historia", eli luvut koostuvat asiasta enemmän tai vähemmän tietävien ihmisten lainauksista. On mukaan onneksi ympätty muutama esseekin, onneksi, sillä ilman niitä kirjan analyyttinen anti jäisi ohuemmaksi.
Taustatyö on ollut laajaa ja huolellista, sillä haastateltavia on lähemmäs sata. Kirja etenee aihepiireittäin, eniten aihetta käsitellään tekijyyden eri aspektien kautta. Mukana on myös paljon musabisnestä, mikä oli miellyttävä lisä. Onpa radio-osiossa haastateltu myös tämän blogin kirjoittajaa, mikä oli tietysti kunnia.
Ymmärrän, että mielipidettä kuhunkin asiaan pitää kysyä enemmältä kuin yhdeltä ihmiseltä, mutta paikoin samanmielisten kommenttien toisto kävi raskaaksi, ja aiheutti kaipauksen perinteisempää kerrontamuotoa kohtaan. Mutta kuten Please Kill Me -punkhistoriikkia lukiessa, myös Popmusiikin uutta aikaa lukiessa osallisten omaan ääneen kerrotut kannat toivat aiheen lähelle. Pidin myös siitä, ettei kaikista aiheista oltu pyritty hakemaan konsensusta, vaan melko rohkeasti arvottamatta jätetty erimieliset kannat kirjaan.
Ilmiselvästi kaikille vähänkin aiheesta kiinnostuneille tarpeellinen teos. Samalla hieno toteemipaalu suomenkielisen popmusiikin asemasta ja vallasta maassamme.
Hyvä ja itselleni varsin "tarpeelliselta" tuntuva kirja. Sujuvasti etenevä, mutta lopulta aika pintapuolisesti asiaa halkova opus. Olisin kaivannut laajempaa näkemystä ja nyt tuntui, että keskityttiin tiettyjen isojen levy-yhtiöiden artistien ja henkilökunnan tarjoamiin kommentteihin. Kaiken kaikkiaan pidin kuitenkin lukemastani kovasti.
Tosi kiehtova tietokirja. Yllättävän kevyt lukukokemus, osittain kiitos formaattikikkailun. Tässä on siis muistaakseni aika paljon haastattelutyyppistä tekstiä. Uskon kirjoittajiin ja haastateltaviin, tämä paikkasi paljon ymmärrystäni kotimaisen musiikkialan tilasta ennen ja nyt.