Mielenkiintoista asiatekstiä, joka oikoo käsityksiä sosiaalisuudesta ja sosiaalisista taidoista. Sosiaalisuuden käsite muuttuu ajan mukana ja on kulttuurin määrittelemä ("nykyajan määritelmä verkostoitumisesta ja sen tärkeydestä on kuin suora lainaus narsistin puheenvuorosta 1960-luvun oppikirjasta"), sosiaalisten taitojen puuttuminen ei välttämättä tarkoita etteikö ihminen olisi sosiaalinen ja epäsosiaalisellakin voi olla hyvät sosiaaliset taidot.
Temperamenttipiirteitä käsitellään myös jonkin verran (myöhemmässä 2016 julkaistussa teoksessa 'Hyvät tyypit' Keltikangas-Järvinen paneutuu tarkemmin eri temperamenttipiirteisiin, tässä kirjassa lähinnä -ylläripylläri- sosiaalisuuteen xD). Sosiaalisuus (seurallisuus) on synnynnäinen temperamenttipiirre, sosiaaliset taidot on jokaisen opeteltava. Ujous ja matala sosiaalisuus eivät myöskään ole sama asia, vaan ujous on inhibitio-temperamenttipiirteen osa joka ilmenee varautuneisuutena ja vetäytymisenä yllättävissä tilanteissa.
Mielenkiintoista asiaa myös mm. positiivisen palautteen tärkeydestä pikkulapsen sosiaalisten taitojen kehityksessä, aggressiosta merkkinä sosiaalisten taitojen puuttumisesta, aggressiosta ryhmässä, "normaalista" narsismista ja narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.