Häräntappoase

by Anna-Leena Härkönen

Finnish

Genres: Finnish Literature, Fiction, Young Adult, Classics, Romance, Contemporary, School

316 pages, Hardcover

First published January 1, 1984

About the author

ENG: Anna-Leena Härkönen works as a writer and an actor, having acted as a scriptwriter too. Her works have been adapted into movies and plays, and Häräntappoase has been made into a television series of six episodes, too.

FI: Anna-Leena Härkönen on syntynyt 10.4.1965 Limingassa, kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1985, opiskellut Teatterikorkeakoulussa ja Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksella ja valmistunut näyttelijäksi 1989. Anna-Leena Härkönen asuu Helsingissä ja toimii vapaana kirjailijana ja näyttelijänä.

Anna-Leena Härkönen on teini-ikäisestä alkaen kuulunut kulttuurielämämme huippuihin niin kirjailijana, käsikirjoittajana kuin näyttelijänäkin. Hänen esikoisteoksensa Häräntappoase palkittiin J. H. Erkon rahaston palkinnolla vuoden 1984 parhaana esikoisteoksena. Lisäksi hän on saanut muun muassa Kiitos kirjasta -mitalin 1985, Oulun läänin taidepalkinnon 1985 sekä Suuren suomalaisen kirjakerhon tunnustuspalkinnon vuosina 1991, 1994 ja 1998.

Härkösen teoksista on tehty useita elokuva- ja näytelmäsovituksia. Häräntappoase on esitetty kuusiosaisena televisiosarjana, ja siitä on tehty useita näyttämösovituksia eri puolilla Suomea. Käsikirjoittaja Tove Idström ja ohjaaja Claes Olsson tekivät Akvaariorakkautta-teoksen pohjalta kiitetyn kokoillan elokuvan.

Anna-Leena Härkösen monipuoliseen näyttelijänuraan mahtuu rooleja niin teatterinäyttämöillä, tv-draamoissa kuin elokuvissakin. Hän on myös käsikirjoittanut näytelmiä, tv-sarjoja ja elokuvia muassa suositun ja palkitun Vuoroin vieraissa -televisiosarjan (yhdessä Pekka Milonoffin kanssa) ja elokuvan Onnen varjot.

Reviews

[Emma · Rating 5 out of 5]

Miks piti olla touko tauno toivo tuuhonen ja toimi tasanto sekotin ne koko ajan

[Marika Oksa · Rating 4 out of 5]

Aito ja sympaattinen. Positiivinen yllätys, onneksi tulin viimeinkin lukeneeksi. Kirja on kestänyt hyvin aikaa.

[Juuso · Rating 2 out of 5]

Olen jossain lukenut, että kirjan koetaan kestäneen hyvin aikaa, mutta mitä tällä oikein meinataan? Tarkoittavatko ihmiset omaa lukukokemustaan joka on vielä vuosienkin jälkeen positiivinen vai, että kirja on vielä kymmeäniä vuosia julkaisunsa jälkeen ajankohtainen? Kummatkin voivat varmaan olla totta, riippuu mistä näkökulmasta kirjaa tarkkailee.

Kirja oikeastaan alkoikin mielestäni ihan hyvin. Ihanaa lentoisaa nuoruuden ja kesän kuvausta (johon pystyi jollain tasolla samaistumaankin!) mutta kirjan taso putosi hiljaa, mutta varmasti koko ajan alaspäin ja alaspäin. Kieli oli aluksi oikein mukavaa luettavaa ja puhekieli oli vielä vuosienkin jälkeen semi helposti ymmärrettävää, mutta sekin vaihtui nopeasti. Mikä alkoi raikkaana kielenä muuttui hyvin nopeaksi tylsäksi ja mikä alkoi huvittavana puhetyylinä vaihtui hyvin nopeasti lapselliseksi ja loukkaavaksi.

En sietänyt yhtäkään hahmoa. Kaikki voisikin perjaatteessa typistää yhteen, sillä ei kukaan tuonut tarinaan mitään uutta. Innolla odotin, että kenties tuo Kerttu, joka kuitenkin on melko suuressa roolissa, voisi piristää hieman tätä muuten hyvin tunkkaista tarinaa, mutta itseasiassa hänen tarinaan astuttua kaikki vain meni yhden askeleen huonompaan suuntaan.

[miida · Rating 4 out of 5]

en tiiä yhtään miten arvostelisin tän! ekat sata sivua vitutti, tokat sata sivua hämmensi ja vikat sata kosketti. mietin varmaan puoleenväliin asti et millonkohan tää lähtee käyntiin ja saadaan jotain häikäisevää hahmokehitystä tai jännittäviä twistejä (koska ajattelin et jos toi jatkuu loppuun asti tollasena paikallaan junnaavana angstaamisena ni hohhoijaa) mut sit loppua kohti mua alko jotenkin lohduttamaan se et miten tää kaikki sittenkin on niin tässä, just tän kokoisena, just näin rujona ja arkipäiväsen tunkkasena. et ehkä tän kauneus oli siinä miten tää ei yrittäny olla itteään isompi kirja.

sieppari ruispellossa goes pohjois-pohjanmaa ja kertun hahmo oli kaikessa outoilussaan tosi hellyyttävä.

[Celestine · Rating 4 out of 5]

3,5. Vaikea tähditettävä: tavallaan tykkäsin todella paljon Härkösen kielestä ja dialogista, mutta samalla Allu oli todella rasittava päähenkilö, Kerttu melkoinen manic pixie dream girl ja tarina melko ennalta-arvattava. Toisaalta ahmin kirjaa muutamalta istumalta, joten se oli myös koukuttava. Ja kyllähän Allun hahmo myös kehittyy. Onpahan tämä klassikko nyt ainakin luettu, enkä pidä mahdottomana, että lukisin Härköseltä tulevaisuudessa jotain muutakin.

[Susa · Rating 3 out of 5]

Luin tämän ensimmäisen kerran joskus 14-15-vuotiaana ja silloin muistan samastuneeni Kerttuun. Nyt Kerttu vain ärsytti. Make up your mind, girl, saakeli! Mutta sellaista nuoruus taisi olla, tunnekuohuja joita yritti epäuskoisena ja vaikeasti tulkita.

Oli vähän pitkästyttävää luettavaa paikka paikoin mutta ehkä se johtuu oman nuoruuden kaukaisuudesta. Kieli oli kuitenkin ihan hykerryttävää ja pidin myös lopusta, siitä ettei mistään lopulta yritetä tehdä isompaa kuin se on.

[Rebekka · Rating 3 out of 5]

Kerttu oli ärsyttävä

[olivia :) · Rating 1 out of 5]

öö anteeks mut wtf

[t6ika · Rating 5 out of 5]

kesä kuulostaa unelmalta tässä kohtaa joten se selittää osan noista tähdistä

[laura :* · Rating 1 out of 5]

suuri pettymys

[Lilli Sjöholm · Rating 4 out of 5]

tää kirja sai mut haluu ketjupolttaa

[Hilla · Rating 4 out of 5]

Luin Häräntappoaseen, koska en ole sitä koskaan vielä lukenut ja välillä opiskelijat lukevat sitä. Onhan teos selvä nuortenromaari, mutta viihdyttävä kyllä todella! Teos vangitsee hyvin yläkouluikäisen epävarmuuden kovan julkikuoren alla. Välillä kyllä ärsytti Allun suora kusipäisyys kavereitaan kohtaan, mutta hahmo on luotu hienosti. Nauroin muutamissa kohdissa ääneen kuunnellessani teosta, eli kyllä tämä vaikuttava ja hauska oli! Erityisesti pidin välillä hienoista ja raadollisen oivaltavista vihaisista kuvailuista, joilla varsinkin aikuisia teoksessa kuvaillaan. Harmittaa hieman, ettei tätä tullut nuorempana luettua, mutta silloin Allun maailma päihteineen olisi voinut tuntutua liian rajulta, eli en ehkä koskaan ole kuulunut teoksen täydelliseen kohderyhmään.

[Ruut · Rating 4 out of 5]

Häräntappoaseen minäkertoja Allu on yleisesti kiukkuinen poika, jonka jaaritteluista ja jupinoista teos suurilta osin koostuu. Kuitenkin Allun yleisestä vittuilusta ja välinpitämättömyydestä huolimatta hänellä on joitakin hyvin mieleenpainuvia ja mieltä kutkuttavia ajatuksia, joita Härkösen eloisa kirjoitustyyli värittää entisestään. Näistä voisin antaa esimerkeiksi Allun tuumailut heinätöistä ensimmäistä kertaa ja tämän hieman yllättävän, mutta suloisen runoilun:

Minun rakkaani istuu pirtin penkillä pienet mustelmaiset 
jalat
   ilmassa harottaen  minun rakkaani nyrsii matonkuteita
pienillä
ruosteisilla kitisevillä saksilla, voi armaani, hän katsoo
   ulos viileää kosteaa iltaa, minun rakkaani huulet muodostavat
sanan vittu, salaa sähähtäen, vaivihkaa. Voi varpuseni saanko
   ottaa hiuksistasi edes yhden havunneulan?
Ja jumalauta että sitä voi tulla nuorena hulluksi.

Härkösen käyttämä kieli nostaa tämän teoksen tähtiä varmaan kahdella ja Allun kummalliset, poukkoilevat mutta silti aidontuntuiset kertomukset varmaan saman verran. Teos oli viihdyttävä ja se herätti tunteita, mutta ei sen enempää.

[iina rantala · Rating 4 out of 5]

tää oli oikeestaan monellakin tapaa suomalainen versio siepparista ruispellossa, enkä valita yhtään. ensimmäiset sata sivua ajattelin, että oon liian vanha tälle kirjalle. pyörittelin silmiä päähenkilön angstille ja semmoselle rasittavalle vihaan elämääni teini-ikäsen haistatteluasenteelle. puolivälin jälkeen lämpenin ja loppu kosketti PALJON!! ihana kesäinen suomimiljöö <3

(mul on kunnon neljän tähden putki meneillää annan kaikelle neljä tähtee lol)

[salla · Rating 4 out of 5]

Mulle sanottiin tän olevan ultimaattinen kesäkirja (shoutout Taika), ja sitä se tosiaan on! Tuntuu, että oon löytänyt aarteen, hyvän ystävän joka tarjoaa vertaistukea… vaikka en ikinä mihinkään heinähommiin ole joutunutkaan (pullamössövegenössö sukupolvi it is). Tässä teoksessa kuvataan ihmeen tarkasti miljöötä joka on niin kovin tuttu, toki (erilainen) aikakausi kuultaa vahvasti tästä läpi. Se on toki varmaan monelle suomalaiselle aika samaistuttava/tuttu kuvaus?

Tässä on nuoruutta, tajunnanvirtaa, kesää ja ystävyyttä. Palaan vielä myöhemmin tän vuoden puolella varmasti tän teoksen pariin!

[Pia · Rating 3 out of 5]

Antaa todentuntoisen kuvan teinipojan maailmankuvasta, epäoikeudenmukaisuuksista ja vääryyksistä, ja siitä kuinka voi löytää jotain merkityksellistä sieltä mistä sitä ei etsinyt. Jokainen joka on lapsuudessaan viettänyt kesälomat maalla voi varmasti enemmän tai vähemmän samaistua Alpon kanssa. Anna-Leena Härkönen on luonut kiinnostavia henkilökuvauksia. Hän kirjoittaa osuvalla ja humoristisella äänellä. Nauraa saa!

[Elina Mäkitalo · Rating 4 out of 5]

Olen Häräntappoaseen lukenut joskus yläasteella ja muistin pitäneeni siitä. Voin kuvitella että kirjassa viljelty kieli on uponnut minuun ja uppoaa ehkä vieläkin nuoriin. Pidin kyllä kirjasta tälläkin kertaa mutta huomasin tiettyjä piirteitä jotka hieman särähtivät korvaani ja laskivat antamaani tähtimäärää. Kieli upposi edelleen vaikka välillä se tuntuikin hieman teennäiseltä, varsinkin alkuun. Teennäisyys kyllä väistyi alun jälkeen.

[Sonja · Rating 2 out of 5]

Jälleen klassikkokirja, mitä meitin peruskoulussa ei oo tarvinnu lukea. Ymmärrän, että tää on varmasti ilmestyessään ollut rajoja rikkova, mutta mua tää kyllä ärsytti aikalailla. Päähenkilö oli todella raskas ja kirjoitustyyliin kesti kauan päästä mukaan.

[Johanna Juntunen · Rating 3 out of 5]

Tykkäsin joo. Eräänlainen nuoren miehen aikuistumistarina. Tässä kirjassa avoin loppu oli itse asiassa ok vaikka jäi kyllä toisaalta mietityttämään mitä päähenkilölle lopulta kävi.

[El · Rating 3 out of 5]

It's been over a week since we finished it at school, but I just didn't get myself to write a review sooner. Guess I'm a bit scared to do that, but here we go...

First of all, it's not really that easy to read like straight up porn out loud in class and listen to your classmates not being THAT good at reading.

When we first started reading the book, our teacher told us that "it gets better towards the end!" But I thought the beginning was much better than the rest. Allu's internal monologues about his past, school et cetera were done pretty well, and I found myself relating to him with some things and liking the character, which felt...weird. Then (pretty often) I felt like everything that the character was building up just got destroyed when he said something fucking dumb and even kinda out of character. Or maybe my vision of him was just different than intended.
Sometimes I really liked Kerttu, even though she was made to be maybe a bit too quirky. Her dream about her future was pretty fucked up - but it hasn't left my mind since I read it. The author really had some unique thoughts that I could've never come up with.

The book also left me really confused at times. What was that hunting scene about? Who was the screaming man? And then the scene was just over and we never got an explanation for that.
The ending was really rushed as well. EVERYTHING that the book builded up felt kinda pointless, and I don't understand why did it end there? With that line and place?

Long story short: In an odd way, it was interesting and I still think about it after finishing it. Lot of fucked up things to read about at school, but the book still had beautiful and unique lines and things to think about. I think it would be funny to read this again in the future and highlight some of my favourite things and stuff that left me thinking. Sorry for my bad writing lol

(We also started watching the old tv show about this book and my world shattered into pieces when Allu didn't look like Ewan McGregor from Shallow Grave)

[Janne Paananen · Rating 3 out of 5]

Anna-Leena Härkösen kirjallinen ura alkoi nuorena. Esikoisteoksensa, Häräntappoaseen, hän julkaisi opiskellessaan lukiossa.

Nuorten kielellä kirjoitettu kasvutarina kertoo Allusta, 17-vuotiaasta kaupunkilaispojasta, jonka kesä uhkaa mennä piloille hänen jouduttua maalle heinähommiin. Kädet väsyy ja selkä on kovilla, mutta onneksi hän ei ole yksin. Perheessä on toinenkin nuori koltiainen auttamassa pellolla. Kaksikko tutustuu myös kylän muihin nuoriin. Allulle käänteentekevä asia on kuitenkin Kertun kohtaaminen. Nuorten välille kehkeytyy kiivas kesäromanssi.

Härkönen kuvaa nuorten levotonta mieltä onnistuneesti ja uskottavasti. Aika on jättänyt tähän 80-luvulla kirjoitettuun teokseen hieman jälkensä, mutta Allun ja muiden nuorten tunnot saavat varmasti vastakaikua tänäkin päivänä.

Juonellisesti Häräntappoase ei tarjoa yllätyksiä. Se on kuvaus kesästä, oman paikkansa etsimisestä, kasvusta ja koukeroisesta ensirakkaudesta. Se kaunistelematon, rosoinen ja tihkuu elämää.

Häräntappoase ei kuitenkaan ollut minulle lukukokemuksena kummoinen. Olen kenties viettänyt nuoruuteni päivät liian kauan sitten, jotta samaistuisin (vaikka olen minäkin heinäpellolla lapsena ollut ja kaipa olen kylän tyttöihinkin ihastunut) ja lisäksi tarina on liian suoraviivainen ja kuitenkin kulmikas (en osaa sitä paremminkaan kuvata) minun makuuni.

[n i i n a · Rating 3 out of 5]

Ei yhtään niin paha ku oletin. Klassikot aina kauhistuttaa, mutta tämän lukeminen olikin aika kivuton homma. Onhan tämä vanha teos, ja tässä oli monia juttuja mistä en pitänyt, mutta ihan mielenkiintoinen siitä huolimatta.

"Mukava reilu ope uskaltaa sanoa suoraan että tänään en kyllä jaksa ymmärtää teitä rakkarit, pitäkää turpanne tukossa, on huono päivä, palo paahtoleivät ja pinna aamulla." = Mood.

[Sivu kerrallaan · Rating 3 out of 5]

Ihan miellyttävä ja hauskakin lukukokemus.

[Sara Salminen · Rating 3 out of 5]

It was ok

[Altsa · Rating 4 out of 5]

kiva kasvutarina, parempi näytelmämuodossa;)

[Oona Paakinaho · Rating 3 out of 5]

Ekat reilu 100 sivua oli nihkeetä luettavaa, mut sen jälkeen tykkäsin tosi paljon!

[Sini Mannerhovi · Rating 2 out of 5]

ok bro

[Dani · Rating 4 out of 5]

Häräntappoaseessa yhdistyy oivallisella tavalla verbaalinen leikittely ja realistinen rakkaustarina. Syystäkin suomalaisen koululukemisen klassikko.

[Aarne Pohjois-Koivisto · Rating 4 out of 5]

Nyt tiedän mikä se häräntappoase oikein oli. Kirja ei ole vuosien varrella menettänyt tiettyä ikivihreyttään. Tässä pääsee nykynuori kurkistamaan 80-luvun kulttuuriin, jos tämän klassikon päättää lukea. Jotkut asiat ovat yhä säilyneet ennallaan. Kuten se, että maaseutua pidetään jotenkin ennakkoluuloisesti ei-coolina paikkana, jossa ei koskaan tapahdu mitään. Kaupunki, Vaasa, on tässä kirjassa aluksi se mesta, missä tapahtuu, ja jossa Allu haluaisi kesänsä viettää. Torvenkylä on korvessa olevaa periferiaa, jonne joutuminen heinätöihin kesäksi on suuri rangaistus. Kesän lopussa Allu on kuitenkin niin kiintynyt Torvenkylään, tietyistä romanttisista syistä, että hän ei millään haluaisi palata sieltä etuajassa takaisin Vaasaan. Maaseudulla onkin ollut ihan rempseä ja ei-niin-tylsä meno. Siellä on oltu villejä, juhlittu kesäillassa, ihastuttu, ja kokeiltu seurustelun tapaista. Kirja on naisen kirjoittama, mutta käsittelee pitkälti sitä, miten pojat näkevät tytöt, ja miten pojat keskenään tytöistä ehkä joskus juttelevat. Ehkä Anna-Leena Härkönen on vähän pyöristänyt kulmia tässä kirjassaan näiden juttujen osalta. Taustalla juonessa ovat kylän erilaiset asukkaat, nuorten vanhemmat, sisarukset ja muut läheiset. Tarina on kirjoitettu Allun näkökulmasta. Pääpiirteissään kirja on todella klassinen hetero-romanttinen nuortenkirja, jossa kesän aikana tapahtuu ihastuminen ja seurustelusuhteen kokeilu. Tunteita käsitellään, ja jännitystä kehkeytyy ainakin siitä, miten tehdä aloite, miten uskaltaa sanoa muutakin kuin "moi", ja miten sitten tulisi toimia, kun on jo päässyt lähelle. Entä miten muut ihmiset, varsinkin aikuiset, suhtautuvat asiaan, vai pitääkö sitä salailla? Selkokielinen versio tästä klassikosta oli varmasti tarpeellinen. Tätä voi hyvin vinkkailla yläkouluikäisille kotimaisena nuorten romantiikka-klassikkona.

[Taija · Rating 5 out of 5]

En ymmärrä miksi tämä on saanut niin huonoja ja keskinkertaisia arvosteluja, tämähän on briljantti! Vai johtuuko se lukijoiden siveyden sipuluudesta ettei näin räävittömälle ja seksiä yksityiskohtaisesti kuvaavalle kirjalle voi antaa kolmea tähteä enempää?

Teksti on niin älykästä ja rikasta, että on todella vaikea uskoa, että Härkönen on ollut vain 17-vuotias kirjoittaessaan sen. Loistavaa kielenkäyttöä hersyvine kielikuvineen. Nauroin monessa paikassa ääneen, yllätyin, vaikutuin.

Tarina kuvasi nuoren miehen sielunmaisemaa nuorten omalla kielellä, kultaisella kahdeksankymmentäluvulla. Eräänlainen suomalainen vastine Sieppari ruispellossa -romaanille siis.

Alapääjuttua ja kiroilua oli paljon, mutta se sopi tietysti nuoren miehen ajatuksiin ja puheisiin. Ja juonesta oikeastaan viis, nautin älykkäästä äidinkielemme käytöstä, enkä vieläkään voi uskoa kirjailijan olleen niin nuori. Härkönen on epäilemättä älykäs ja kielellisesti hyvin lahjakas.

Jokainen itseään kunnioittava kirjailija ilmeisesti lisää myös eeppisen heinänkorjuukohtauksen kirjaansa. Näin ovat tehneet niin Tolstoi kuin Väinö Linnakin. Ja seuraan liittyy tässä myös Härkönen. Tosin heinäkuormaa angstisena polkeva Allu ei ole aivan sama kuin kirkasotsainen Konstantin Levin, eikä edes väkevä Akseli Koskela, mutta silti omalla tavallaan symppis.

Häräntappoase on klassikkoteos, joka ehdottomasti ansaitsee paikkansa suomalaisen kirjallisuuden huippujen joukossa. Ihmettelen vain, miksen ole tätä aiemmin lukenut, moni ikäiseni näyttää lukeneen tämän jo koulussa. Tosin ehkä hyvä näin, teininä olisin punastellut itseni maan alle tätä lukiessani, nyt sen sijaan kirja viihdytti ja lähinnä nauratti.