Talvisodan aikaa runomuodossa käsittelevä runokokoelma Kiirastuli on koruton teos, joka tavoittaa vaikuttavasti sodan olemuksen, sotilaan mentaliteetin ja inhimilliset kokemukset sodan keskellä. Yrjö Jylhä itse oli mukana talvisodassa komppanianpäällikkönä. Kiirastuli on säilyttänyt arvonsa tähän päivään asti, ja vielä vuonna 2005 se ilmestyi viroksi käännettynä. Runokokoelma koostuu osioista Ennen myrskyä, Idässä palaa, Kiirastuli ja Vaienneet voittajat. (Tuomas Aitonurmi / Kirjasampo, 2017)
Näin talvisodan 80-vuotisia vietettäessä tulin viimein lukeneeksi Yrjö Jylhän maineikkaan runokokoelman "Kiirastuli" (WSOY, 1951). Sotaa ennen, sen aikana ja välittömästi sen jälkeen kirjoitetut runot kuuluvat tunnetuimpiin talvisotaa käsitteleviin kaunokirjallisiin teoksiin. Jylhä tiesi mistä kirjoitti, palvelihan hän komppanianpäällikkönä Taipaleen lohkolla.
Jylhällä on mukana isänmaallista ja uskonnollista tematiikkaa, mutta sotaa ei silti kuvata yksinomaan sankaritarinana. Suosikkini kokoelman runoista on epäilemättä "Kotiin", joka saa kerta toisensa jälkeen palan nousemaan kurkkuun, mutta myös kouluvuosilta tuttu "Kohtaus metsässä", "Pyhä yö" ja "Kolme sanaa" tekivät vaikutuksen.
Erkki "Rymy-Eetu" Tanttu oli tehnyt tähän painokseen erittäin hienon ja tunnelmallisen kuvituksen.
Tamperelainen runoilija Yrjö Jylhä (1903-1956) julkaisi teoksen "Kiirastuli" vuonna 1941 talvisodan jälkeen juuri ennen jatkosodan alkua. Teos käsittelee runomuodossa talvisodan tuntemuksia kaiken kokeneen ja taisteluissa haavoittuneen rintamasotilaan näkökulmasta. Jylhä oli talvisodassa komppanianpäällikkönä Taipaleen rintamalla, jossa käytiin sodan raskaimpiin kuuluvia taisteluita. Jylhän johtaman komppanian vahvuus oli 191 miestä, joista talvisodassa kaatui 70 ja noin 120 haavoittui.
Jylhän runot ovat synkkiä ja tunteikkaita. Hän käyttää loppusointuja mestarillisesti. Kun runoja lukee, tekstin rytmi suorastaan imee mukaansa. Tekninen taitavuus yhdistettynä runojen aihepiirin kiistattomaan asiantuntemukseen on tuottanut teoksen, joka on ainutlaatuinen tilitys talvisodasta ja samalla suomalaisen runouden klassikko. Vielä yli 80 vuotta julkaisemisensa jälkeen runot puhuttelevat yhä. Niitä lausutaan edelleen yleisötilaisuuksissa, ja runoja kuuluu myös laulukuorojen ohjelmistoihin.
Monet Kiirastulen 32 runosta ilmaisevat, kuinka sotatapahtumien suuret tappiot painoivat Jylhän mieltä ja kuinka tuskissaan hän oli kuolleista aseveljistään. Runoista ei löydy hurmahenkistä taistelujen ihannointia. Sen sijaan runot henkivät raskaita olosuhteita, joissa kuitenkin oltiin valmiita suorittamaan annetut tehtävät loppuun saakka kuolemanvaarasta huolimatta. Runossa "Hyvästi Kirvesmäki" Jylhä kuvaa asennetta seuraavasti:
"Mitä vannottiin, se pidetty on, yli päämme kun löi tulilaine; ja rinnalla tuntomme tuomion muu kunnia meille on arvoton katinkultaa kiitos ja maine."
Erityisen vaikuttavia ovat esimerkiksi runot Kaivo, Kohtaus metsässä ja Rynnäkön jälkeen. Oma suosikkini on Pyhä yö, jossa talvisodan joulu Taipaleen rintamalla on yhdistetty raamatulliseen joulukertomukseen. Runo on vahvan tunteellinen ja samalla toiveikas, millä se erottuu teoksen perustunnelmasta.
––Runoja sodan ja rauhan ajoilta on kokoelman alaotsikko. Se on lavea, mutta osuu sikäli paikalleen, että Yrjö Jylhän Kiirastulen runot on kirjoitettu talvisodan aikana, juuri sitä ennen ja heti jälkeen. Jotkut parhaista romaanilukukokemuksistani sijoittuvat sotaan miljöönä, mutta koska varsinkin suomalaisten sodista on kirjoitettu valtavasti, terävin kiinnostus on hiipunut. Lyriikka, erityisesti Kiirastulen tasoinen, on piristys.–– http://piippuhyllylla.blogspot.fi/201...