Kalle Päätalon suurromaani liikkuu vahvalla todellisuuspohjalla. Mutta dokumentaarisuudestaan huolimatta 'Nälkämäki' on vankkaa ja verevää kerrontaa, Päätaloa parhaimmillaan.
Kirjan rikkaasta kuviosta irtoaa useitakin teemoja. Ehkä keskeisin on nälkä, verinen nälkä. Kun talousaliupseeri Matti Lieko ottaa tehtävänsä Siiranmäen vankileirissä kannaksella, hän kauhistuu sitä inhimillistä kurjuutta ja hätää, joka tulvii vankijoukosta häntä vastaan. Liekon mielessä kamppailevat leipä ja omatunto: hänen on ratkaistava auttaako vankeja määräysten vastaisesti tai pysyäkö turvallisten pykälien suojassa ja antaa vankien nääntyä nälkään. Inhimillisyys hänessä voittaa, samalla voittaa ihmisyys.
Toinen väkevä teema on päähenkilön Matti Liekon sisäinen kasvu ja varmistuminen. Matti Lieko oppii paljon ihmisistä ja itsestään, eikä oppiminen ole helppoa. Monet sisäiset suojamuurit kaatuvat, ennen kuin Lieko seisoo avoimena ja teeskentelemättä itsensä edessä ja on valmis myöntämään omat heikkoutensa.
'Nälkämäki' on karmea kirja, mutta sen karmeutta maustaa ja keventää raikas huumori. Kalle Päätalolla on kyky luonnehtia ihminen muutamalla kuvaavalla vedolla, henkilökuvauksessa ja kirjavan henkilögallerian varmassa käsittelyssä piilee tälläkin kertaa hänen kertojavoimansa.
Kalle Päätalo on yksi maamme luetuimmista ja tuotteliaimmista kirjailijoista. Hänen tuotantonsa käsittää lähes 40 romaania sekä näytelmiä ja kertomuksia. Päätalon tekstejä on käännetty mm. englanniksi, ruotsiksi ja viroksi. Kalle Päätalolle myönnettiin lukuisia kirjallisuuspalkintoja ja tunnustuksia. Professorin arvonimen hän sai vuonna 1978. Filosofian kunniatohtoriksi hänet promovoitiin Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan promootiossa 1994. Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I lk:n komentajan merkin hän sai vuonna 1994. -- Päätalon kirjallinen ura alkoi suhteellisen myöhään. "Pitkän armeijan reissuni, ja sen jälkeen rakennusalan ammattiin hakeutumiseni, sekä vielä oman talon rakentaminen, lykkäsivät suunnitelmaani kirjoittaa kokonainen kirja, niin että olin 39-vuotias, kun esikoisromaanini ilmestyi".
Esikoisteos Ihmisiä telineillä (1958) herätti huomiota aihepiirillään. "Tämän vuoden esikoisteosten joukossa tulee varmaan muodostumaan erityiseksi tapaukseksi Kalle Päätalon teos Ihmisiä telineillä, joka alkavalla viikolla ilmestyy kirjakauppoihin. Kirjan erikoinen merkitys sisältyy sen aihepiiriin. Ensi kertaa kirjallisuudessamme siinä käsitellään laajasti ja perusteellisesti rakennustyömaata, joten se merkitsee uutta aluevaltausta kaunokirjallisuudessamme". (US 16.11.58)
Mahtava 26-osainen, 16 993 sivua käsittävä Iijoki-sarja on Päätalon elämäntyö. Sarjan ensimmäinen osa, Huonemiehen poika, ilmestyi 1971. Sarja jatkui päätösteokseen, Pölhökanto Iijoen törmässä (1998) asti. Sarjan kirjoja on myyty 2,5 miljoonaa kappaletta (1999). Päätalon teosten yhteinen myynti on yli 3,5 miljoonaa kappaletta (1999).
Lähtiessään vuonna 1971 kirjoittamaan Iijoki-sarjaa Päätalon tavoitteena oli tehdä läpileikkaus 1920-luvulta aina jälleenrakennuskauteen asti. "Suurin voimani kirjailijana on omakohtainen kuunteleminen, näkeminen ja kokeminen. Rakentajana uskon olevani aitiopaikalla, olenhan kokenut koko kaaren, sekamiehestä vastaavaan mestariin". Toinen Päätalon tavoitteista oli kielen, murteen tallentaminen. Taivalkoskella hänellä oli kielipäivystys, jota alkuaikoina hoiti Martta-sisar. (Iisalmen sanomat 10.11.94)
Iijoki-sarjan jälkeen v. 1996 Päätalolta ilmestyi teos Sateenkaari pakenee. Jos kirjailija kuvasi Iijoki-sarjan parissa olleensa todellisuuden vanki, hän pääsee uusimman kirjansa parissa sepitetyn, fiktiivisen tekstin vapauteen. "Sateenkaari pakenee on Päätalon paras mielikuvitusromaani. Omapäisenä hän jatkaa omalla pokasahallaan, omalla rankakasallaan, toivottavasti kauan", kiittelee arvostelu. (HS 5.10.96, Vesa Karonen)
palkinnot: Hämeen läänin taidemitali 1978 Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1958, 1962, -66, -72, -74, -81, -85 ja 1990 Väinö Linna -palkinto 1999 Kiitos kirjasta -mitali 1970 Valtion kirjallisuuspalkinto 1971 Tampereen palkinto 1989 professorin arvonimi 1978 fil. kunniatohtori (Oulu) 1994
Päätalon varhaista tuotantoa. Iijoki-sarjan osien 11 ja 12 välistä puuttuvat jatkosodan viimeiset vuodet, koska kirjailija oli jo aiemmin kirjoittanut tapahtumat tähän teokseen - tästä opastetaan lukijaa osan 11 viimeisellä sivulla.
Iijoki-sarjaa lukeneena on jopa hieman huvittavalla tavalla aivan ilmiselvää alusta lähtien, että Matti Lieko on tosiasiallisesti kirjailija itse. Myös kerronta ja sanasto on hyvin samankaltaista kuin Iijoki-sarjassa. Kuitenkaan tämä ei ole yhtä kiehtovaa ihmis- ja tapahtumakuvausta kuin myöhemmät kirjat, eli tässä on selkeästi tapahtunut kirjailijalla ammatillista kehittymistä.