What do you think?
Rate this book
Kangastus 38
Asianajaja Claes Thune on palkannut Matilda Wiikin konttoristiksi pieneen toimistoonsa. Nainen suorittaa kaikki tehtävät moitteettomasti, mutta hänessä on jotain arvoituksellista.
Hiljattain eronneen Thunen elämän kiintopiste on kuuden ystävyksen Keskiviikkoklubi, joka kokoontuu väittelemään politiikasta.
Kun kerho kokoontuu Thunen toimistossa, Matilda tunnistaa äänen menneisyydestään. Pintaan nousevat piinaavat muistot vankileireiltä, eikä entiseen ole enää paluuta. Yöllä kuvat tulivat väkisin, ensimmäistä kertaa aikoihin. Matilda oli ollut mukana ensimmäisessä kuljetuksessa.
Hiljattain eronneen Thunen elämän kiintopiste on kuuden ystävyksen Keskiviikkoklubi, joka kokoontuu väittelemään politiikasta.
Kun kerho kokoontuu Thunen toimistossa, Matilda tunnistaa äänen menneisyydestään. Pintaan nousevat piinaavat muistot vankileireiltä, eikä entiseen ole enää paluuta. Yöllä kuvat tulivat väkisin, ensimmäistä kertaa aikoihin. Matilda oli ollut mukana ensimmäisessä kuljetuksessa.
334 pages, Hardcover
First published August 1, 2013
72 people are currently reading
1398 people want to read
About the author
Kjell Westö
37 books247 followersKjell Westö is a Finnish author and journalist. Westö writes in Swedish.
In 2006, Westö won the prestigious Finlandia Prize for his novel Där vi en gång gått . He has been long-listed for the 2007 International IMPAC Dublin Literary Award.
In 2006, Westö won the prestigious Finlandia Prize for his novel Där vi en gång gått . He has been long-listed for the 2007 International IMPAC Dublin Literary Award.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 282 reviews
February 7, 2017
Lienee heti alkuun tunnustettava, että olen elämäni aikana lukenut kaksi Kjell Westön romaania, mutta kumpikaan niistä ei ole jättänyt kovin suuria mielikuvia. Toisessa hummattiin 1920-luvun Helsingissä, sen muistan, ja toisessa kuvattiin jonkinlaista rikosmysteeriä. Vai kuvattiinko? Niinpä tartuinkin kirjailijan uusimpaan romaaniin "Kangastus 38" (Otava, 2013) hieman epäluuloisena. Kyllähän tässä teemat olivat kiinnostavia, mutta...
Luojan kiitos etten antanut epäilyksilleni valtaa, sillä "Kangastus 38" on kertakaikkisen upea romaani. Ei kahta puhetta tästä. Westö kuvaa vaikuttavasti eräänlaiseksi välikaudeksi osoittautuvaa 1930-lukua, jolloin horisonttiin nousevat uhkaavina uuden sodan pilvet nationalismin, juutalaisvastaisuuden ja eugeniikan kaltaisten aatteiden muodossa, mutta toisaalta pari vuosikymmentä aikaisemmin vallinneet olot vankileireineen ja mielivaltaisine teloituksineen ovat vieläkin tuoreina ja kipeinä muistissa.
Westön ansiot ovat myös onnistuneessa Helsinki-ajankuvassa. Lukijan silmissä pääkaupunki herää eloon niin kauniine kuin rumine puolineen, ja pienet välähdykset elokuvateattereiden, urheilun ja elävän musiikin maailmasta sekoittuvat poliittisiin teemoihin. Myös aidot historialliset henkilöt tuovat teokseen oman lisänsä.
Ei myöskään sovi unohtaa kirjassa kuvattua henkilögalleriaa, joka on kaikessa kompleksisuudessaan ja hitaasti raottuvine salaisuuksineen hyvin kiinnostava. Lisäksi henkilöiden kautta kirjailija tulee hyvin kuvanneeksi 1930-luvun monenkirjavan korttipakan eri värejä, joskin ehkä keskittyen niihin korkeimpiin kortteihin, suomenruotsalaisen älymystön rinnalla kun ei työväenluokka hirvittävästi pääse esille.
Niin että jospa säästettäisiin aikaa ja vaivaa ja jaettaisiin Finlandia-palkinto jo nyt?
Luojan kiitos etten antanut epäilyksilleni valtaa, sillä "Kangastus 38" on kertakaikkisen upea romaani. Ei kahta puhetta tästä. Westö kuvaa vaikuttavasti eräänlaiseksi välikaudeksi osoittautuvaa 1930-lukua, jolloin horisonttiin nousevat uhkaavina uuden sodan pilvet nationalismin, juutalaisvastaisuuden ja eugeniikan kaltaisten aatteiden muodossa, mutta toisaalta pari vuosikymmentä aikaisemmin vallinneet olot vankileireineen ja mielivaltaisine teloituksineen ovat vieläkin tuoreina ja kipeinä muistissa.
Westön ansiot ovat myös onnistuneessa Helsinki-ajankuvassa. Lukijan silmissä pääkaupunki herää eloon niin kauniine kuin rumine puolineen, ja pienet välähdykset elokuvateattereiden, urheilun ja elävän musiikin maailmasta sekoittuvat poliittisiin teemoihin. Myös aidot historialliset henkilöt tuovat teokseen oman lisänsä.
Ei myöskään sovi unohtaa kirjassa kuvattua henkilögalleriaa, joka on kaikessa kompleksisuudessaan ja hitaasti raottuvine salaisuuksineen hyvin kiinnostava. Lisäksi henkilöiden kautta kirjailija tulee hyvin kuvanneeksi 1930-luvun monenkirjavan korttipakan eri värejä, joskin ehkä keskittyen niihin korkeimpiin kortteihin, suomenruotsalaisen älymystön rinnalla kun ei työväenluokka hirvittävästi pääse esille.
Niin että jospa säästettäisiin aikaa ja vaivaa ja jaettaisiin Finlandia-palkinto jo nyt?
September 28, 2025
"Most megint feltétlen szeretetet követel meg a világ a sok mitikus, női alakkal szimbolizált haza iránt, vak és reménytelen szeretetet, amely olyan, akár a vakondok földalatti üregeik biztonságába vetett hite."
Helyszín: Finnország, Helsingfors (avagy Helsinki)
Időpont: a második világháború (és egyben: a téli háború) előestéje
Problémagócok:
a.) Thune ügyvéd úr, aki sebeit nyalogatja friss válása után, és mellesleg azzal szembesül, hogy baráti társasága szétesik az egyre mélyülő politikai véleménykülönbségek miatt, valamit azért, mert épp legjobb pajtása méltóztatott elszeretni feleségét.
b.) Wiikné asszony, alias Matilda, Thune úr irodistája, aki főnöke egyik barátjában felismeri azt a férfit, aki annak idején a büntetőtáborban megerőszakolta őt - ezzel pedig felszínre hoz számos dolgot, amit Matilda eddig sikeresen eltemetett magában.
Okos és pesszimista könyv arról, hogy a haza nem szerető, biztonságot adó közeg, hanem bántalmazó szülő, aki elvárásokkal nyomaszt és traumáid kútfője. Westö képes szűk háromszáz oldalba beszuszakolni a finn történelem számos neuralgikus pontját a polgárháborútól a nemzetiszocializmussal való kokettálásig - mindezt nekünk külön pikánssá teszi, hogy ezek közül nem egy a magyar történelemből is visszaköszön. Ezek az elemek önmagukban is komoly súlyt tennének a cselekmény mögé, de Westö az egészet még megspékeli egy extra tragikummal: hogy van két ember, akiknek láthatóan megvan a képességük, hogy segítsenek egymáson, és oldják egymás elemi elidegenedettségét. De ehelyett beleragadnak a saját félelmeikbe és fájdalmaikba. Pedig egyedül kicsi az ember a démonokkal szemben.
Helyszín: Finnország, Helsingfors (avagy Helsinki)
Időpont: a második világháború (és egyben: a téli háború) előestéje
Problémagócok:
a.) Thune ügyvéd úr, aki sebeit nyalogatja friss válása után, és mellesleg azzal szembesül, hogy baráti társasága szétesik az egyre mélyülő politikai véleménykülönbségek miatt, valamit azért, mert épp legjobb pajtása méltóztatott elszeretni feleségét.
b.) Wiikné asszony, alias Matilda, Thune úr irodistája, aki főnöke egyik barátjában felismeri azt a férfit, aki annak idején a büntetőtáborban megerőszakolta őt - ezzel pedig felszínre hoz számos dolgot, amit Matilda eddig sikeresen eltemetett magában.
Okos és pesszimista könyv arról, hogy a haza nem szerető, biztonságot adó közeg, hanem bántalmazó szülő, aki elvárásokkal nyomaszt és traumáid kútfője. Westö képes szűk háromszáz oldalba beszuszakolni a finn történelem számos neuralgikus pontját a polgárháborútól a nemzetiszocializmussal való kokettálásig - mindezt nekünk külön pikánssá teszi, hogy ezek közül nem egy a magyar történelemből is visszaköszön. Ezek az elemek önmagukban is komoly súlyt tennének a cselekmény mögé, de Westö az egészet még megspékeli egy extra tragikummal: hogy van két ember, akiknek láthatóan megvan a képességük, hogy segítsenek egymáson, és oldják egymás elemi elidegenedettségét. De ehelyett beleragadnak a saját félelmeikbe és fájdalmaikba. Pedig egyedül kicsi az ember a démonokkal szemben.
January 14, 2020
I've never read a book by Kjell Westö, to be completely honest I was totally unaware of his existence until now, and I decided to give "The Wednesday Club" a try when I saw that it won the Nordic Council Literature Prize (2014) which is one of the most acclaimed literary awards in Scandinavia. By finishing it, I was really happy that I made this decision as this is a remarkable novel, set in Helsinki the turbulent years before the outbreak of World War 2. There is a lot of accurate and well-researched dialogue between the main characters that reflect the concerns of the thoughtful Northern Europeans arising from the establishment of the dictatorships in both Germany and Russia as well as the rise of a series of brutal attacks on socially disadvantaged people and ethnic minorities.
For the rest of my review, visit https://tapthelinemag.com/post/the-we...
For the rest of my review, visit https://tapthelinemag.com/post/the-we...
June 30, 2016
Kirjassa eletään vuotta 1938. Natsit miehittävät Eurooppaa. Suomi on ystävällisissä väleissä Saksan kanssa, joten juutalaisvastaisuus oli levinnyt myös Suomeen. Kirjan päähenkilö Matilda eli yksin. Hänen vanhempansa olivat kuolleet, isä junan alle ja äiti teloitettuna maanpetoksesta. Äiti oli lähtenyt Tampereelle tekemään punaisille ruokaa ja jättänyt 16-vuotiaan Matildan huolehtimaan pikkuveljestään. Nälkä ei paljon armoa antanut, mutta sen nälän vuoksi Matilda vietiin vankileirille. Matilda oli salannut vankileirin tapahtumat, mutta nyt se oli siinä hänen edessään. Pahin vastustaja, vankileiriöiden hirviömäinen painajaisolento.
February 24, 2021
Fenomenal bok om Finland strax före 2:a världskriget. Ämnet känns lika aktuellt i nutid dom det var i dåtid. Boken tar upp hur de röda behandlades i arbetsläger efter det finska inbördeskriget samtidigt som det diskuterar antisemitism och hur den breder ut sig under 30-talet. Verkligen läsvärd.
Uppdaterad Feb 2021
Lyssnade på bojen denna gång. Den är lika bra om inte bättre med fantastiska Stina Ekblad som uppläsare.
Uppdaterad Feb 2021
Lyssnade på bojen denna gång. Den är lika bra om inte bättre med fantastiska Stina Ekblad som uppläsare.
December 25, 2017
Grāmata, kuru izbaudīju daudzos līmeņos. "Trešdienu klubs"(man ļoti patīk arī oriģinālizdevuma nosaukums "Mirāžā 38") dēvēts gan par trilleri, gan kriminālromānu. Es to uzskatu par izcilu vēsturisko romānu - darbību uz priekšu virza intriga, kas aizved uz it kā nojaušamu, bet negaidītu atrisinājumu. Taču psiholoģiskajā kamerstāstā, izstāstītā no 2 protagonistu - jurista Klāsa un viņa biroja kantoristes Matildes skata punktiem - smalki un dabiski ievīts tik daudz - Somijas nevienkāršā vēsture, situācija Eiropā 2. Pasaules kara priekšnojautās, eksistenciāla filozofija un vispārinājums par cilvēka dzīves ciešanu mirāžu uz pasaules vēsturisko kolīziju un traģēdiju fona... Fakti, precīzas vēsturiskās detaļas, nianses tekstā ievītas smalki, bez didaktikas, ar apbrīnojamu stāstnieka talantu; vēsturiskie personāži sapludināti ar fiktīviem, skaista, skaidra, atturīgi tēlaina valoda (lielisks Daces Deniņas tulkojums), vides un varoņu psiholoģijas apraksti. Īpašu baudu personīgi man sagādāja 30. gadu Helsinku apraksti.
Lai cik banāli tas neskanētu, piebildīšu arī, ka gana daudz paralēļu ar situāciju mūsdienu pasaulē.
Lai cik banāli tas neskanētu, piebildīšu arī, ka gana daudz paralēļu ar situāciju mūsdienu pasaulē.
February 19, 2025
«Sulla città aleggiava un'atmosfera irreale. La vita un sogno, un miraggio dai contorni indefiniti».
Più una cosa ci è piaciuta, più è difficile descriverla con lucidità. Ci lasciamo prendere dall'entusiasmo, i vocaboli si affastellano, le idee cominciano ad accorparsi come nuvole, da cui spremiamo solo getti d'acqua picchiettanti. Scrivere questa recensione è stato arduo; più di quanto mi aspettassi. come restituire, con la giusta intensità, lo stupore che Miraggio 1938 mi ha lasciato? Per anni è rimasto quatto quatto in libreria, in attesa del momento in cui sarebbe stato letto. La teoria della predestinazione delle letture, insomma, si riconferma. Allora, di Miraggio 1938 sfogliai appena qualche pagina, che abbandonai pigramente a se stessa: i tempi non erano ancora maturi perché quel piccolo plico colorato diventasse, a tutti gli effetti, la mia rivoluzione copernicana.
Forse pochi conoscono questo titolo e il suo autore. In effetti, Miraggio 1938 è uscito per Iperborea nell'ormai lontano (rip) 2017 - che a noi può sembrare ieri, ma non lo è -, segnando l’esordio di Kjell Westö nel nostro panorama editoriale. La vicenda prende avvio a Helsinki, città febbrile e disorientata, un miraggio sospeso tra passato e presente. La Finlandia del Novecento, un paese lacerato, fatto di contrasti, finisce per essere catalizzatore e modello di tutte le instabilità che, a breve, trionferanno, trainando un intero continente nel baratro. Della sua storia, solitamente, si sa poco, resistono ancora pochi sbrendoli sbiaditi di informazioni scolastiche (l'autore ovvia, comunque, graziandoci con una postfazione esaustiva). E quella Storia con la S maiuscola, un gradiente di guerre civili, di screpolature interne - minoranza svedesofona e maggioranza finnofona diffidano gli uni degli altri -, di colluttazioni politiche, forma la pellicola abrasiva in cui i personaggi cammineranno, raschiandosi le suole.
La struttura del romanzo ricorda il crescendo ipnotico e ossessivo di un Bolero - non a caso, la musica è un elemento cardine della narrazione, intrecciato a filo doppio con la creatività e la follia. Da un mercoledì di novembre, il nastro si riavvolge, trasportando indietro il lettore di otto mesi; da qui, in maniera graduale, si viene intrappolati nella tela viscosa degli avvenimenti, che coinvolgono personaggi auentici, dalle imperfezioni e dai timori palbabili. C'è Claes Thune, avvocato liberale, europeista, un uomo fragile, scottato da un doppio tradimento, unica voce moderata di un contesto dove, a farsi sentire, saranno unicamente i latrati degli estremisti. C'è la sua impiegata, Matilda Wiik, ombra engmatica, dal passato doloroso: è lei il cuore pulsante del romanzo, e solo nel finale svelerà la sua essenza. C'è, ancora, il Circolo del Mercoledì, un vecchio gruppo di amici di cui Thune fa parte, destinato a sgretolarsi sotto il peso degli avvenimenti.
Personalmente, Ho trovato Miraggio 1938 un libro di rara potenza evocativa. La prosa di Westö è elegante e incisiva, ma soprattutto autentica: il suo è sguardo liminale, capace di cogliere le contraddizioni di un paese in bilico tra due anime. Abilissima anche la traduttrice che, al suo primo approccio con lo svedese di Finlandia, ha saputo rendere magistralmente il testo di Miraggio 1938.
Leggetelo, il mio consiglio è questo. Se vi affascina la Finlandia e la sua complessità, se volete immergervi in un romanzo che esplora le fragilità umane con una lucidità spietata, questa è un’opera che merita di essere scoperta. Io, nel frattempo, attendo con impazienza altre traduzioni di questo straordinario autore.
Più una cosa ci è piaciuta, più è difficile descriverla con lucidità. Ci lasciamo prendere dall'entusiasmo, i vocaboli si affastellano, le idee cominciano ad accorparsi come nuvole, da cui spremiamo solo getti d'acqua picchiettanti. Scrivere questa recensione è stato arduo; più di quanto mi aspettassi. come restituire, con la giusta intensità, lo stupore che Miraggio 1938 mi ha lasciato? Per anni è rimasto quatto quatto in libreria, in attesa del momento in cui sarebbe stato letto. La teoria della predestinazione delle letture, insomma, si riconferma. Allora, di Miraggio 1938 sfogliai appena qualche pagina, che abbandonai pigramente a se stessa: i tempi non erano ancora maturi perché quel piccolo plico colorato diventasse, a tutti gli effetti, la mia rivoluzione copernicana.
Forse pochi conoscono questo titolo e il suo autore. In effetti, Miraggio 1938 è uscito per Iperborea nell'ormai lontano (rip) 2017 - che a noi può sembrare ieri, ma non lo è -, segnando l’esordio di Kjell Westö nel nostro panorama editoriale. La vicenda prende avvio a Helsinki, città febbrile e disorientata, un miraggio sospeso tra passato e presente. La Finlandia del Novecento, un paese lacerato, fatto di contrasti, finisce per essere catalizzatore e modello di tutte le instabilità che, a breve, trionferanno, trainando un intero continente nel baratro. Della sua storia, solitamente, si sa poco, resistono ancora pochi sbrendoli sbiaditi di informazioni scolastiche (l'autore ovvia, comunque, graziandoci con una postfazione esaustiva). E quella Storia con la S maiuscola, un gradiente di guerre civili, di screpolature interne - minoranza svedesofona e maggioranza finnofona diffidano gli uni degli altri -, di colluttazioni politiche, forma la pellicola abrasiva in cui i personaggi cammineranno, raschiandosi le suole.
La struttura del romanzo ricorda il crescendo ipnotico e ossessivo di un Bolero - non a caso, la musica è un elemento cardine della narrazione, intrecciato a filo doppio con la creatività e la follia. Da un mercoledì di novembre, il nastro si riavvolge, trasportando indietro il lettore di otto mesi; da qui, in maniera graduale, si viene intrappolati nella tela viscosa degli avvenimenti, che coinvolgono personaggi auentici, dalle imperfezioni e dai timori palbabili. C'è Claes Thune, avvocato liberale, europeista, un uomo fragile, scottato da un doppio tradimento, unica voce moderata di un contesto dove, a farsi sentire, saranno unicamente i latrati degli estremisti. C'è la sua impiegata, Matilda Wiik, ombra engmatica, dal passato doloroso: è lei il cuore pulsante del romanzo, e solo nel finale svelerà la sua essenza. C'è, ancora, il Circolo del Mercoledì, un vecchio gruppo di amici di cui Thune fa parte, destinato a sgretolarsi sotto il peso degli avvenimenti.
Personalmente, Ho trovato Miraggio 1938 un libro di rara potenza evocativa. La prosa di Westö è elegante e incisiva, ma soprattutto autentica: il suo è sguardo liminale, capace di cogliere le contraddizioni di un paese in bilico tra due anime. Abilissima anche la traduttrice che, al suo primo approccio con lo svedese di Finlandia, ha saputo rendere magistralmente il testo di Miraggio 1938.
Leggetelo, il mio consiglio è questo. Se vi affascina la Finlandia e la sua complessità, se volete immergervi in un romanzo che esplora le fragilità umane con una lucidità spietata, questa è un’opera che merita di essere scoperta. Io, nel frattempo, attendo con impazienza altre traduzioni di questo straordinario autore.
March 5, 2015
En virkelig god bog af den klassiske slags. Ikke en krimi, ikke en thriller, ikke sci-fi eller soft-porn, men heller ikke højpandet. Med lidt god vilje kan man måske kalde den en historisk roman, men det er ikke det, der falder mig først ind, når jeg skal beskrive den, selvom den foregår i Finland i mellemkrigsårene.
Jeg har bestemt ikke været lige begejstret for alle vinderne af Nordisk Råds Litteraturpris, men forrige års, Kim Leine, og sidste års falder i den grad i min smag. Til gengæld brød jeg mig hverken om Lars Saabye Christensen eller Sofi Oksanen, selvom jeg godt ved, at mange af mine litterære venner er vilde med dem begge. En del har jeg slet ikke læst. Det skader i hvert fald ikke at få læst en bog eller to (der ikke er en svensk krimi) fra vores egen del af verden, jeg er selv meget slem til at vælge bøger på engelsk og derfor engelske eller amerikanske forfattere.
En anmelder inde på Saxo.com skriver, at hun godt kunne lide bogen, men at den sidste del af den blev ødelagt for hende, fordi hun gættede plottet. Det fatter jeg så slet ikke. I en ordentlig roman er plottet selvfølgelig vigtigt, men det er da ikke det afgørende? For mig betød det kun lidt, hvem "skurken" var - det var den psykologiske indlevelse i de to stille eksistenser, der er hovedpersoner i bogen, samt beskrivelsen af den anspændte situation i 1938 i et land, der deler grænse med Rusland (dengang Sovjetunionen). Hvis man var mod tyskerne, var man per automatik med russerne, som man havde et (velbegrundet) anstrengt forhold til! (Os eller dem retorikken er ikke ny).
Bogen er mundret oversat til dansk (fra svensk). Jeg er i tvivl om, hvorvidt det er Saxos e-bogslæser eller Batzer & Co.'s e-bogsformat, der ikke er godt, men faktum er, at når man forstørrer teksten lidt op, så hopper typografien. Jeg behøver ikke udpensle, hvor irriterende det er, vel? Jeg har ikke tidligere læst noget i e-bogsformat fra Batzer (tror jeg da), og det var første gang, jeg prøvede Saxo's læser, som i lighed med Riidr's ikke kan huske, hvor langt jeg er kommet på tværs af devices.
Jeg har bestemt ikke været lige begejstret for alle vinderne af Nordisk Råds Litteraturpris, men forrige års, Kim Leine, og sidste års falder i den grad i min smag. Til gengæld brød jeg mig hverken om Lars Saabye Christensen eller Sofi Oksanen, selvom jeg godt ved, at mange af mine litterære venner er vilde med dem begge. En del har jeg slet ikke læst. Det skader i hvert fald ikke at få læst en bog eller to (der ikke er en svensk krimi) fra vores egen del af verden, jeg er selv meget slem til at vælge bøger på engelsk og derfor engelske eller amerikanske forfattere.
En anmelder inde på Saxo.com skriver, at hun godt kunne lide bogen, men at den sidste del af den blev ødelagt for hende, fordi hun gættede plottet. Det fatter jeg så slet ikke. I en ordentlig roman er plottet selvfølgelig vigtigt, men det er da ikke det afgørende? For mig betød det kun lidt, hvem "skurken" var - det var den psykologiske indlevelse i de to stille eksistenser, der er hovedpersoner i bogen, samt beskrivelsen af den anspændte situation i 1938 i et land, der deler grænse med Rusland (dengang Sovjetunionen). Hvis man var mod tyskerne, var man per automatik med russerne, som man havde et (velbegrundet) anstrengt forhold til! (Os eller dem retorikken er ikke ny).
Bogen er mundret oversat til dansk (fra svensk). Jeg er i tvivl om, hvorvidt det er Saxos e-bogslæser eller Batzer & Co.'s e-bogsformat, der ikke er godt, men faktum er, at når man forstørrer teksten lidt op, så hopper typografien. Jeg behøver ikke udpensle, hvor irriterende det er, vel? Jeg har ikke tidligere læst noget i e-bogsformat fra Batzer (tror jeg da), og det var første gang, jeg prøvede Saxo's læser, som i lighed med Riidr's ikke kan huske, hvor langt jeg er kommet på tværs af devices.
June 4, 2018
forse un po' lento, ma è così che si raccontano le solitudini nordiche - secondo me.
July 7, 2021
La vita è un miraggio dai contorni indefiniti
Da quando mi sto avvicinando alla letteratura nordica, mi sono resa conto di quanto poco so di quella parte d’Europa, storicamente e culturalmente.
Scopro sempre più di essere portatrice di una vergognosa ignoranza.
Leggere “Miraggio 1937” è stato stimolante e si è rivelato una piacevolissima esperienza di lettura.
L’autore, Kjell WESTÖ è un autore finlandese di lingua svedese.
Per comprendere lo spaccato di vita in cui si muovono i protagonisti, l’avvocato Thune e la sua assistente, la signora Wiik, è necessario conoscere un pò di storia della Finlandia e l’autore, previdente, ce la offre nella postfazione.
La Finlandia nasce da una costola della Svezia nei primi dell’Ottocento e ceduta ai Romanov: tra paradossi e contraddizioni, nel suo interno palpitò a lungo un cuore nazionalistico che venne affiancato nei primi del Novecento da nuove ideologie, il socialismo e il nazismo. Dopo lo scoppio della Prima guerra mondiale, i giovani, sia di lingua svedese sia di lingua finlandese, si arruolarono in segreto al fianco dei tedeschi, nella speranza di emanciparsi dalla Russia. In realtà dopo la deposizione dello zar Nicola II, la Finlandia era preda dell’anarchia più totale che sfociò in una terribile guerra civile.
La signora Wiik, vero nome Matilda Ahlbäck, è vittima dei soprusi di questa guerra e dentro di sè cova il desiderio di vendicarsi dell’uomo che ha abusato di lei quando era praticamente una ragazzina. Quest’uomo, che lei chiama il Capitano in realtà è…lo scoprirete solo alla fine. Rimarrete spiazzati.
L’altro protagonista - la storia è narrata in terza persona - è l’avvocato Claes Thune, che porta con sè , come Matilda, una storia di solitudine: sua moglie Gabi, lo ha lasciato, dopo averlo tradito di nascosto con uno dei suoi più cari amici, Robi. Nonostante ciò, Thune rimane in buoni rapporti con l’amico e lo invita, come fa ormai da tanti anni, nel suo studio una volta a settimana al “circolo del mercoledì “ al quale fanno parte una ristretta cerchia di conoscenze dell’avvocato.
Due vite sole, due vite grigie, quella della signora Wiik e quella del dottor Thune, due solitudini che forse avrebbero potuto incontrarsi più da vicino: scopriremo man mano la vera storia della donna, mentre quella di Thune viene rivelata dall’inizio. Lo sfondo è quello asfissiante di una nazione allo sbando, dal passato terribile sferzato dal vento di una nuova guerra mondiale.
L’opera potrebbe essere considerata un noir anni Trenta, ma è riduttivo, non è solo nè prevalentemente questo. Si apre in medias res a vicenda già conclusa e continua con un unico, lungo flashback, l’antefatto.
Il titolo del romanzo proviene dall’omonimo titolo di un pezzo musicale di Konni, fratello di Matilda, facente parte di band chiamata Arizona: Miraggio 1938.
“Sulla città aleggiava un’atmosfera irreale. La vita un sogno, un miraggio dai contorni indefiniti. Ecco di nuovo quella parola.”
Appena apre il libro, il lettore troverà la foto, risalente al 1938, di alcuni corridori al traguardo, uno dei quali visibilmente vincitore. Una foto storica: quel vincitore non vinse alcuna medaglia, quel giovane venne qualificato come quarto, perchè…ebreo.
“Vinse Abraham Tokazier, in primo piano sulla linea del traguardo, eppure nella classifica ufficiale risultò essere arrivato quarto: la Finlandia non voleva offendere gli amici tedeschi presenti in tribuna premiando un ebreo” (prefazione dell’editore)
Alla famiglia di Tokazier la vittoria venne riconosciuta postuma, parecchi decenni più tardi.
E’questa l’atmosfera straniante e straniata dal libro: i due protagonisti si muovono in un mondo in cui non si riconoscono, con gli ideali a pezzi e con l’infelicità negli occhi.
Da quando mi sto avvicinando alla letteratura nordica, mi sono resa conto di quanto poco so di quella parte d’Europa, storicamente e culturalmente.
Scopro sempre più di essere portatrice di una vergognosa ignoranza.
Leggere “Miraggio 1937” è stato stimolante e si è rivelato una piacevolissima esperienza di lettura.
L’autore, Kjell WESTÖ è un autore finlandese di lingua svedese.
Per comprendere lo spaccato di vita in cui si muovono i protagonisti, l’avvocato Thune e la sua assistente, la signora Wiik, è necessario conoscere un pò di storia della Finlandia e l’autore, previdente, ce la offre nella postfazione.
La Finlandia nasce da una costola della Svezia nei primi dell’Ottocento e ceduta ai Romanov: tra paradossi e contraddizioni, nel suo interno palpitò a lungo un cuore nazionalistico che venne affiancato nei primi del Novecento da nuove ideologie, il socialismo e il nazismo. Dopo lo scoppio della Prima guerra mondiale, i giovani, sia di lingua svedese sia di lingua finlandese, si arruolarono in segreto al fianco dei tedeschi, nella speranza di emanciparsi dalla Russia. In realtà dopo la deposizione dello zar Nicola II, la Finlandia era preda dell’anarchia più totale che sfociò in una terribile guerra civile.
La signora Wiik, vero nome Matilda Ahlbäck, è vittima dei soprusi di questa guerra e dentro di sè cova il desiderio di vendicarsi dell’uomo che ha abusato di lei quando era praticamente una ragazzina. Quest’uomo, che lei chiama il Capitano in realtà è…lo scoprirete solo alla fine. Rimarrete spiazzati.
L’altro protagonista - la storia è narrata in terza persona - è l’avvocato Claes Thune, che porta con sè , come Matilda, una storia di solitudine: sua moglie Gabi, lo ha lasciato, dopo averlo tradito di nascosto con uno dei suoi più cari amici, Robi. Nonostante ciò, Thune rimane in buoni rapporti con l’amico e lo invita, come fa ormai da tanti anni, nel suo studio una volta a settimana al “circolo del mercoledì “ al quale fanno parte una ristretta cerchia di conoscenze dell’avvocato.
Due vite sole, due vite grigie, quella della signora Wiik e quella del dottor Thune, due solitudini che forse avrebbero potuto incontrarsi più da vicino: scopriremo man mano la vera storia della donna, mentre quella di Thune viene rivelata dall’inizio. Lo sfondo è quello asfissiante di una nazione allo sbando, dal passato terribile sferzato dal vento di una nuova guerra mondiale.
L’opera potrebbe essere considerata un noir anni Trenta, ma è riduttivo, non è solo nè prevalentemente questo. Si apre in medias res a vicenda già conclusa e continua con un unico, lungo flashback, l’antefatto.
Il titolo del romanzo proviene dall’omonimo titolo di un pezzo musicale di Konni, fratello di Matilda, facente parte di band chiamata Arizona: Miraggio 1938.
“Sulla città aleggiava un’atmosfera irreale. La vita un sogno, un miraggio dai contorni indefiniti. Ecco di nuovo quella parola.”
Appena apre il libro, il lettore troverà la foto, risalente al 1938, di alcuni corridori al traguardo, uno dei quali visibilmente vincitore. Una foto storica: quel vincitore non vinse alcuna medaglia, quel giovane venne qualificato come quarto, perchè…ebreo.
“Vinse Abraham Tokazier, in primo piano sulla linea del traguardo, eppure nella classifica ufficiale risultò essere arrivato quarto: la Finlandia non voleva offendere gli amici tedeschi presenti in tribuna premiando un ebreo” (prefazione dell’editore)
Alla famiglia di Tokazier la vittoria venne riconosciuta postuma, parecchi decenni più tardi.
E’questa l’atmosfera straniante e straniata dal libro: i due protagonisti si muovono in un mondo in cui non si riconoscono, con gli ideali a pezzi e con l’infelicità negli occhi.
August 31, 2014
My relationship with Westö's books is that they're either a complete hit or a total miss, so for this to fall somewhere in between was rather surprising. There were parts that were very enthralling, I loved the descriptions of Helsinki of the 30s and how the story was told from two different points of view. Matilda was a fascinating character with a tragic past (though I have to admit, some of it was too predictable) and the way her story unravelled slowly was the strongest point of the book. The story overall, however, could have used a better arc. It felt like it was just a snippet of a year, which is was, but never truly got going and that's what made the book slow to read. It addressed some big issues, I liked how it dealt with the aftermath of the Finnish civil war and the rise of antisemitism, especially when done through sports. Overall though I was slightly disappointed with the whole book.
April 14, 2018
È un libro lento, tanto lento. Con la sinossi ci azzecca veramente poco, ma le storie personali di Thune e della signora Wiik ad un certo punto si svelano e fanno diradare la nebbia che pervade un buon 50% del testo. Ben scritto e ben tradotto, è forse il primo Iperborea su cui potrei dire meraviglie ed è forse il secondo titolo della letteratura nord Europea che mi fa pensare che forse ne dovrei leggere di più.
Si svela solo alla fine. È un finale che non ti aspetti ma che ti viene anticipato in alcune sfumature, che ci sono, ma che sono abilmente nascoste da altre informazioni che ti depistano. Ero quasi decisa ad abbandonarlo ad un certo punto perché in alcuni punti sembra proprio stagnare e non voler risolvere le questioni appese, e invece avrei fatto male.
Si svela solo alla fine. È un finale che non ti aspetti ma che ti viene anticipato in alcune sfumature, che ci sono, ma che sono abilmente nascoste da altre informazioni che ti depistano. Ero quasi decisa ad abbandonarlo ad un certo punto perché in alcuni punti sembra proprio stagnare e non voler risolvere le questioni appese, e invece avrei fatto male.
January 9, 2018
Lieliska grāmata - daudzslāņaina, labi uzrakstīta, ar pārsteidzošu nobeigumu. Aizraujošs Somijas vēstures, sabiedrības, sadzīves attēlojums 1930tajos gados, gribi negribi - jāvelk paralēles ar pirmskara Latviju. Gluži kā no bērnībā lasītajām “Atpūtām” par izglītoto un kulturālo aprindu dzīvi. Milzīga ir grāmatā apskatīto tēmu daudzveidība un, neskatoties uz grāmatas vien 300 lpp, katra skatīta patiešām dziļi. Par ilgas draudzības grūtībām. Jo cilvēki mainās. Vai arī cilvēki nemainās, bet mūsu ekspektācijas mainās. Par neaizmirstamām dzīves traumām. Par cilvēku neaprēķināmību un neparedzamību. Par dzīves līkločiem. Izcils D. Deniņas tulkojums!!!
August 2, 2024
Ja lasot šaubījos, cik zvaigžņu likt, tad beigās biju droša: 5!
Lasīšanas laikā arī man (tāpat kā kādam citam lasītājam šeit) vajadzēja guglēt, lai noskaidrotu par ieslodzījuma nometnēm Somijā un vispār.
Laba grāmata. Un nebaidieties, ja vietām kļūst garlaicīgi!
Starp citu- galvenā varone tiek saukta vismaz 3 dažādos vārdos. Neapjūciet! ;) Tā vajag.
Lasīšanas laikā arī man (tāpat kā kādam citam lasītājam šeit) vajadzēja guglēt, lai noskaidrotu par ieslodzījuma nometnēm Somijā un vispār.
Laba grāmata. Un nebaidieties, ja vietām kļūst garlaicīgi!
Starp citu- galvenā varone tiek saukta vismaz 3 dažādos vārdos. Neapjūciet! ;) Tā vajag.
September 24, 2021
Bellissimo, ma non solo per la trama, i personaggi e lo stile di scrittura in sé. Sconvolgente, ma non solo per il finale. Ma anche perché, nonostante sia un romanzo ambientato più di 80 anni fa in un luogo molto distante dal mio, l'ho comunque trovato di un'attualità e di una lucidità feroci.
June 10, 2016
"Oikeudenmukainen kohtelu on etuoikeus."
June 22, 2018
Nācās gūglēt Somijas vēsturi, lai labāk aptvertu sarkano un balto cīņas un pilsoņu karu Somijā. Šausmīgi patīk grāmatas, kuru dēļ ir jāgūglē.
Grāmata paņem savā varā un nelaiž vaļā. Līdz pēdējam brīdim nezināju, kāds tieši būs atrisinājums.
Grāmata paņem savā varā un nelaiž vaļā. Līdz pēdējam brīdim nezināju, kāds tieši būs atrisinājums.
March 14, 2021
Har läst skrämmande lite finsk litteratur och ingenting om inbördeskriget. Boken är sjuhelsikes bra men utbildningsaspekten drar upp betyget ytterligare.
January 11, 2020
Когато изкуплението е мираж: https://knigolandia.info/book-review/...
Но всъщност това е повече роман за безпътието на един мъж, който символизира цял народ. Адвокатът Клас Туне, при когото започва работа Матилда, има своята малка – не твърде успешна, но не и кретаща – практика. Има си своите установени житейски ритуали, има си кръг от относително платежоспособни клиенти, както и група приятели, с които се виждат всяка първа сряда на месеца (оттам и англоезичното заглавие на романа). И скоро се оказва, че един от тези приятели е именно Капитана – и единствената мистерия, която Вестьо оставя, е кой точно. Но романът далеч не е фокусиран около това, единствено краят, който бе напълно очакван.
Издателска къща Персей
https://knigolandia.info/book-review/...
Но всъщност това е повече роман за безпътието на един мъж, който символизира цял народ. Адвокатът Клас Туне, при когото започва работа Матилда, има своята малка – не твърде успешна, но не и кретаща – практика. Има си своите установени житейски ритуали, има си кръг от относително платежоспособни клиенти, както и група приятели, с които се виждат всяка първа сряда на месеца (оттам и англоезичното заглавие на романа). И скоро се оказва, че един от тези приятели е именно Капитана – и единствената мистерия, която Вестьо оставя, е кой точно. Но романът далеч не е фокусиран около това, единствено краят, който бе напълно очакван.
Издателска къща Персей
https://knigolandia.info/book-review/...
November 19, 2013
This is another remarkable book. It is a very good story, discusses (through its characters) some of life's mysteries and highly philosophical questions and even provides some insight into historical events such as the Finnish civil war and the Second World War - without being a historical novel - and is suspenseful with a surprising ending. I recommend it for my Swedish-speaking friends. And for those who don't read Swedish I recommend waiting for the translation(s).
December 7, 2014
Helt makalöst bra roman om tiden innan andra världskriget, i sviterna av inbördeskriget, berättad genom mycket levande karaktärer, så trovärdiga att. Brännande aktuell när fascisterna än en gång tar makten i Europa.
February 3, 2015
Via Radioföljetongen. Bästa Westö hittills, uppläst av Stina Ekblad.
July 2, 2018
Fantastisk som ljudbok med Stina Ekblad. Ren njutning, språket är så omsorgsfullt. Fängslande berättelse.
December 26, 2019
Effektivt og stilsikkert tids- og stedbillede af Helsinki i mellemkrigstiden med stærke personskildringer og et god underliggende historie fortalt i et roligt tempo uden at blive kedelig.
May 14, 2024
Jag läste egentligen mina två första Westö-romaner i fel ordning, det vill säga Skymning 41 först och Hägring 38 sen. Men det gör mig ingenting.
Är han nutidens Hjalmar Söderberg? (Den allvarsamma leken nämns faktiskt ett par gånger i denna bok och det ökar bara tron på detta). Ni vet… Beskrivningarna och enkelheten - tonen. Jag älskar sättet han skriver på, det känns i hela mig. Och jag läste ut denna bok på bara några dagar. Mm, är jag kanske tillbaka nu?
Boken berör inte bara krigsupptrappningen till andra världskriget utan även Finlands ärrade historia i allmänhet och det finska inbördeskriget i synnerhet (jag är väldigt dålig på historia och i denna bok fick jag faktiskt mig en historielektion gällande just inbördeskriget). I fokus står huvudpersonerna Matilda och Claes - Matilda börjar sin anställning som jurist Claes Thunbergs kontorist i början av boken. Deras relation är trevande och älskvärd, de är två tillbakadragna personer med mycket integritet men fulla av värme. Claes ägnar sig åt att träffa Onsdagsklubben, ett gäng högakademiska herrar med blandad politisk syn på Hitlers framfart, och sörja över sitt spruckna äktenskap. Matilda försöker för full kraft att hitta en normal tillvaro efter det stora traumat efter att ha vistats i fångläger under inbördeskriget.
Westö lyckas spegla den politiskt obehagliga stämning som rådde i Finland (och i hela Europa väl?) under året 1938 genom dessa två personer. I andra delen av boken får han även till en thrillerlik stämning som KÄNNS.
Nu vill jag läsa ännu mer Westö. Är det någon som håller med om Söderberg-liknelsen?
Är han nutidens Hjalmar Söderberg? (Den allvarsamma leken nämns faktiskt ett par gånger i denna bok och det ökar bara tron på detta). Ni vet… Beskrivningarna och enkelheten - tonen. Jag älskar sättet han skriver på, det känns i hela mig. Och jag läste ut denna bok på bara några dagar. Mm, är jag kanske tillbaka nu?
Boken berör inte bara krigsupptrappningen till andra världskriget utan även Finlands ärrade historia i allmänhet och det finska inbördeskriget i synnerhet (jag är väldigt dålig på historia och i denna bok fick jag faktiskt mig en historielektion gällande just inbördeskriget). I fokus står huvudpersonerna Matilda och Claes - Matilda börjar sin anställning som jurist Claes Thunbergs kontorist i början av boken. Deras relation är trevande och älskvärd, de är två tillbakadragna personer med mycket integritet men fulla av värme. Claes ägnar sig åt att träffa Onsdagsklubben, ett gäng högakademiska herrar med blandad politisk syn på Hitlers framfart, och sörja över sitt spruckna äktenskap. Matilda försöker för full kraft att hitta en normal tillvaro efter det stora traumat efter att ha vistats i fångläger under inbördeskriget.
Westö lyckas spegla den politiskt obehagliga stämning som rådde i Finland (och i hela Europa väl?) under året 1938 genom dessa två personer. I andra delen av boken får han även till en thrillerlik stämning som KÄNNS.
Nu vill jag läsa ännu mer Westö. Är det någon som håller med om Söderberg-liknelsen?
February 23, 2024
Jeg holder meget af finsksvenske Kjell Westös bøger. Både "Den Svovlgule Himmel" og "Tritonus" gik rent ind hos mig. Jeg levede med personerne og deres skæbner...
"Luftspejling 38" er også god. Det er en historisk roman der foregår i 1938 kort før Den Finske Vinterkrig og 2. Verdenskrig.
Jeg får indblik i Finlands voldsomme skæbne i den første halvdel af det tyvende århundrede gennem en række personer og deres interaktioner og skæbner. Landet var i en barsk borgerkrig efter den russiske revolution i 1917 mellem "de røde" og "de hvide". En kamp "de hvide" vandt, men som medførte had, død og ødelæggelse. Mange af de besejrede fjender kom efterfølgende i fangelejre, og jeg forstår at sårene i den finske folkesjæl var mange år om at hele...
Desuden ser jeg modsætninger i det traditionelle finske klassesamfund i mødet med moderniteten - og ikke mindst et ændret kvindesyn. Jeg ser modsætninger mellem finsk, svensk og russisk kultur, modsætning i holdninger blandt venner til kommunisme og liberalisme med rod i borgerkrigen, holdninger til store og truende naboer der fik nærtstående venner til at drive fra hinanden. Jeg forstår at angsten for Sovjetunionen fik dele af befolkningen til at orientere sig mod Hitlers Tyskland, og jeg forstår bedre hvorfor Finland stadig i dag inddrager næsten hele befolkningen som reservister i forsvar af landet...
Men som psykologisk roman kommer jeg ikke helt så tæt på - og lever med - personerne som i de to andre romaner, har ofte svært ved at forstå og acceptere deres valg... Måske fordi personernes tilværelse er så anderledes end min egen...
Læs mere på min blog peterodel.com
"Luftspejling 38" er også god. Det er en historisk roman der foregår i 1938 kort før Den Finske Vinterkrig og 2. Verdenskrig.
Jeg får indblik i Finlands voldsomme skæbne i den første halvdel af det tyvende århundrede gennem en række personer og deres interaktioner og skæbner. Landet var i en barsk borgerkrig efter den russiske revolution i 1917 mellem "de røde" og "de hvide". En kamp "de hvide" vandt, men som medførte had, død og ødelæggelse. Mange af de besejrede fjender kom efterfølgende i fangelejre, og jeg forstår at sårene i den finske folkesjæl var mange år om at hele...
Desuden ser jeg modsætninger i det traditionelle finske klassesamfund i mødet med moderniteten - og ikke mindst et ændret kvindesyn. Jeg ser modsætninger mellem finsk, svensk og russisk kultur, modsætning i holdninger blandt venner til kommunisme og liberalisme med rod i borgerkrigen, holdninger til store og truende naboer der fik nærtstående venner til at drive fra hinanden. Jeg forstår at angsten for Sovjetunionen fik dele af befolkningen til at orientere sig mod Hitlers Tyskland, og jeg forstår bedre hvorfor Finland stadig i dag inddrager næsten hele befolkningen som reservister i forsvar af landet...
Men som psykologisk roman kommer jeg ikke helt så tæt på - og lever med - personerne som i de to andre romaner, har ofte svært ved at forstå og acceptere deres valg... Måske fordi personernes tilværelse er så anderledes end min egen...
Læs mere på min blog peterodel.com
June 21, 2025
3.5⭐️
Hägring 38 är den andra Kjell Westö boken jag läst. Jag tyckte inte lika mycket om den här som Skymning 41. Kanske för att storyn inte tilltalade mig lika mycket. Trots det så är det intressant hur stämningen i samhället just innan andra världskrigets utbrott gestaltas. Politiska konflikter tilltar och en ökad polarisering i samhället skapar problem och diskussion. När vi sitter och diskuterar Trump och Putin i vår tid, diskuterar karaktärerna Hitler. Det är en skum och orolig tid Thune, fru Wiik och de andra karaktärerna lever i. Tyvärr så börjar våran tid påminna läskigt mycket om den.
Något av det bästa med att läsa Kjell Westö är att få inblick i den finska historien och samhället. Den här boken tar upp det finska inbördeskriget och svältlägerna som upprättades under då. Det är något jag tidigare aldrig hört talas om.
Sedan är det ju det här med språket. Westös prosa är inte särskilt vacker. Han förmedlar det som krävs för historien, men det saknar det vackra språkets krydda. Jag får ibland känslan att jag vill vara hans redaktör och redigera upp saker i texten.
Med det sagt var det ändå en trevlig läsupplevelse. Jag har verkligen saknat känslan av att komma in i en bok och blev genast taggad på att läsa mer!
Hägring 38 är den andra Kjell Westö boken jag läst. Jag tyckte inte lika mycket om den här som Skymning 41. Kanske för att storyn inte tilltalade mig lika mycket. Trots det så är det intressant hur stämningen i samhället just innan andra världskrigets utbrott gestaltas. Politiska konflikter tilltar och en ökad polarisering i samhället skapar problem och diskussion. När vi sitter och diskuterar Trump och Putin i vår tid, diskuterar karaktärerna Hitler. Det är en skum och orolig tid Thune, fru Wiik och de andra karaktärerna lever i. Tyvärr så börjar våran tid påminna läskigt mycket om den.
Något av det bästa med att läsa Kjell Westö är att få inblick i den finska historien och samhället. Den här boken tar upp det finska inbördeskriget och svältlägerna som upprättades under då. Det är något jag tidigare aldrig hört talas om.
Sedan är det ju det här med språket. Westös prosa är inte särskilt vacker. Han förmedlar det som krävs för historien, men det saknar det vackra språkets krydda. Jag får ibland känslan att jag vill vara hans redaktör och redigera upp saker i texten.
Med det sagt var det ändå en trevlig läsupplevelse. Jag har verkligen saknat känslan av att komma in i en bok och blev genast taggad på att läsa mer!
March 10, 2020
Драмите на миналото
(Цялото ревю е тук: https://knijenpetar.wordpress.com/202...)
„Мираж 38“ („Персей“, 2019, с превод на Росица Цветанова) ми изглеждаше страшно привлекателен роман – тревожен, заради позиционирането си на прага на Втората световна война и любопитен, заради географската посока, към която води: Финландия. Интересна е ролята на тази северна държава, воювала и срещу руснаците, и срещу германците. Но темата в романа се оказа по-размита от очакванията ми. Малко преди Хитлер да направи своя първи ход, героите са се заели със своите драми, които обикновено спохождат живота на наранените, умислените и своенравните. Не разбрах дали идеята на Вестьо е да напише нещо за финландската душевност и трудните времена, през които населението минава, или просто правдив роман за противоречията в живота. Тук се водят разговори за всичко, без видима посока, каквато всеки би очаквал от накратко изведения сюжет. Може би това е книга, която биха разбрали само скандинавците и любителите на военната история. Самият аз очаквах повече пространство за образ като Матилда Вийк и нейната драма в живота. Но Вестьо не ровичка много в раната, макар до края на книгата да се случва нещо като развръзка.
(Продължава в блога: https://knijenpetar.wordpress.com/202...)
(Цялото ревю е тук: https://knijenpetar.wordpress.com/202...)
„Мираж 38“ („Персей“, 2019, с превод на Росица Цветанова) ми изглеждаше страшно привлекателен роман – тревожен, заради позиционирането си на прага на Втората световна война и любопитен, заради географската посока, към която води: Финландия. Интересна е ролята на тази северна държава, воювала и срещу руснаците, и срещу германците. Но темата в романа се оказа по-размита от очакванията ми. Малко преди Хитлер да направи своя първи ход, героите са се заели със своите драми, които обикновено спохождат живота на наранените, умислените и своенравните. Не разбрах дали идеята на Вестьо е да напише нещо за финландската душевност и трудните времена, през които населението минава, или просто правдив роман за противоречията в живота. Тук се водят разговори за всичко, без видима посока, каквато всеки би очаквал от накратко изведения сюжет. Може би това е книга, която биха разбрали само скандинавците и любителите на военната история. Самият аз очаквах повече пространство за образ като Матилда Вийк и нейната драма в живота. Но Вестьо не ровичка много в раната, макар до края на книгата да се случва нещо като развръзка.
(Продължава в блога: https://knijenpetar.wordpress.com/202...)
June 18, 2025
Första Kjell Westö boken jag läst, gillade! Mångsidig och roligt att läsa om Helsingfors. Fattade plot twisten tidigt men int hela så de va najs
February 14, 2018
Kjell Westön "Kangastus 38" kuljettaa nimensä mukaisesti vuoteen 1938, eräänlaiseen väliajan Helsinkiin: Suomen sisällissodasta, kuljetuksista ja leireistä, kauhusta, on 20 vuotta, mutta uusi sota kolkuttelee jo ovella. Romaani rakentuu jännitteiden ja tunnelmakuvien varaan, mitä kaikkea Westö kuljettaa tyylikkään juonivetoisesti. Rouva Wiikissä rakentuva jännite on psykologista ja vaikkei kokonaisuus yllätäkään täysin, onnistuu Westön kuvata sitä sisäistä maailmaa, jota riepoteltu ihmispolo elää. Kieli on hyvää, suomennos niin ikään erinomainen, tarinan kaari kulkee komeasti.
Displaying 1 - 30 of 282 reviews