Akilleen kantapäästä Zeuksen salamaan

by Arto Kivimäki

Antiikin kulttuurihistoria on elävästi läsnä useissa nykykielen sanonnoissa. Mutta moniko oikeasti tietää, mistä juontuvat sellaiset ilmaukset kuin Damokleen miekka, Gordionin solmu tai Pandoran lipas?

Aiklleen kantapäästä Zeuksen salamaan on henkevä pakinakokoelma, joka esittelee aakkosjärjestyksessä noista ilmauksista tutuimmat, valottaa niiden taustoja ja löytää yllättävästi yhteyksiä myös nykypäivään. Kirja vie harvinaisen riemastuttavalle kulttuurimatkalle, jonka aikana vanhat myytit ja historialliset tapahtumat avautuvat uudella tavalla.

Arto Kivimäki kirjoittaa antiikin kulttuurihistoriasta pilke silmäkulmassa. Hänen aikaisemmat teoksensa - Summa summarum, Carpe diem! ja Roomalainen kalenteri - ovat kaikki olleet myyntimenestyksiä.

191 pages, Hardcover

First published January 1, 1999

About the author

Arto Kivimäki on syntynyt Seinäjoella, mutta asunut pitkään Joensuussa. Hän on opiskellut Helsingissä ja Tampereella mm. kirjallisuustiedettä ja klassillista filologiaa ja valmistunut Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi. Arto Kivimäki on omien sanojensa mukaan kiinnostunut lähes kaikesta, mutta erityisesti hn on tullut tunnetuksi antiikin ja latinan tuntijana.

Reviews

[Annamariah · Rating 3 out of 5]

Akilleen kantapäästä Zeuksen salamaan on helppolukuinen ja yleissisivistävä teos ihmisille, jotka ovat kiinnostuneet siitä, miten antiikin kulttuuriperintö näkyy nykykielessä. Artikkelit ovat aakkosjärjestyksessä ja lopusta löytyy vielä kattava hakemisto, joten teos toimii tarvittaessa myös jonkin sortin hakuteoksena. Kirja sopii hyvin niille, joille aihe ei ole vielä kovin tuttu, mutta antiikin taruihin jo jonkin verran perehtyneelle ihmiselle siinä ei välttämättä ole kauheasti uutta asiaa.

Kivimäen tyyli ei ihan täysin vakuuttanut minua. Teksti on välillä vakavan asiallista, välillä kirjailija taas yrittää olla hauska tai leikkisä. Tyylinvaihdokset eivät kuitenkaan aina tunnu luontevilta, ja varsinkin kohta, jossa kirjoittaja alkaa hakusanan "Odysseia" alla puhua Antti Rokasta, joka saapuu kotiin vuosia sodan loppumisen jälkeen uskollisen vaimonsa luo ja joukkoteurastaa kyläläiset Suomi-konepistoolilla, herätti minussa ainoastaan suurta hämmennystä.