Mistä hengellisessä väkivallassa on kyse ja mikä sen mahdollistaa? Yhteisön hurskaan kulissin ylläpitäminen on monelle tärkeämpää kuin uhrien auttaminen ja väärintekijöiden saattaminen vastuuseen.
Teoksessa tarkastellaan ilmiötä tapauskertomusten, asiantuntijoiden ja alan kirjallisuuden kautta. Miten uhri voi selvitä eteenpäin elämässään ja uskossaan ja kuinka yhteisön tulisi toimia kriisissä? Tämän kirjan jälkeen mikään yhteisö ei voi vetäytyä vastuustaan tietämättömyyteen vedoten.
Kantaa ottava kirja, pamfletin tyyppinen. Aihe on tärkeä, sillä keskivertokansalaisen voi olla vaikea tunnistaa uskonnollista väkivaltaa. Siksi myös siitä keskusteleminen voi olla vaikeaa niin mediassa kuin kahvipöydässäkin. Soisin, että ihmissuhdealan ammattilaiset lukisivat Janne Villan teoksen.
Teoksessa esiintynyt luterilaisuuden ja luterilaisen teologian painotus häiritsi ajoittain minua. Hengellistä väkivaltaa pitää voida tarkastella eri näkökulmista. Pelkkä luterilainen tapa tulkita asiat voi saada aikaan vastareaktion.
Alku oli hyvin mukaansatempaava ja siinä oli paljon asiaa uskontokunnasta riippumatta. Mutta kirjan loppupuolella aloin "hyppiä", koska oli pitkiäkin pätkiä yksinomaan esim. lestadiolaisista.
Melko kristillispainotteinen kirja, aineksia olisi kyllä ollut aiheen "laajempaan" käsittelyyn.
tällaisen pirteän kirjan luin viikonlopun yli. todella mielenkiintoinen! tosin aivan loppu jäi multa lukematta, koska keskityttiin lähinnä seks.väkivallasta toipumiseen, mikä ei jaksanut kiinnostaa.
Tästä kirjasta ei oikein saa selvää, onko se opas, tietoteos vai kannanotto. Se antaa tarpeellista ja hyvää tietoa aiheestaan, hengellisestä väkivallasta, sen tunnistamisesta ja siitä toipumisesta, mutta on rakenteeltaan hieman vaikeasti seurattava. Tekstin seassa on luetteloita, jotka olisi voinut selkeyden vuoksi kehystää tai muuten merkitä luetteloiksi.
Teos ei päästä uskonnollisia yhdyskuntia helpolla. Hengellistä väkivaltaa löytyy monesta yhteisöstä. Niiltä vaaditaan avoimuutta tekojen tunnustamisessa ja niistä puhuttaessa. Samaan aikaan kirja on puolustuspuhe uskonnolle ja uskonnollisuudelle, niiden hyville puolille. Se ei sorru vastakkainasetteluun, vaan rakentaa siltoja. Olennaista on, että hengellinen väkivalta loppuu ja sitä kokeneet saavat apua.
Eniten minua kiusaa kirjassa se, että siinä puhutaan uskonnon kuluttajansuojasta. On kyseenalaista verrata hengellistä yhteisöä etsivää tai uskovaa ihmistä kuluttajaan. Yhteisöön kuuluminen ja etenkin uskominen on paljon kokonaisvaltaisempi asia kuin tuotteen tai palvelun ostaminen. Jos tuote on huono, harvemmin sen takia traumatisoituu loppuiäkseen. Tämä kirja taas kuvaa sitä, että uskonnon kohdalla näin voi käydä.