ENG: Anna-Leena Härkönen works as a writer and an actor, having acted as a scriptwriter too. Her works have been adapted into movies and plays, and Häräntappoase has been made into a television series of six episodes, too.
FI: Anna-Leena Härkönen on syntynyt 10.4.1965 Limingassa, kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1985, opiskellut Teatterikorkeakoulussa ja Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksella ja valmistunut näyttelijäksi 1989. Anna-Leena Härkönen asuu Helsingissä ja toimii vapaana kirjailijana ja näyttelijänä.
Anna-Leena Härkönen on teini-ikäisestä alkaen kuulunut kulttuurielämämme huippuihin niin kirjailijana, käsikirjoittajana kuin näyttelijänäkin. Hänen esikoisteoksensa Häräntappoase palkittiin J. H. Erkon rahaston palkinnolla vuoden 1984 parhaana esikoisteoksena. Lisäksi hän on saanut muun muassa Kiitos kirjasta -mitalin 1985, Oulun läänin taidepalkinnon 1985 sekä Suuren suomalaisen kirjakerhon tunnustuspalkinnon vuosina 1991, 1994 ja 1998.
Härkösen teoksista on tehty useita elokuva- ja näytelmäsovituksia. Häräntappoase on esitetty kuusiosaisena televisiosarjana, ja siitä on tehty useita näyttämösovituksia eri puolilla Suomea. Käsikirjoittaja Tove Idström ja ohjaaja Claes Olsson tekivät Akvaariorakkautta-teoksen pohjalta kiitetyn kokoillan elokuvan.
Anna-Leena Härkösen monipuoliseen näyttelijänuraan mahtuu rooleja niin teatterinäyttämöillä, tv-draamoissa kuin elokuvissakin. Hän on myös käsikirjoittanut näytelmiä, tv-sarjoja ja elokuvia muassa suositun ja palkitun Vuoroin vieraissa -televisiosarjan (yhdessä Pekka Milonoffin kanssa) ja elokuvan Onnen varjot.
Mä ostin tän sokkona kun siinä ei ollut takakannessa selitystä mistä se kertoo. Nyt mä ymmärrän miksi. Aika masentava, äitisuhdetta puidaan pääsemättä oikeastaan mihinkään koko kirjan ajan. Ehkä joillekin tällanen menee mutta liian yksitoikkoinen mulle. Tykkään kirjoitustyylistä!
Jälleen kerran mukaansa tempaavaa kerrontaa Härkösen taattuun tyyliin. Olin vielä omien vanhempieni luona tätä lukiessa, mikä sai kyllä ajattelemaan miten erilainen ihminen sitä itsekin olisi jos suhde vanhempiin olisi yhtä monimutkainen kun kirjan päähenkilöllä.
Tämä oli hyvä. Sai ajattelemaan, hahmot tuntuivat aidoilta. Tykkään tällaisesta introspektisesta proosasta, ja negatiivisten tunteiden käsittelystä. Ei todellakaan mikään komedia, mutta nautinnollinen luettava. Meni kahdessa päivässä.
Tradusă la noi ca "Ziua ușilor deschise", am citit cartea asta când aveam vreo 12 ani și mi-a rămas în cap. Nu mai știu dacă era bună sau nu, dar era diferită de tot ce citisem până atunci și mi-a oferit o viziune diferită asupra a ce înseamnă să fii femeie și să scrii despre a fi femeie. (M-a bântuit ani de zile o imagine a menstruației ca sacrificiu ritualic - o comparație între ciclul naratoarei și porcul tăiat de Crăciun sau ceva de felul ăsta)
Tarina erosta, äiti-tytär-suhteesta, parisuhdeväkivallasta. Ahdistavan negatiivinen, täynnä synkkää menneisyyttä. En löydä kirjasta "luvattua" komiikkaa, mutta jos jotain hyvää pitää löytää, päähenkilöiden itsetutkiskelussa on jotain oivalluttavaa.
Kirja tasapainottelusta uran, eron ja epävakaiden perhesuhteiden välillä. Annaleenahärkösmäiseen tyyliin masentavia teemoja, rujoa kieltä ja pilkettä silmäkulmassa. Jollain tavalla muistutti teosta ”Olen iloinen, että äitini kuoli”, vaikkei kukaan kuolekaan.
Avoimien ovien päivä kertoo erään suomalaisen pikkukylän perheen tarinan aikuisen tyttären näkökulmasta. Hän palaa kotiinsa Helsingistä jouluksi sisarensa ja vanhempiensa luokse juuri erottuaan. Jo pelkkä kotiympäristö kuitenkin ahdistaa liikaa joten hän palaa yksiöönsä pelkäämään pimeää yksin öisin.
Härkönen tarttuu hyvin kiinni siihen, miten pienestä vastoinkäymisestä saattaa tulla varsinainen lumipallo-efekti kun huonosti käy. Tämän perheen tapauksessa kaikki alkaa isän sairaudesta, jonka vuoksi äiti alkaa huolehtimaan ja kärsimään unettomuudesta, mikä taas johtaa kärttyisyyteen ja kireään ilmapiiriin. Kun kaiken lisäksi jossain määrin pelottavalla äidillä on varsin vahvat mielipiteet on koossa sellainen soppa ettei pahemmasta väliä...
Oon hullaantunut totaallisesti Härkösestä.Tässä kirjassa käsitellään vain ihan liian paljon äiti-tytär suhdetta tunteiden ja muistojen valossa ilman,että kirjassa oikeastaan tapahtuisi muuta kuin pari vierailua lapsuuden kotiin.