What do you think?
Rate this book
Wonderful Women by the Sea
Monika Fagerholm's Wonderful Women by the Sea conjures the magical aura of the early sixties and the lives of two young Americanized women in Finland caught up in those historic times. In exquisite and daring language, Fagerholm explores the world of Rosa and Isabella, two would-be starlets in an age of consumerism and glamorous one-night stands. They spend their days sunbathing on the beach and their evenings at cocktail parties, following the exploits of Jackie Kennedy and Elizabeth Taylor through the glossy pages of Life magazine. But dark undercurrents threaten to undermine the sanctity of their domestic oasis by the sea. As Tupperware parties give way to the women's movement, Rosa and Isabella can't avoid the social and political upheaval that explodes across the world in the turbulent summer of 1968 - changes that forever strip away the innocence we now associate with the sixties.
330 pages, Hardcover
First published January 1, 1994
15 people are currently reading
466 people want to read
About the author
Monika Fagerholm
24 books63 followersMonika Fagerholm’s much-praised first novel, Wonderful Women by the Sea, became one of the most widely translated Scandinavian literary novels of the mid-nineties and was nominated for the IMPAC Dublin Literary Award. In 1998 it was followed by the cult novel Diva, which won the Swedish Literature Society Award. Her third novel, The American Girl, became a number-one best seller and won the premier literary award in Sweden, the August Prize, as well as the Aniara Prize and the Gothenburg Post Award.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 39 reviews
August 25, 2022
monika fagerholm on suomen paskimmilla kansikuvituksilla kirottu nero
May 17, 2023
Mun intro Monika Fagerholmin mielettömään kirjotustyyliin ja pidin siitä hirveästi, upposin siihen, välillä en tiennyt ymmärsinkö oikein mut sillä ei ollut väliä. Kujeileva kirjoitus mutta synkän paahteinen kesätunnelma ja ummehtuneet perhekuviot, ai että mikä kontrasti.
June 21, 2018
Monica Fagerholmin Ihanat naiset rannalla on kesäkirjojen klassikkoteos. Tässä kesäkirjassa oleskellaan rannalla, uidaan, rentoudutaan, juhlitaan, käydään laivamatkalla Ruotsissa ja ylipäätään vietetään aikaa mökkeillen. Alkukesästä saavuttiin mökeille ja loppukesästä palattiin kotiin. Suomenruotsalaiset mökkinaapurukset pysyivät samoina monta vuotta.
Kirjan yhtenä päähenkilönä toimi Thomas, ja heidän pieni perhe asusti kesät valkoisessa huvilassa. Hirsihuvilaan heidän yläpuolelle tuli kesällä -62 Enkelin perhe, johon kuului isä, äiti ja kaksi tyttöä. Nuorempi tytöistä Renée oli hyvä vastus Thomaksen leikeissä. Ihanat naiset rannalla kertoi nuorista naisista, jotka kokivat 60-luvulla vapautumisen omasta seksuaalisuudestaan ja ahtaista roolimalleista. Yhteiset kuumat kesät saivat tunteet kuumenemaan. Isabellan ja Rosan rinnalle kirjailija nosti ns. hyvän äidin kuvan, Maj Johanssonin, joka häpeillen katseli Isabellan ja Rosan touhuja.
Ihanat naiset rannalla kuvasi aidosti 60-luvun miljöötä ja elämää, jota oli ihana lukea. Isabella ja Rosa olivat nykypäivän naisten esikuvia, naisten, jotka uskaltavat olla oma itsensä.
Kirjan yhtenä päähenkilönä toimi Thomas, ja heidän pieni perhe asusti kesät valkoisessa huvilassa. Hirsihuvilaan heidän yläpuolelle tuli kesällä -62 Enkelin perhe, johon kuului isä, äiti ja kaksi tyttöä. Nuorempi tytöistä Renée oli hyvä vastus Thomaksen leikeissä. Ihanat naiset rannalla kertoi nuorista naisista, jotka kokivat 60-luvulla vapautumisen omasta seksuaalisuudestaan ja ahtaista roolimalleista. Yhteiset kuumat kesät saivat tunteet kuumenemaan. Isabellan ja Rosan rinnalle kirjailija nosti ns. hyvän äidin kuvan, Maj Johanssonin, joka häpeillen katseli Isabellan ja Rosan touhuja.
Ihanat naiset rannalla kuvasi aidosti 60-luvun miljöötä ja elämää, jota oli ihana lukea. Isabella ja Rosa olivat nykypäivän naisten esikuvia, naisten, jotka uskaltavat olla oma itsensä.
September 12, 2016
Monika Fagerholm as her very own prose-style and her very own way of structuring a novel. That can't be said for many authors. And it's beautiful to read, but you have to stop asking yourselves questions all the time and just go with it and experience the book. This is the second book I read of Fagerholm and I do love this style of hers. However, once I'd read the book I found myself wondering what the point was. Where did this book go? Where did it begin and where did it end? Again, I'm not sure I'm supposed to be asking myself these questions, but in some ways there has to be a point to the reading experience and I just can't work out what it was with this book, which made it a little bit dull.
May 31, 2011
The impracticalities of stream of conciousness writing for an entire novel aside, this book was at best barely mildly amusing and at worst infuriatingly flighty, stunted and full of useless details. Part III of the book was entirely unnecessary and the story could have ended long before it did. The awkward flow of the language may be an issue of reading this book in translation, however the numerous typos and editing errors grabbed my attention far more readily than any of the characters or plot elements.
January 9, 2013
Read this in Swedish (the author is a Swedish-speaking Finn). The stream-of-consciousness writing and the chronological jumps demand some concentration but paid off in the end. I liked the observations done from a child's perspective- light and humorous on the surface, but hinting at deeper issues between the adults.
One thing I didn't like was that the ending switches to dealing with the POW of a different character from the rest of the book. I suppose there was a point to that, but it felt tacked on for the sake of a dramatic ending.
One thing I didn't like was that the ending switches to dealing with the POW of a different character from the rest of the book. I suppose there was a point to that, but it felt tacked on for the sake of a dramatic ending.
February 14, 2025
4,5
Upea! (Myös ystävänpäivään hienosti sopiva teos!)
Aika pitkään piti metsästää, että sain tästä teoksesta sen kappaleen, missä ei ole kirjasta tehdyn leffan kuva kansikuvana. Halusin kirjan ilman ennalta annettua mielikuvaa ja hyvä niin, Fagerholmin teksti riittää värittämän mielikuvituksen ja piirtää teoksen elokuvana eteen, ilman elokuvaakin.
Ollaan lempikirjailijani äärellä! Ihanat naiset rannalla (hieno nimi romaanille) on Fagerholmin esikoisteos ja olisikin pitänyt aloittaa Fagerholmin teosten lukeminen tästä ja jättää teos Kuka tappoi bambin viimeiseksi Fagerholmin lukemistoon, mutta minkäs teet. Kuka tappoi bambin on nyt luettu ja hyvin samanhenkiseen maailmaan Ihanat naiset teos päätyy kuin mistä Bambi alkaa, missä Bambi tapahtuu.
Ollaan 1960-luvulla.
Fagerholm kirjoittaa tarinan kahdesta perheestä, kehitystarinat nuorille, Thomasille ja Reneelle. Naisten kehitystarinat kerrotaan Bellan ja Rosan kautta.
Fagerholm kirjoittaa esiin monenlaista äitiyttä ja vaimoutta samoin kuin variaatioita tarjoillaan avioipuolisoissakin, kasvattamisen tavoissa ja tykkäsin siitä, erilaisuuksien kuvaamisesta.
Fagerholm on taitava monessa asiassa, loistokas konsanaan erityisesti ystävyyden moniniaissa puolissa, tunteiden läikkyvissä hienovaraisissa variaatioissa.
Hienosti hän kirjoittaa myös ruotsinkielisen aika sisäsiittoisen maailman.
Ollaan uudenlaisen maailman kynnyksellä,mutta kovin moni asia kuitenkin pysyy paikallaan, kaatuu menneeseen ja ne perinteiset, liikkumattomimmat asiat ja tavat liittyvät kesään ja kesäpaikkoihin, huviloihin, päiviin rannoilla ja ateljeessa.
Thomas ja Renee kasvavat nuoruutensa tässä kirjassa, Bellan ja Rosan tiet eroavat ja salaisuuksia Fagerholm kirjoittaa niin kuin ne pitääkin kirjoittaa, aina vaan hämyn taakse jääviksi.
Teos päätyy traagiseen tapahtumaan, nyt jo Bambin jälkeen tutunoloiseen ja kaiken päälle laskeutuu David Bowien Starman.
Upea.
Upea! (Myös ystävänpäivään hienosti sopiva teos!)
Aika pitkään piti metsästää, että sain tästä teoksesta sen kappaleen, missä ei ole kirjasta tehdyn leffan kuva kansikuvana. Halusin kirjan ilman ennalta annettua mielikuvaa ja hyvä niin, Fagerholmin teksti riittää värittämän mielikuvituksen ja piirtää teoksen elokuvana eteen, ilman elokuvaakin.
Ollaan lempikirjailijani äärellä! Ihanat naiset rannalla (hieno nimi romaanille) on Fagerholmin esikoisteos ja olisikin pitänyt aloittaa Fagerholmin teosten lukeminen tästä ja jättää teos Kuka tappoi bambin viimeiseksi Fagerholmin lukemistoon, mutta minkäs teet. Kuka tappoi bambin on nyt luettu ja hyvin samanhenkiseen maailmaan Ihanat naiset teos päätyy kuin mistä Bambi alkaa, missä Bambi tapahtuu.
Ollaan 1960-luvulla.
Fagerholm kirjoittaa tarinan kahdesta perheestä, kehitystarinat nuorille, Thomasille ja Reneelle. Naisten kehitystarinat kerrotaan Bellan ja Rosan kautta.
Fagerholm kirjoittaa esiin monenlaista äitiyttä ja vaimoutta samoin kuin variaatioita tarjoillaan avioipuolisoissakin, kasvattamisen tavoissa ja tykkäsin siitä, erilaisuuksien kuvaamisesta.
Fagerholm on taitava monessa asiassa, loistokas konsanaan erityisesti ystävyyden moniniaissa puolissa, tunteiden läikkyvissä hienovaraisissa variaatioissa.
Hienosti hän kirjoittaa myös ruotsinkielisen aika sisäsiittoisen maailman.
Ollaan uudenlaisen maailman kynnyksellä,mutta kovin moni asia kuitenkin pysyy paikallaan, kaatuu menneeseen ja ne perinteiset, liikkumattomimmat asiat ja tavat liittyvät kesään ja kesäpaikkoihin, huviloihin, päiviin rannoilla ja ateljeessa.
Thomas ja Renee kasvavat nuoruutensa tässä kirjassa, Bellan ja Rosan tiet eroavat ja salaisuuksia Fagerholm kirjoittaa niin kuin ne pitääkin kirjoittaa, aina vaan hämyn taakse jääviksi.
Teos päätyy traagiseen tapahtumaan, nyt jo Bambin jälkeen tutunoloiseen ja kaiken päälle laskeutuu David Bowien Starman.
Upea.
June 16, 2024
DNF. Her "The American Girl" is a favorite of mine, but I absolutely can't stay with this story. It doesn't seem to go anywhere- though I know it will eventually, I don't have the interest.
October 5, 2018
Drifting before the wind in a boat is something Kayus has to do at least once every summer for the summer to have been a real summer.
Yes. I have a hundred similar things associated with my summers - a twilight swim, reading a book in one sitting on the beach, crispy calamari and homemade lemonade; sitting in my 'nana chair' in the shallows...
Wonderful Women by the Water by Monika Fagerholm is a story about the summers of the sixties in Sweden, told from the perspective of a young boy, Thomas, in stream-of-consciousness vignettes.
The story unfolds slowly but as Thomas grows older he becomes increasingly aware of the shifting dynamics between the adults holidaying in cabins alongside him and his parents in 'paradise'. Some details remain the same from one summer to the next - his games with his friend Renée, midsummer parties, picking bilberries, fishing, having his birthday by the shore -
...it is Renée Angel who has the untidiest hair, the orangest jersey and the spittiest mouth already that summer. Spit-shiny. You know what that means when you see Renée.
But it's through the changes to those staying in paradise that the story progresses - families come and go, friendships are made and broken.
I enjoyed this story for the quiet and deeply comforting reflections on having summer holidays in the same place every year. Although the reader is left to extrapolate what is happening with the adults for the majority of the book, the last few chapters bring Thomas's summers to a surprising (and sad) conclusion.
...they had gone round the shops pushing a trolley, getting ready for the summer season and thinking it was possible to buy the roar of the sea and happy laughter on the shore, glowing skin, cool evenings and hot days...
Fagerholm's style is not going to be for everyone but I did love how she shifted Thomas's attitude toward his parents in the tiniest of increments. To begin, Thomas attributes his beautiful mother with mystical qualities (she's a mermaid, he tells everyone) - It had been a kind of competition. You wanted to impress each other with your mothers. But as the years go by, Thomas's awareness of his mother as an individual grows, and the teen scorn creeps in.
The topic of this book - summer, the beach, lazy days - belies the fact that it's a story that requires close reading. It may be the writing style or that it is told from a child's point-of-view, but either way attention is needed to interpret exactly what is going on between the adults in Thomas's summer paradise.
3/5 Unusual.
March 6, 2018
Ja så var den klar. Det är så märkligt, för jag minns den som en berättelse som hela tiden föll ur mig. Jag vet inte om det var meningen, att en hela tiden skulle tveka på sanningshalten (Var egentligen hela romanens projekt att det spelar ingen roll hur vi berättar, ingenting är någonsin verkligt i efterhand?) av det berättade. Återkommande fann jag "men det händer sen", eller nedräkningen som finns i tredje delen.
Fagerholm skriver en berättelse, samtidigt som hon går djupt in i det komplicerade förhållandet till människans minne. Hur och vad vi minns spelar mindre roll, när vi ifrågasätter det. Eller så spelar det just än större roll därför att vi lägger sådan vikt vid det, går i terapi med det, ältar det. Här utgår hela berättelsen i från, vilket jag skrev tidigare, frågan om hur någonting ens kan vara verkligt i efterhand. Minns vi verkligen den där blå tröjan? Eller var den röd?
Fagerholm skriver fram en oberäknelig berättelse, där narrativet hela tiden rör sig mellan nu och då, men på flera nivåer samtidigt. Det är en lustfylld läsning, men den som föredrar det linjära och berättelser som förklarar vad de gör, bör varnas. Ofta ser jag kommentarer att Fagerholms stil är svårläst och att en måste gå med på saker. Jag tycker det är absolut tvärtom. Det är som att Fagerholms brutna idé med det linjära berättandet (Hej Cixous) verkligen passar mig. Som att jag kan förstå berättelsen mycket bättre än många andra berättelser just därför att den hattar.
Fagerholm skriver en berättelse, samtidigt som hon går djupt in i det komplicerade förhållandet till människans minne. Hur och vad vi minns spelar mindre roll, när vi ifrågasätter det. Eller så spelar det just än större roll därför att vi lägger sådan vikt vid det, går i terapi med det, ältar det. Här utgår hela berättelsen i från, vilket jag skrev tidigare, frågan om hur någonting ens kan vara verkligt i efterhand. Minns vi verkligen den där blå tröjan? Eller var den röd?
Fagerholm skriver fram en oberäknelig berättelse, där narrativet hela tiden rör sig mellan nu och då, men på flera nivåer samtidigt. Det är en lustfylld läsning, men den som föredrar det linjära och berättelser som förklarar vad de gör, bör varnas. Ofta ser jag kommentarer att Fagerholms stil är svårläst och att en måste gå med på saker. Jag tycker det är absolut tvärtom. Det är som att Fagerholms brutna idé med det linjära berättandet (Hej Cixous) verkligen passar mig. Som att jag kan förstå berättelsen mycket bättre än många andra berättelser just därför att den hattar.
March 27, 2016
Ihanat naiset on kirjoitettu melkein kaksikymmentä vuotta sitten. Ensimmäisenä mietin: kestikö se aikaa? Kestihän se. Kirja kertoo 1960-luvusta ja on hieno ajankuva, johon on sisällytetty esineiden, autojen ja puheenaiheiden kulttuurihistoriaa.
Kirjan ihanista naisista tulee yksi hahmo, BellaRosa, jolla on samanlaiset haaveet ja ajatusmaailma. Melkoisen pinnallisia kaunottaria, viettämässä vähän vaatimattomampaa keskiluokkaista elämää ja tai vähän ylellisempiä nousukasvuosia. Kesäparatiisin kallioilla, vesisuksilla, savukkeita tumpaten ja pienessä hiprakassa.
Naisilla on oma ja erityinen maailma, johon kirjassakin vain kurkistetaan. Monta asiaa, mietettä ja tunnelmaa jää arvattavaksi ja puhutaan lukkojen takana.
Kaikki ne koskettavat läheisiä, naisten perheitään. Toinen toteuttaa haaveensa itsekkäästi, toinen jää turran elämän vangiksi. Siinä sivussa kasvavat perheiden lapset, toinen vähän vähemmän ja toinen vähän enenmmän rikkinäiseksi. Eivätkä miehet vieläkään ymmärrä mitään.
Kumpi valitsi oikein, kumpi väärin? Vai kumpikin?
Kirjan ihanista naisista tulee yksi hahmo, BellaRosa, jolla on samanlaiset haaveet ja ajatusmaailma. Melkoisen pinnallisia kaunottaria, viettämässä vähän vaatimattomampaa keskiluokkaista elämää ja tai vähän ylellisempiä nousukasvuosia. Kesäparatiisin kallioilla, vesisuksilla, savukkeita tumpaten ja pienessä hiprakassa.
Naisilla on oma ja erityinen maailma, johon kirjassakin vain kurkistetaan. Monta asiaa, mietettä ja tunnelmaa jää arvattavaksi ja puhutaan lukkojen takana.
Kaikki ne koskettavat läheisiä, naisten perheitään. Toinen toteuttaa haaveensa itsekkäästi, toinen jää turran elämän vangiksi. Siinä sivussa kasvavat perheiden lapset, toinen vähän vähemmän ja toinen vähän enenmmän rikkinäiseksi. Eivätkä miehet vieläkään ymmärrä mitään.
Kumpi valitsi oikein, kumpi väärin? Vai kumpikin?
December 25, 2015
En tiedä voiko suomenruotsalaisuutta oikeasti laittaa syyksi, mutta totta on että useata suomenruotsalaisen kirjailijan teosta lukiessani olen päässyt lähes meditatiivisen lumoutuneeseen tilaan. Niin tai näin, Ihanat naiset rannalla oli nautinnollinen lukukokemus viittellisyydessään ja kesiensä paahteisuudessa. Onneksi luin tämän vihdoin ja viimein.
August 6, 2019
Nostalgi, sommar och 60-tal... kan det bli bättre?
January 23, 2025
siis herranjumala kello on yheksän aamulla ja mä kirjotan tätä nyt kyynelten läpi mut mitä hittoo luin ekat kakssataa sivua joskus pari vko sit ja nyt yheltä istumalta loppuun ja siis kunniamaininnat:
1. se miten tässäkään fagerholmin kertojan kaikkitietävyyttä ei ainoastaan implikoida vaan se kertoo sen suoraan ja se tekee tosta koko lukukokemuksesta jotenkin maagisen et ihan ku mulla ja tolla kertojalla ois jotain salaisuuksia niinku vähän onkin
2. bellan hahmo ylipäätään: se et kun se lähtee tuolta kesäparatiisista ni se Lähtee koko tarinasta, koska se tarina kattaa ainoastaan sen kesäparatiisin. muutenkin bellan ja thomasin äiti-poika-suhde on maailman mystisin ja osaltaan koko kirjan traagisin teema. bellaan ei juuri koskaan viitata äitinä, koska se on melkeinpä lapsi itsekin.
3. thomasin hahmo, voi pieni parka, ihan ku se esittäis olevansa lapsi ja miettis et okei no mä nyt teen tällasia lapsijuttuja koska oon lapsi, ja sit se istuu jossain teltassa tähtitaivaan alla sillee 😐 koska sen nyt vaan täytyy leikkiä olevansa retkeilijä. vasta kirjan lopulla thomasin surua katotaan sillee etäältä ku camilla kiinnittää siihen huomiota.
4. yleisesti kesäparatiisi tapahtumapaikkana: aivan kaikkea muuta kuin paratiisi, kaikilla käynnissä joku oma performanssi, ihan ku hammasta purren pitäis nyt olla Niin kivaa ja niin rapujuhlaa ja purjehduskilpailua. myös nerokasta miten vuodet vierii mut kesän ulkopuolisista asioista mainitaan aina vaan ihan muutamilla lauseilla, kunnes taas tulee uusi hidas ja mateleva ja outo kesä täynnä joutilaisuutta ja teeskentelyä.
5. aivan sekopäinen loppu, en tiiä olinko naiivi lukija mut mikään ei valmistanu mua tohon ja siks istun nyt aamupalapöydässä kyyneleet silmissä
mieletön!!!!!!!!!
1. se miten tässäkään fagerholmin kertojan kaikkitietävyyttä ei ainoastaan implikoida vaan se kertoo sen suoraan ja se tekee tosta koko lukukokemuksesta jotenkin maagisen et ihan ku mulla ja tolla kertojalla ois jotain salaisuuksia niinku vähän onkin
2. bellan hahmo ylipäätään: se et kun se lähtee tuolta kesäparatiisista ni se Lähtee koko tarinasta, koska se tarina kattaa ainoastaan sen kesäparatiisin. muutenkin bellan ja thomasin äiti-poika-suhde on maailman mystisin ja osaltaan koko kirjan traagisin teema. bellaan ei juuri koskaan viitata äitinä, koska se on melkeinpä lapsi itsekin.
3. thomasin hahmo, voi pieni parka, ihan ku se esittäis olevansa lapsi ja miettis et okei no mä nyt teen tällasia lapsijuttuja koska oon lapsi, ja sit se istuu jossain teltassa tähtitaivaan alla sillee 😐 koska sen nyt vaan täytyy leikkiä olevansa retkeilijä. vasta kirjan lopulla thomasin surua katotaan sillee etäältä ku camilla kiinnittää siihen huomiota.
4. yleisesti kesäparatiisi tapahtumapaikkana: aivan kaikkea muuta kuin paratiisi, kaikilla käynnissä joku oma performanssi, ihan ku hammasta purren pitäis nyt olla Niin kivaa ja niin rapujuhlaa ja purjehduskilpailua. myös nerokasta miten vuodet vierii mut kesän ulkopuolisista asioista mainitaan aina vaan ihan muutamilla lauseilla, kunnes taas tulee uusi hidas ja mateleva ja outo kesä täynnä joutilaisuutta ja teeskentelyä.
5. aivan sekopäinen loppu, en tiiä olinko naiivi lukija mut mikään ei valmistanu mua tohon ja siks istun nyt aamupalapöydässä kyyneleet silmissä
mieletön!!!!!!!!!
This entire review has been hidden because of spoilers.
March 18, 2022
Monika Fagerholm är en av de bästa författare som finns, helt klart. Och den här nya inläsningen av Birthe Wingren är helt otrolig, som att vara omsvept av något mjukt och underbart. Jag älskar Fagerholms karaktärer, hennes beskrivningar av livet, känslorna, men framförallt hennes sätt att skriva så man inte vet vad som är sant eller inte, eller för vem är det sant? Vem bestämmer vad som är sant. En sorts finlandssvensk magisk realism. Det här är så nära en femma man kan komma.
July 16, 2025
Lacks pace, disjointed and often tedious.
November 8, 2020
Monikos Fagerholm knygą "Nuostabios moterys pajūryje" buvo žiauriai nuobodu skaityti. Atrodo, skaitosi lengvai, bet visiškai netraukė tiesiog paimti knygą į rankas ir tęsti. Tad skaičiau daugiausiai vakarais prieš miegą, nes buvo lengva bet kada šią knygą numesti į šalį.
Aš netgi nelabai supratau "Nuostabių moterų pajūryje" idėjos. Tai tiesiog kelių šeimų kelių vasarų pajūryje epizodai. Tos "nuostabios moterys" yra Izabela (Bela) ir Roza, o jų, jų šeimų ir kaimynų vasaros poilsis pasakojamas iš Izabelos sūnaus Tomo perspektyvos. Tomas yra maždaug dešimties metų berniukas, tad gilių įspūdžių negalima iš jo tikėtis. Kai kurios vietos yra aprašomos taip, kad galima suprasti įvairiai. Pavyzdžiui, man iš aprašymų rodėsi, kad Bela galėjo turėti šiokį tokį romaną su Gabiu, Rozos vyru. Juolab kad ji vis tolo nuo savo vyro Kajaus. "Ir kartais, kaip sako Kajus, sunku patikėti, kad ten, ateljė, dvi suaugusios moterys, turinčios vyrus ir vaikus. Tam tikrais atvejais skirtumas tarp Belos su Roza ir panelių iš Johansonų pirties ne toks jau didelis." [113 psl.]. "Tą akimirką , kadangi buvo pavargęs ir norėjo kuo greičiau namo, Tomas suprato, kodėl Bela nusidažė plaukus juodai. Ne todėl, kad ji norėjo būti brunetė, bet dėl to, kad norėjo nuslėpti, kas ji tokia iš tikrųjų. Blondinė, viena iš tų kvaišų, kokios yra dauguma blondinių. Bet, būdama tokia kvaiša, ji nepajėgė suprasti, kad kvailas jos blondiniškumas buvo kaip tik toks, prieš kokį visos pasaulio plaukų dažymo priemonės yra bejėgės. [156 psl.]. Šios dvi citatos puikiai apibūdina Izabelą ir Rozą ir ko galima tikėtis iš šios knygos.
Trečiojoje knygos dalyje, arčiau pabaigos staiga pasakotojo perspektyva pasikeičia iš Tomo į Renę - Rozos ir Gabio jaunesniąją dukrą, kuri šiek tiek vyresnė už Tomą. Pajūryje jie buvo geriausi draugai, du laukinukai, bėgiojantys miške ir plaukiojantys valtimis. Bet pabaigoje Renė yra visiškai užmiršusi Tomą, jai paauglystė ir ji atranda kitokius dalykus. Ir čia man buvo pasidarę labai įdomu, nes iš anksto buvo paminėta, kad Renė (apskritai buvo ne kartą užbėgama įvykiams už akių vėliau pasakant, kad pasakojimas vis dėlto ne apie tai). Aš laukiau tos dalies, man buvo smalsu, kaip tai įvyks. Nes tas, kas vyko tarp Renės ir Stefio, buvo visiškas WTF, visai netiko prie bendro knygos stiliaus ir galvojau, kad . Bet taip nebuvo ir aš netgi šiek tiek nusivyliau (jeigu dar įmanoma nusivilti kažkuo, kas apskritai neteikė jokio malonumo).
-----
2020-ųjų skaitymo iššūkis
I lygis
24. Šalies, esančios toje pačioje laiko juostoje su jūsų gyvenamąja vieta, literatūra.
Suomija, kaip ir Lietuva, yra UTC +2 (žiemą) arba UTC +3 (vasarą) laiko juostoje.
II lygis
2. Knyga, kurios veiksmas vyksta vasarą.
Knygos veikėjai vasaromis persikelia į nuomojamą vasarnamį ir knygoje pasakojama tik tai, ką jie veikia tenai.
-----
Vasara su knyga
Knyga, kurios autorius yra iš Šiaurės šalių.
Monika Fagerholm yra švediškai kurianti suomių rašytoja. Tiek Švedija, tiek Suomija yra Skandinavijos (Šiaurės) šalys.
Aš netgi nelabai supratau "Nuostabių moterų pajūryje" idėjos. Tai tiesiog kelių šeimų kelių vasarų pajūryje epizodai. Tos "nuostabios moterys" yra Izabela (Bela) ir Roza, o jų, jų šeimų ir kaimynų vasaros poilsis pasakojamas iš Izabelos sūnaus Tomo perspektyvos. Tomas yra maždaug dešimties metų berniukas, tad gilių įspūdžių negalima iš jo tikėtis. Kai kurios vietos yra aprašomos taip, kad galima suprasti įvairiai. Pavyzdžiui, man iš aprašymų rodėsi, kad Bela galėjo turėti šiokį tokį romaną su Gabiu, Rozos vyru. Juolab kad ji vis tolo nuo savo vyro Kajaus. "Ir kartais, kaip sako Kajus, sunku patikėti, kad ten, ateljė, dvi suaugusios moterys, turinčios vyrus ir vaikus. Tam tikrais atvejais skirtumas tarp Belos su Roza ir panelių iš Johansonų pirties ne toks jau didelis." [113 psl.]. "Tą akimirką , kadangi buvo pavargęs ir norėjo kuo greičiau namo, Tomas suprato, kodėl Bela nusidažė plaukus juodai. Ne todėl, kad ji norėjo būti brunetė, bet dėl to, kad norėjo nuslėpti, kas ji tokia iš tikrųjų. Blondinė, viena iš tų kvaišų, kokios yra dauguma blondinių. Bet, būdama tokia kvaiša, ji nepajėgė suprasti, kad kvailas jos blondiniškumas buvo kaip tik toks, prieš kokį visos pasaulio plaukų dažymo priemonės yra bejėgės. [156 psl.]. Šios dvi citatos puikiai apibūdina Izabelą ir Rozą ir ko galima tikėtis iš šios knygos.
Trečiojoje knygos dalyje, arčiau pabaigos staiga pasakotojo perspektyva pasikeičia iš Tomo į Renę - Rozos ir Gabio jaunesniąją dukrą, kuri šiek tiek vyresnė už Tomą. Pajūryje jie buvo geriausi draugai, du laukinukai, bėgiojantys miške ir plaukiojantys valtimis. Bet pabaigoje Renė yra visiškai užmiršusi Tomą, jai paauglystė ir ji atranda kitokius dalykus. Ir čia man buvo pasidarę labai įdomu, nes iš anksto buvo paminėta, kad Renė (apskritai buvo ne kartą užbėgama įvykiams už akių vėliau pasakant, kad pasakojimas vis dėlto ne apie tai). Aš laukiau tos dalies, man buvo smalsu, kaip tai įvyks. Nes tas, kas vyko tarp Renės ir Stefio, buvo visiškas WTF, visai netiko prie bendro knygos stiliaus ir galvojau, kad . Bet taip nebuvo ir aš netgi šiek tiek nusivyliau (jeigu dar įmanoma nusivilti kažkuo, kas apskritai neteikė jokio malonumo).
-----
2020-ųjų skaitymo iššūkis
I lygis
24. Šalies, esančios toje pačioje laiko juostoje su jūsų gyvenamąja vieta, literatūra.
Suomija, kaip ir Lietuva, yra UTC +2 (žiemą) arba UTC +3 (vasarą) laiko juostoje.
II lygis
2. Knyga, kurios veiksmas vyksta vasarą.
Knygos veikėjai vasaromis persikelia į nuomojamą vasarnamį ir knygoje pasakojama tik tai, ką jie veikia tenai.
-----
Vasara su knyga
Knyga, kurios autorius yra iš Šiaurės šalių.
Monika Fagerholm yra švediškai kurianti suomių rašytoja. Tiek Švedija, tiek Suomija yra Skandinavijos (Šiaurės) šalys.
May 6, 2019
Undrade så över extratiteln/undertiteln här på Goodreads, den finns nämligen inte med på min bok, och ärligt talat irriterar den mig, onödig "spoiler". Jag tycker om att berättelsen främst är berättad i pojken Thomas perspektiv, och att det är en sk "opålitlig" berättare som komplicerar berättandets korrekthet genom att skriva olika möjligheter ibland. Det ger sken av författarens upphävande av sitt eget skrivande, eller en rest av ett skrivande där författaren ändrat sig, men så ändå bakat in de olika möjligheterna i historien. Det är ju egentligen trovärdigt, det visar på hur vi hela tiden "skriver" verkligheten genom vad vi gör eller inte gör. Lite oproportionerligt uppbyggd, den sista avslutande delen skulle ha kunnat vara en egen bok istället, om det som sker i den fått lika stor plats som det som ledde upp till den. Ser också att Westö hämtat (omedvetet?) inspiration till överklassungarna i Den svavelgula himlen från den avslutande delen. Kanske främst den vårdslösa tjejens beteende i båten, men ändå. Någon som känner igen likheten? Gillar som alltid Fagerholms poetiska prosa, hade ingen tanke på att det var /är stream of consciousness, som några recensenter skriver. Inte riktigt min definition av det greppet iaf.
September 24, 2023
Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat:
(1984-1993: 88/88)
1994: 3/6
(1995: 2/6)
1984-2022: 93/262
4,5/5. Monika Fagerholm nousi tällä teoksellaan kyllä kertaheitolla suosikkeihin, joilta haluaa tutustua tuotantoon laajemminkin. Jo romaanin nimi on loistava – varmaan yksi parhaista (Underbara kvinnor vid vatten tai suomeksi Ihanat naiset rannalla). Kesäisen kepeä tunnelma suorastaan henkii kirjan sivuilta. Mutta tuon kepeyden taakse kätkeytyy lähinnä aikuisten maailman synkkyyttä ja suhdeongelmia. Kerronta on lapsen näkökulmasta. Lopetuskin oli tietysti hyvä, mutta itselleni jäi kuitenkin hitunen epätyydyttävyyden tunnetta. Monika Fagerholm kirjoittaa niin kuin ei kukaan toinen. Käyttää hienosti toistoa. Ja toistuvasti ottaa loistavasti "ennakkoa" eli kurkkaa vähän ajassa eteenpäin palatakseen sitten kertomuksen perusaikaan. Alle poimittu katkelma todistukseksi kielen hienoudesta.
"... Bollen är köpt före sommaren. I maj månad, när man vandrat i butiker och skjutit på en rullkärra och förberett sig för sommarsesongen och trott att man kan köpa havets brus och glada skratt på stranden, glödande hud, svala kvällar efter heta dagar när solen försvunnit bakom träden, skimrande mygg i de sista solstrålarna som silas genom träden över fjärden." (s. 236)
(1984-1993: 88/88)
1994: 3/6
(1995: 2/6)
1984-2022: 93/262
4,5/5. Monika Fagerholm nousi tällä teoksellaan kyllä kertaheitolla suosikkeihin, joilta haluaa tutustua tuotantoon laajemminkin. Jo romaanin nimi on loistava – varmaan yksi parhaista (Underbara kvinnor vid vatten tai suomeksi Ihanat naiset rannalla). Kesäisen kepeä tunnelma suorastaan henkii kirjan sivuilta. Mutta tuon kepeyden taakse kätkeytyy lähinnä aikuisten maailman synkkyyttä ja suhdeongelmia. Kerronta on lapsen näkökulmasta. Lopetuskin oli tietysti hyvä, mutta itselleni jäi kuitenkin hitunen epätyydyttävyyden tunnetta. Monika Fagerholm kirjoittaa niin kuin ei kukaan toinen. Käyttää hienosti toistoa. Ja toistuvasti ottaa loistavasti "ennakkoa" eli kurkkaa vähän ajassa eteenpäin palatakseen sitten kertomuksen perusaikaan. Alle poimittu katkelma todistukseksi kielen hienoudesta.
"... Bollen är köpt före sommaren. I maj månad, när man vandrat i butiker och skjutit på en rullkärra och förberett sig för sommarsesongen och trott att man kan köpa havets brus och glada skratt på stranden, glödande hud, svala kvällar efter heta dagar när solen försvunnit bakom träden, skimrande mygg i de sista solstrålarna som silas genom träden över fjärden." (s. 236)
March 21, 2020
Henkilöhahmot, miljöö ja kesälomatunnelma oli kuvattu hienosti ja ne tuntuivat hyvin tunnistettavilta myös sisämaassa 80-luvulla lapsuuskesänsä viettäneestä. Tapahtumien kuvaus sen sijaan oli hyvin sekavaa ja poukkoilevaa, mikä teki juonesta raskasta ja tylsää seurata. Lisäksi itseäni hämmensi ilman syytä tapahtunut näkökulman vaihtuminen. Kerronnan keskiössä olleet henkilöt vaihtuivat kirjan loppupäässä yllättäen, eikä kirjan alussa tärkeässä roolissa olleilla hahmoilla ollut kirjan lopussa enää mitään sijaa.
January 12, 2011
En pidä Monika Fagerholmin tyylistä kirjoittaa. Kirja tuntuu siltä kuin ihan kaikki tajunnanvirta olisi päästetty läpi suodattamatta siitä mitään. Tapahtumat, henkilöt ja kuvaus heittelehtii. Yksityiskohtia asioista on annettu vähän liiankin kanssa ja juoni jää kaiken alle. Kirja, joka ei millään tapaa vetänyt puoleensa. Ihan ok.
July 12, 2014
This might be my all time favourite book. Book offered the most immersive journey I've ever had in the world of written stories. Fagerholm has managed to keep story amazingly captivating by taking reader into almost dreamlike state, revealing mystery bit by bit. The experience was leaving me feverish to want some more. I loved it!
February 19, 2020
Had kind of a hard time figuring out what the story was about, what was really going on and what the point of the book was? Something drew me in but if I did not have to finish this for my bookcircle I don't think I would have.
The ending was interesting but the middle was just a question mark for me.
The ending was interesting but the middle was just a question mark for me.
June 20, 2012
Raikas, erilainen. Luulin, että tämä olisi hyvin erilainen kuin esimerkiksi Amerikkalainen tyttä tai Diiva, mutta Fagerholmin tajunnanvirta toimii minkälaisessa juonessa tahansa. Viehättävä ja ihanan 60-lukulainen, oikeutetusti.
October 12, 2009
A re-read for class...
January 9, 2016
Ensin kirjassa ei tapahtunut oikeastaan mitään. Sitten kun siinä alkoi tapahtua (mutta vain vähän), se ei tuntunut mitenkään merkitykselliseltä. Tähänkö nyt piti melkein viikko turata?
October 22, 2017
Började bra men jag tappade faktiskt intresset. denna bok fångade inte mig, men jag vet att många andra tycker om den.
January 29, 2019
Finlandia ehdokas 1994
January 20, 2024
Så märkligt hur den här boken liksom aldrig fäster i mig, utan rinner rakt igenom. Jag lyssnade på den och den fantastiska Birthe Wingrens röst kanske vaggar min uppmärksamhet in i den melodiska klangen snarare än innehållet. Boken är välskriven, särskilt för en debutroman (1994) och särskilt pojken Thomas, vars perspektiv Fagerholm skickligt följer, får mina sympatier. Den tidstypiska andan med 1960-talets händelser i bakgrunden, månlandning, Beatles-hits, Anita Ekberg och Jackie Kennedy, allt är på sätt och vis förtrollande. Men de vuxna är egocentriska och osympatiska eller undanflyende, och barnens uppväxt hamnar liksom i kläm.
May 7, 2024
Fantastisk godt skrevet bok, vil lese mer av Fagerholm. Langsomt og dvelende får fortellingen lov til å brett seg ut i all sin enkelhet og samtidig menneskelige klokskap. Var som om jeg faktisk lå i bikini på et svaberg i skjærgården mens jeg leste.
Og en stor ekstrabonus å lese den på svensk. Sommeruniverset gjorde at fortellerstemmen fra Emil fylte hodet, til jeg om og om igjen kom på at dette var jo Finland, og den strenge, finsk-svenske lyden kom inn i stedet.
Og en stor ekstrabonus å lese den på svensk. Sommeruniverset gjorde at fortellerstemmen fra Emil fylte hodet, til jeg om og om igjen kom på at dette var jo Finland, og den strenge, finsk-svenske lyden kom inn i stedet.
Displaying 1 - 30 of 39 reviews