Kootut runot sekä runoilijakehitys päiväkirjojen ja kirjeiden valossa

by Saima Harmaja

Saima Harmaja (1913–1937) oli synnynnäinen runoilijalahjakkuus, joka kirjoitti nuoren ihmisen ehdottomuudella suoraan sydämestä kumpuavia runoja. Niiden herkkyys ja väkevä tunteikkuus ovat tehneet Saima Harmajasta jo monien sukupolvien tulkin, ja hänen runonsa tavoittavat aina yhä uusia lukijoita.

Harmajan tuotanto käsittää neljä runokokoelmaa: Huhtikuu (1932), Sateen jälkeen (1935), Hunnutettu (1936) ja Kaukainen maa (1938), joka ilmestyi postuumina. Hänen jäämistöönsä kuuluu suuri määrä päiväkirjoja, joista tähän, alun perin 1938 ilmestyneeseen ja 1942 täydennettyyn teokseen on koottu otteita vuosilta 1925–1937.

Genres: Poetry

590 pages, Hardcover

First published January 1, 1942

About the author

Finnish poet, who published her central collections of poems in a five year period from 1932 to 1937. Harmaja's lyrics after her death at the age of 22 gained a cult status among young female readers. Her works have been published more posthumously than during her life time.

Harmaja's first collection of poems, Huhtikuu (Aril), appeared in 1932. Tauno Nurmela gave the work in Kaiku good reviews and referred to Harmaja's grandfather Arvid Genetz. Elmer Diktonius made a remark of Harmaja's "Victorian" tones but considered her nature poems fresh. Huhtikuu was followed by Sateen jälkeen (1935, After rain), Hunnutettu (1936) and Kaukainen maa (1937).

Reviews

[Iida-Emilia Lehtonen · Rating 3 out of 5]

Omat ennakkotietoni Saima Harmajasta olivat ennen tätä kirjaa melko vähäiset. Minulla oli mielikuva traagisesta, nuorena kuolleesta hahmosta, joka eli vaikean ja kituliaan elämän ja runoili pääosin kärsimyksistään. Liitin Saima Harmajan myös vahvasti uskonnollisuuteen. Tämän kirjan myötä omat tietoni päivittyivät hurjasti ja mielikuvani muuttuivat melkoisesti.

Päiväkirjoista paljastuikin mielenkiintoinen nuori nainen, joka omasi lahjakkuuden ja palon runoja kohtaan. Toki Saima Harmaja koki traagisen kohtalon tuberkuloosin kourissa varsin nuorena ja muutenkin hän kärsi ilmeisesti nykytietämyksen mukaan joko masennuksesta tai erityisherkkyydestä. Paljon mahtui kuitenkin myös iloa ja rakkautta tämän nuoren naisen elämään. Tästä oli antoisaa myös lukea.

Kirja sisälsi Harmajan päiväkirjojen ja kirjeiden lisäksi myös tämän runokokoelmat. Itse en ole varsinaisesti runouden asiantuntijan ja osaan arvostella niitä todella heikosti. Suurin osa runoista oli kuitenkin jollakin tapaa hieman liian mahtipontisia omaan makuuni ja jollakin tavalla kirjailijan nuori ikä ja tietynlainen kypsymättömyys paistaa niistä läpi. Viimeisimmät runokokoelmat Hunnutettu ja postuumisti julkaistu Kaukainen maa olivat omasta mielestäni onnistuneimmat. Kuolemasta ja tragediasta Harmaja runoili kauniisti ja todella koskettavasti, varmasti oman kokemuksensa tuomalla syvyydellä. Etenkin Outi Talvitie In Memoriam on koskettava runo, joka ainakin kosketti allekirjoittanutta aitoudellaan. Suru on ikään kuin käsin kosketeltavissa runossa.

Kirja on mielenkiintoinen lukukokemus kaikille elämänkertojen ja runouden ystäville ja tarjoaa paljon tietoa Saima Harmajasta kaikille kiinnostuneille. Tuskin tulen tarttuneeksi kirjaan uudelleen, eikä se varmasti jää vaikuttamaan elämääni sen suuremmin, mutta kaiken kaikkiaan kyseessä on hyvä kirja.

[Hanna · Rating 4 out of 5]

Saima tuli läheiseksi päiväkirjan ja runojen kautta. Muutamat runot puhuttelivat paljonkin, vaikka ei hän lempirunoilijakseni nouse. Ehdottomasti lukemisen arvoinen teos.