What do you think?
Rate this book
Raja
Anja Aropalo, 53-vuotias kirjallisuuden professori, on tehnyt Alzheimerin tautia sairastavalle miehelleen lupauksen: hän auttaa miestä kuolemaan sitten, kun tämä ei enää muista. Vähä vähältä mies riisuutuu muistoistaan ja Anjan pitäisi lunastaa raskas lupauksensa.
Samaan aikaan toisaalla Anjan sisarentytär, lukiolaistyttö Mari, rakastuu kaikella nuoruuden voimalla äidinkielenopettajaansa, joka yllättäen vastaa Marin tunteisiin. Heidän epäsovinnaisessa suhteessaan valta, halu ja vastuu sekoittuvat toisiinsa ja hämärtävät oikean ja väärän rajat.
Raja luotaa harvinaisen kypsästi ihmisyyden suuria kysymyksiä. Kuinka paljon vastuuta voi toisesta ihmisestä ottaa? Minkälaisen paikan maailmassa täytämme, kuka meidän ääriviivamme piirtää? Voivatko laki, oikein toimiminen ja halu langeta koskaan yksiin ihmiselämässä? Pulkkisen tarkkanäköinen proosa kuljettaa rinnakkain traagisia ihmiskohtaloita, jotka risteävät ja resonoivat niin, että Raja jää pitkäksi aikaa mieleen soimaan.
Samaan aikaan toisaalla Anjan sisarentytär, lukiolaistyttö Mari, rakastuu kaikella nuoruuden voimalla äidinkielenopettajaansa, joka yllättäen vastaa Marin tunteisiin. Heidän epäsovinnaisessa suhteessaan valta, halu ja vastuu sekoittuvat toisiinsa ja hämärtävät oikean ja väärän rajat.
Raja luotaa harvinaisen kypsästi ihmisyyden suuria kysymyksiä. Kuinka paljon vastuuta voi toisesta ihmisestä ottaa? Minkälaisen paikan maailmassa täytämme, kuka meidän ääriviivamme piirtää? Voivatko laki, oikein toimiminen ja halu langeta koskaan yksiin ihmiselämässä? Pulkkisen tarkkanäköinen proosa kuljettaa rinnakkain traagisia ihmiskohtaloita, jotka risteävät ja resonoivat niin, että Raja jää pitkäksi aikaa mieleen soimaan.
399 pages, Hardcover
First published January 1, 2006
31 people are currently reading
746 people want to read
About the author
Riikka Pulkkinen
14 books138 followersRiikka Pulkkinen was born in 1980 and spent her youth in Oulu, a town on Finland’s northwest coast, with her father (a lawyer), mother (a doctor), and two sisters. During that time, she was also a very talented athlete. Nowadays she studies literature and philosophy at the University of Helsinki, and does her jogging without a stopwatch.
The Border, Pulkkinen's first novel, was published in 2006 and got positive reviews and immediate sales success.
Her second novel, True, came out in 2010 and was shortlisted for the Finlandia Prize, the most prestigious literary award in Finland. The film rights of True have been sold to Vertigo Productions (Finland), and its adaptation for the stage premiered at Helsinki KOM Theatre in November 2011.
Pulkkinen’s third novel, The Book of Strangers, was published in September 2012.
The publishing rights for Pulkkinen’s novels have been sold to publishers all around the world. Current rights sold and published translations for each of her books can be viewed in the books section.
See more at: http://riikkapulkkinen.com/author?lan...
The Border, Pulkkinen's first novel, was published in 2006 and got positive reviews and immediate sales success.
Her second novel, True, came out in 2010 and was shortlisted for the Finlandia Prize, the most prestigious literary award in Finland. The film rights of True have been sold to Vertigo Productions (Finland), and its adaptation for the stage premiered at Helsinki KOM Theatre in November 2011.
Pulkkinen’s third novel, The Book of Strangers, was published in September 2012.
The publishing rights for Pulkkinen’s novels have been sold to publishers all around the world. Current rights sold and published translations for each of her books can be viewed in the books section.
See more at: http://riikkapulkkinen.com/author?lan...
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 112 reviews
October 18, 2019
Muistin, etten pidä tästä ja muistin sen kyllä ihan oikein. Tässä oli jotenkin ihan liikaa ottaen huomioon, ettei mikään kuitenkaan oikein kunnolla koskettanut. Tarina oli kökkö ja huonosti kuljetettu, mutta Pulkkinen ei mielestäni myöskään kirjoita mitenkään hirvittävän kiinnostavalla tavalla.
2 tähteä silti siitä, että Anjan ja hänen Alzheimeria sairastavan miehensä tarina oli ihan piinaavan koskettava ja kauniisti kerrottu.
2 tähteä silti siitä, että Anjan ja hänen Alzheimeria sairastavan miehensä tarina oli ihan piinaavan koskettava ja kauniisti kerrottu.
January 2, 2011
16-vuotias tyttö, joka rakastuu opettajaansa ja saa tunteisiinsa vastakaikua, ja 53-vuotias nainen, jonka mies on kuolemassa Alzheimeriin. Asetelma, jonka pohjalle voisi rakentaa vaikka minkälaista draamaa ja tragediaa, harmi, että Pulkkinen sortuu ainoastaan melodramaattisuuteen.
Kirjan parasta antia oli Anjan, 53-vuotiaan kirjallisuudenprofessorin, ajatuksien seuraaminen. Anja teki dementoituneelle miehelleen lupauksen, että tappaa tämän siinä vaiheessa, kun mies on jo unohtanut kaiken. Eutanasian oikeutuksen ympärillä pyörivät pohdinnat tekivät kipeää: vaikka kuinka tahtoisi päästää rakkaansa kärsimysistä, pystyykö siihen?
Harmi, että siihen kaikki hyvä sitten loppuikin. 16-vuotias Meri käyttäytyi aivan liiankin stereotyyppisen 16-vuotiaasti. Pulkkinen oli muistanut tunkea soppaan mukaan kaiken alkaen viiltämisestä, niin kuin pelkkä suhde omaan opettajaan ei olisi riittänyt sotkemaan pakkaa tarpeeksi. Itsemurha-ajatukset lähinnä naurattivat. Tragediaa ehkä sekin, mutta ei kovin uskottavan tuntuista.
Merin äidinkielenopettaja, Julian, johon tytöllä syntyi suhde, taas oli lähinnä narsistinen ja himokas hahmo, joka syytti pettämisestään vaimonsa ailahtelevaisuutta ja meni halujensa vietävänä miten tahtoi. Päälle liimattiin kyllä valtavasti tarinaa siitä, miten Julian oikeasti rakasti Maria, mutta ontto suhde tuntui lähinnä perustuvan vain eläimelliseen seksiin.
Romaanin kolmas kertoja, 6-vuotias pikkutyttö Anni, Julianin tytär, taas oli nuorin, mutta se, joka näki kaikkein eniten. Hahmo tuntui vähän päälleliimatulta sekin, kaikki romaanin raskaat teemat yritettiin nähdä kuusivuotiaan silmin alkaen oman isän pettämisestä ja lopussa päättyen jopa kuolemaan.
Eniten Rajan ongelma oli siinä, että se yritti käsitellä aivan liikaa. Kuolema yhdisti sekä Anjan että Marin tarinoita, mutta muuta yhteistä näillä henkilöillä ei sitten ollutkaan - paitsi sukulaissuhde, joka näytti vähän tekemällätehdyltä. Hahmot yhdistettiin toisiinsa niin väkisin, ettei siinä ollut enää mitään luonnollista. Jos on kaksi tarinaa, joista kummastakin voi kirjoittaa kevyesti oman teoksen, miksi ympätä ne molemmat samaan kirjaan?
Kirjan parasta antia oli Anjan, 53-vuotiaan kirjallisuudenprofessorin, ajatuksien seuraaminen. Anja teki dementoituneelle miehelleen lupauksen, että tappaa tämän siinä vaiheessa, kun mies on jo unohtanut kaiken. Eutanasian oikeutuksen ympärillä pyörivät pohdinnat tekivät kipeää: vaikka kuinka tahtoisi päästää rakkaansa kärsimysistä, pystyykö siihen?
Harmi, että siihen kaikki hyvä sitten loppuikin. 16-vuotias Meri käyttäytyi aivan liiankin stereotyyppisen 16-vuotiaasti. Pulkkinen oli muistanut tunkea soppaan mukaan kaiken alkaen viiltämisestä, niin kuin pelkkä suhde omaan opettajaan ei olisi riittänyt sotkemaan pakkaa tarpeeksi. Itsemurha-ajatukset lähinnä naurattivat. Tragediaa ehkä sekin, mutta ei kovin uskottavan tuntuista.
Merin äidinkielenopettaja, Julian, johon tytöllä syntyi suhde, taas oli lähinnä narsistinen ja himokas hahmo, joka syytti pettämisestään vaimonsa ailahtelevaisuutta ja meni halujensa vietävänä miten tahtoi. Päälle liimattiin kyllä valtavasti tarinaa siitä, miten Julian oikeasti rakasti Maria, mutta ontto suhde tuntui lähinnä perustuvan vain eläimelliseen seksiin.
Romaanin kolmas kertoja, 6-vuotias pikkutyttö Anni, Julianin tytär, taas oli nuorin, mutta se, joka näki kaikkein eniten. Hahmo tuntui vähän päälleliimatulta sekin, kaikki romaanin raskaat teemat yritettiin nähdä kuusivuotiaan silmin alkaen oman isän pettämisestä ja lopussa päättyen jopa kuolemaan.
Eniten Rajan ongelma oli siinä, että se yritti käsitellä aivan liikaa. Kuolema yhdisti sekä Anjan että Marin tarinoita, mutta muuta yhteistä näillä henkilöillä ei sitten ollutkaan - paitsi sukulaissuhde, joka näytti vähän tekemällätehdyltä. Hahmot yhdistettiin toisiinsa niin väkisin, ettei siinä ollut enää mitään luonnollista. Jos on kaksi tarinaa, joista kummastakin voi kirjoittaa kevyesti oman teoksen, miksi ympätä ne molemmat samaan kirjaan?
February 4, 2012
The Finnish word ‘raja’ can be translated either as ‘border’ or ‘boundary’ or ‘limit.’ This novel, Riikka Pulkkinen’s first book, was published in 2006 when she was just 26 years old. It received considerable publicity and prizes in Finland. It was passed on to me by a friend last summer when I visited the ‘old country’ – if I only read one book in Finnish, this should be it, she suggested – but it took me months to get to it. I’m glad I eventually did.
The novel explores the ‘raja’ in many senses – between what is and is not appropriate, between love and hate, between what is legal and what is morally right, between life and death – through the lives of people and families whose lives intersect. It is told through the perspectives of four of the protagonists. Anja is a 53-year old university professor whose beloved architect husband of 30 years becomes victim of a rapidly advancing Alzheimer’s at a far too early age. As his mind deteriorates, the husband makes a hard request to his wife who loves him deeply: kill me when I don’t anymore know. This demand weighs heavily on Anja who considers ending her own life instead. In the process she falls into the arms – and bed – of a much younger man, a colleague from the university, whom she meets at the hospital where her husband and his mother are chronic patients. Mari is a talented and sensitive high school student who cuts herself to feel real. The 16-year-old ends up having a passionate sexual affair with her literature teacher, 29 year old Julian (who is also writing his doctoral thesis under Anja’s supervision). Julian who is married and has two small daughters tries to end the affair but is too infatuated with the girl to be able to break away. Is this indeed love? The fourth protagonist in the novel is Anni, Julian’s 6-year old daughter, who observes her parents and sees, without understanding what is happening, her father’s relationship with the “girl with the beautiful eyes.” Anni is not sure and ponders whether the beautiful girl is an adult or still a child – another ‘raja.’ Anni’s perspective also reveals the cruelty and power games amongst children, even sweet little girls.
Needless to say, with these ingredients tensions arise and the reader lives with an increasing foreboding of impending disaster. Riikka Pulkkinen creates intensive scenes with strong and – mostly – credible emotions. Death is constantly present, even in the dead hedgehog that Anni and her friend find. The numerous sex scenes – between Anja and her husband and her lover, Julian and Mari and his wife – are detailed and graphic, but the depiction is erotic rather than pornographic. The descriptions of changing seasons are beautiful – Helsinki and its suburbs have lots of nature – with walks in the woods, the seagulls in the port, the melting snow and ice in the river, the song of nightingale in the spring. This is a complex, thought provoking and beautifully written novel, which the young author holds together and brings to a controlled and satisfactory ending.
The novel explores the ‘raja’ in many senses – between what is and is not appropriate, between love and hate, between what is legal and what is morally right, between life and death – through the lives of people and families whose lives intersect. It is told through the perspectives of four of the protagonists. Anja is a 53-year old university professor whose beloved architect husband of 30 years becomes victim of a rapidly advancing Alzheimer’s at a far too early age. As his mind deteriorates, the husband makes a hard request to his wife who loves him deeply: kill me when I don’t anymore know. This demand weighs heavily on Anja who considers ending her own life instead. In the process she falls into the arms – and bed – of a much younger man, a colleague from the university, whom she meets at the hospital where her husband and his mother are chronic patients. Mari is a talented and sensitive high school student who cuts herself to feel real. The 16-year-old ends up having a passionate sexual affair with her literature teacher, 29 year old Julian (who is also writing his doctoral thesis under Anja’s supervision). Julian who is married and has two small daughters tries to end the affair but is too infatuated with the girl to be able to break away. Is this indeed love? The fourth protagonist in the novel is Anni, Julian’s 6-year old daughter, who observes her parents and sees, without understanding what is happening, her father’s relationship with the “girl with the beautiful eyes.” Anni is not sure and ponders whether the beautiful girl is an adult or still a child – another ‘raja.’ Anni’s perspective also reveals the cruelty and power games amongst children, even sweet little girls.
Needless to say, with these ingredients tensions arise and the reader lives with an increasing foreboding of impending disaster. Riikka Pulkkinen creates intensive scenes with strong and – mostly – credible emotions. Death is constantly present, even in the dead hedgehog that Anni and her friend find. The numerous sex scenes – between Anja and her husband and her lover, Julian and Mari and his wife – are detailed and graphic, but the depiction is erotic rather than pornographic. The descriptions of changing seasons are beautiful – Helsinki and its suburbs have lots of nature – with walks in the woods, the seagulls in the port, the melting snow and ice in the river, the song of nightingale in the spring. This is a complex, thought provoking and beautifully written novel, which the young author holds together and brings to a controlled and satisfactory ending.
April 6, 2016
Jaahas. Kahden hyvän Pulkkisen jälkeen tartuin viimein ilmestyttyään kohinaa aiheuttaneeseen Rajaan, enkä nyt osaa edes sanoa pidinkö. Alkuun vähän, keskipaikkeilla kirja oli jopa vaivaannuttavan huono ja kaikki seksikohtaukset ja kaiken kaikkeen limittäytymiset ärsyttivät suunnattomasti, mutta silti loppu taas nappasi mukaansa hieman paremmin. Oli tämä pettymys omalla tavallaan, tässä olisi ollut ainesta parempaankin. 2,5 tähteä.
August 29, 2015
This book was an uncomfortable read, as its most potent subject was the relationship between a teenager and her teacher. The man, Julian, was disgusting, and so were all the love scenes because of Pulkkinen's way of describing them. I loved her writing in general, but sometimes the mood was too heavy for that kind of imagery already. Though to be fair, as tragedy, loss and desperation were the book's main themes, the mood was only a necessity and a product of the story's weight rather than an independent element. But personally for me the imagery could have been a bit lighter and vaguer at those scenes.
The other aspect of the book, Anja's story, was more interesting to me, but unfortunately one of Pulkkinen's ways of combining the different stories and point of views together was the topic of sex and adultery. This theme was boring in the end, as it was so heavily used through the book. The most interesting strand of Anja's story, of the entire book, was Antti's plead for having her kill him, and it was not utilized to its whole potential. Which was a huge disappointment.
The other thing I have to mention is the way Pulkkinen linked all the POV characters and aspects of the book together. It felt a bit awkward at times, to be honest. Forced. Anja's interaction with Mari for instance felt like the author had just tried to come up with something to tie them together with. I appreciate the effort, and it's not a complete failure, but most of the time Anja didn't seem to really belong to the same book as an equal narrative strand with Mari's, Julian's and Anni's stories. It felt a bit detached. And thus, the entity didn't have the place of emphasis I had hoped for it. This might have been better without Anja's story if the author was set on having Mari's story to be the main one.
That said, I have to insist on keeping in mind the fact that this was Pulkkinen's first novel. It was a good first novel. Like I said before, the writing itself was beautiful and enjoyable, admirable even at some points. Thus, I round the 2.5 stars I was thinking of giving it to 3. I'd recommend this to those who enjoy heavy moods and the subject of student-teacher relationship.
The other aspect of the book, Anja's story, was more interesting to me, but unfortunately one of Pulkkinen's ways of combining the different stories and point of views together was the topic of sex and adultery. This theme was boring in the end, as it was so heavily used through the book. The most interesting strand of Anja's story, of the entire book, was Antti's plead for having her kill him, and it was not utilized to its whole potential. Which was a huge disappointment.
The other thing I have to mention is the way Pulkkinen linked all the POV characters and aspects of the book together. It felt a bit awkward at times, to be honest. Forced. Anja's interaction with Mari for instance felt like the author had just tried to come up with something to tie them together with. I appreciate the effort, and it's not a complete failure, but most of the time Anja didn't seem to really belong to the same book as an equal narrative strand with Mari's, Julian's and Anni's stories. It felt a bit detached. And thus, the entity didn't have the place of emphasis I had hoped for it. This might have been better without Anja's story if the author was set on having Mari's story to be the main one.
That said, I have to insist on keeping in mind the fact that this was Pulkkinen's first novel. It was a good first novel. Like I said before, the writing itself was beautiful and enjoyable, admirable even at some points. Thus, I round the 2.5 stars I was thinking of giving it to 3. I'd recommend this to those who enjoy heavy moods and the subject of student-teacher relationship.
April 20, 2014
Koukuttava, mutta paikka paikoin niin ärsyttävä. Hyvä, mutta sieltä täältä löytyy aukkoja ja epäloogisuuksia, jotka jäävät vaivaamaan. Henkilöhahmojen elämien kietoutuminen yhteen on tehty mielenkiintoisesti, se on tavallaan niin ilmiselvää ja helppoa, ja tekee kokonaisuuden hahmottamisen helpommaksi lukijalle.
Mutta miksi, oi miksi on pakko kuvailla jokaista sensuellimpaa kohtausta vertaamalla sitä johonkin lapsuuden tapahtumaan, ties mihin salmiakkijäätelöön ja lakanoihin? Tarkoituksena on ehkä tehdä kokonaisuudesta jotenkin runollinen ja kuvakieleltään kaunis, mutta joissakin kohdissa se ällömakeus melkein sai minut laittamaan kirjan sivuun. Rajansa kaikella (heh).
Kaiken kaikkiaan laadukas ja mielenkiintoinen teos, jonka jaksoi lukea loppuun, mutta ei mitään rakkauden ilotulituksia kyllä sytyttänyt minussa.
Mutta miksi, oi miksi on pakko kuvailla jokaista sensuellimpaa kohtausta vertaamalla sitä johonkin lapsuuden tapahtumaan, ties mihin salmiakkijäätelöön ja lakanoihin? Tarkoituksena on ehkä tehdä kokonaisuudesta jotenkin runollinen ja kuvakieleltään kaunis, mutta joissakin kohdissa se ällömakeus melkein sai minut laittamaan kirjan sivuun. Rajansa kaikella (heh).
Kaiken kaikkiaan laadukas ja mielenkiintoinen teos, jonka jaksoi lukea loppuun, mutta ei mitään rakkauden ilotulituksia kyllä sytyttänyt minussa.
February 17, 2015
Raja on siinä mihin se kirjoitetaan, erottamaan yhtä (elämän)tarinan osaa toisesta. Joskus päätös, toisinaan muutos joka huomaamatta hiipii tapahtumien väliin. Tai ihmisten väliin, vaikka emme sitä haluakaan.
Osa tarinaa on, miten rajaan suhtaudumme - onko kosketusta rajan yli. Onko luottamusta. Uskallammeko pyytää.
Pulkkisen kieli ja tarinan rakenne: huippuosaamista.
Osa tarinaa on, miten rajaan suhtaudumme - onko kosketusta rajan yli. Onko luottamusta. Uskallammeko pyytää.
Pulkkisen kieli ja tarinan rakenne: huippuosaamista.
September 22, 2020
Edelleen hyvä toisellakin lukukerralla, vaikkei tehnyt enää yhtä suurta vaikutusta. Jokin tässä kuitenkin vetoaa. Pidän myös siitä, kuinka eri sukupolvien äänet kuuluvat kerronnassa eri tavoin, ja nivoutuvat ja risteilevät yhteen. Lukijana pakottuu myös itse pohtimaan hahmojen tekemiä ratkaisuja ja reflektoimaan omaa eettistä viitekehystään.
January 17, 2023
Nopea, page-turner. Kevyttä, dynaamista proosaa, hahmojen tiiviisti yhteen (ehkä liiankin siististi) nitoutuvat kohtalot. Valaisevia, nasevia filosofisia lausahduksia, ja loppu joka ei vituttanut.
April 16, 2017
Riikka Pulkkisen debyyttiromaani olikin mielenkiintoista luettavaa, sillä sitä voi lukea monella tapaa. Se on toisaalta eroottinen viihderomaani ja toisaalta elämän, kuoleman ja rakkauden peruskysymysten äärellä.
Romaani alkaa vahvasti, kun 53-vuotias kirjallisuudenproffa Anja yrittää itsemurhaa. Hänen sisarensa Marita saapuukin sopivasti paikalle. Epätoivoisen yrityksen taustalle on Alzheimeria sairastava arkkitehtimies, jolle oli luvattu avustettu kuolema.
Toinen päähenkilö on 16-vuotias lukiolainen (Maritan tytär), joka puolestaan taistelee omilla rajoillaan: itseinhon, viiltelyn ja luvattoman rakkauden syyllisyyydentuskissaan.
Sitten päästään niihin viihteellisiin piirteisiin. Mari ihastuu äikän opettajaansa Julian Kanervaan, joka tuntee Maria kohtaan pelkkää himoa. Hakkailu alkaa Tolstoin Anna Kareninan lainaamisella, ja loppusyksystä koulun tanssiaisissa pari on liimautunut toisiinsa. Ensiakti suoritetaan jumppasalin siivouskomerossa: ”Vittu mikä vittu, Julian ajatteli ennen kuin päästi irti kaikista ajatuksista ja tipahti kohisevaan hetkeen, joka venyi ikuisuudeksi.” Vuodenvaihteen jälkeen hässiminen jatkuu välillä välitunnilla Julianin luokassa opettajan työpöydällä.
Yhtään huonommaksi eroottisissa seikkailuissaan ei jää jälkeen Anja-täti, joka aloittaa sekstaamisen Johannes-nimisen tutkijan kanssa, joka on tietysti komea, ollut ulkomailla, ja hänellä on litteä vatsa. Johannes jumittaa kirjallisuudenlaitoksen kopiokoneen, ja ennen kuin itsemurhaa hautova Anja huomaakaan, hän on kulauttanut kurkkuunsa puolikkaan pullon punaviiniä Johanneksen kämpillä ja hänellä on miehen penis suussaan.
Monien seksikokemusten ohella tai niiden lisäksi päästään myös elämän peruskysymysten äärelle, kun Julian päättää lähteä istuskelemaan proffan luennolle. Siitä alkaakin saman tien väitöskirjatyö, jonka aiheena on Sofokleen Antigone-näytelmä ja protagonistin itsemurhan oikeutusta käsittelevä problematiikka. Sitä tematiikkaa onnistutaan viemään myös Julianin ja Marin lapselliseen suhteeseen.
Raja siis näyttäytyy monitahoisesti, ja toisaalta Julian on ylittänyt oman rajansa vaimonsa suhteen, ja ylenmäärin kliseitä viljellään perhe-elämän tylsyydellä, pöljillä sukulaisilla, kyllästymisenä ja pikkulasten vaatimuksilla jne. Hahmot ovat kovin stereotyyppisiä ja osin epäuskottavia. Tuntuu, että keskeisten hahmojen niskaan on liimattu ongelmia niin, että he lähes musertuvat niiden painosta. Syyt tosin jäävät ilmaan ja usein lukijan arveltavaksi.
Monin paikoin kuitenkin tapahtumia taustoitetaan hyvin takaumien avulla, ja varsinkin Anja on jäänyt oman menneisyytensä vangiksi, eikä sitä rajaa onnistu ylittämään. Toisaalta Mari näkee tulevaisuutensa toivottomana ja suhteensa Julianiin olevan elämän ja kuoleman kysymys. Marin kaverit ovat perillä suhteesta niin kuin lähes koko koulukin. Silti kukaan ei siihen mitenkään puutu, ei edes Marin äiti.
Vääjäämättä tapahtumat kulkevat kohti dramaattista loppua, yli rajan, joka päättää yhden henkilön elämän. Kaiken kaikkiaan kirja on viihdyttävä lukukokemus, jos haluaa eroottisten seikkailujen lisäksi jotain syvällisempää ajateltavaa eikä anna yliyrittämisen häiritä.
Romaani alkaa vahvasti, kun 53-vuotias kirjallisuudenproffa Anja yrittää itsemurhaa. Hänen sisarensa Marita saapuukin sopivasti paikalle. Epätoivoisen yrityksen taustalle on Alzheimeria sairastava arkkitehtimies, jolle oli luvattu avustettu kuolema.
Toinen päähenkilö on 16-vuotias lukiolainen (Maritan tytär), joka puolestaan taistelee omilla rajoillaan: itseinhon, viiltelyn ja luvattoman rakkauden syyllisyyydentuskissaan.
Sitten päästään niihin viihteellisiin piirteisiin. Mari ihastuu äikän opettajaansa Julian Kanervaan, joka tuntee Maria kohtaan pelkkää himoa. Hakkailu alkaa Tolstoin Anna Kareninan lainaamisella, ja loppusyksystä koulun tanssiaisissa pari on liimautunut toisiinsa. Ensiakti suoritetaan jumppasalin siivouskomerossa: ”Vittu mikä vittu, Julian ajatteli ennen kuin päästi irti kaikista ajatuksista ja tipahti kohisevaan hetkeen, joka venyi ikuisuudeksi.” Vuodenvaihteen jälkeen hässiminen jatkuu välillä välitunnilla Julianin luokassa opettajan työpöydällä.
Yhtään huonommaksi eroottisissa seikkailuissaan ei jää jälkeen Anja-täti, joka aloittaa sekstaamisen Johannes-nimisen tutkijan kanssa, joka on tietysti komea, ollut ulkomailla, ja hänellä on litteä vatsa. Johannes jumittaa kirjallisuudenlaitoksen kopiokoneen, ja ennen kuin itsemurhaa hautova Anja huomaakaan, hän on kulauttanut kurkkuunsa puolikkaan pullon punaviiniä Johanneksen kämpillä ja hänellä on miehen penis suussaan.
Monien seksikokemusten ohella tai niiden lisäksi päästään myös elämän peruskysymysten äärelle, kun Julian päättää lähteä istuskelemaan proffan luennolle. Siitä alkaakin saman tien väitöskirjatyö, jonka aiheena on Sofokleen Antigone-näytelmä ja protagonistin itsemurhan oikeutusta käsittelevä problematiikka. Sitä tematiikkaa onnistutaan viemään myös Julianin ja Marin lapselliseen suhteeseen.
Raja siis näyttäytyy monitahoisesti, ja toisaalta Julian on ylittänyt oman rajansa vaimonsa suhteen, ja ylenmäärin kliseitä viljellään perhe-elämän tylsyydellä, pöljillä sukulaisilla, kyllästymisenä ja pikkulasten vaatimuksilla jne. Hahmot ovat kovin stereotyyppisiä ja osin epäuskottavia. Tuntuu, että keskeisten hahmojen niskaan on liimattu ongelmia niin, että he lähes musertuvat niiden painosta. Syyt tosin jäävät ilmaan ja usein lukijan arveltavaksi.
Monin paikoin kuitenkin tapahtumia taustoitetaan hyvin takaumien avulla, ja varsinkin Anja on jäänyt oman menneisyytensä vangiksi, eikä sitä rajaa onnistu ylittämään. Toisaalta Mari näkee tulevaisuutensa toivottomana ja suhteensa Julianiin olevan elämän ja kuoleman kysymys. Marin kaverit ovat perillä suhteesta niin kuin lähes koko koulukin. Silti kukaan ei siihen mitenkään puutu, ei edes Marin äiti.
Vääjäämättä tapahtumat kulkevat kohti dramaattista loppua, yli rajan, joka päättää yhden henkilön elämän. Kaiken kaikkiaan kirja on viihdyttävä lukukokemus, jos haluaa eroottisten seikkailujen lisäksi jotain syvällisempää ajateltavaa eikä anna yliyrittämisen häiritä.
April 26, 2020
This book eats you up. The story is nothing new, fascinating enough, but the easy and yet deep way the characters thoughts and incentives are described makes the book into something you just have to read.
February 2, 2021
3.75*
August 28, 2019
Mielenkiintoinen kirja rankoista aiheista kuvailevalla kerronnalla höystettynä. Sopivaa luettavaa kesälomareissulle. :)
Read
June 24, 2014Harvoin sitä törmää esikoisteokseen, joka on niin kunnianhimoinen kuin Riikka Pulkkisen Raja. Teos on kipeä pohdinta rajan merkityksestä, uudelleentulkinta Antigonen myytistä sekä nykyaikainen sovitus tragediasta. Kokonaisuutena Pulkkisen romaani on viimeistelty ja hallittu - suurista ja vaikeista aiheista huolimatta laaja teos sitoo lopulta kaikki langat yhteen. Ja jättää rosoja, avoimuuttakin.
Suurimpana heikkoutena pitäisin kerronnan pakottavaa tarvetta kiteyttää silloin kun voisi luottaa lukijan kykyyn oivaltaa. Ymmärrän, että tietyt juonenkäänteet ja tunteitten kuvaukset houkuttavat tekijää elämää suurempiin pohdintoihin, mutta itse en arvosta turhaa alleviivaamista. Se tuottaa muuten niin rohkeaan ja koettelevaan romaaniin kliseisyyttä ja tarpeetonta latteutta. Sitä paitsi lukemisen suurimpia iloja on oivaltaa itse. Kenties tragedian kaaren teoretisointi ja maininta on sekin hieman puhkikaluttua maastoa, mutta Antigonen myytin uudelleenkirjoittaminen onnistuu kuitenkin mielestäni oikein hyvin.
Ylimääräisiä kehuja antaisin romaanin luonnonkuvauksesta - murtumia ja hajoamisia vastaan asettuu luonto, jonka jatkuvuus tuo teoksessa myös ihmiselämään jatkumon tunnetta.
Suurimpana heikkoutena pitäisin kerronnan pakottavaa tarvetta kiteyttää silloin kun voisi luottaa lukijan kykyyn oivaltaa. Ymmärrän, että tietyt juonenkäänteet ja tunteitten kuvaukset houkuttavat tekijää elämää suurempiin pohdintoihin, mutta itse en arvosta turhaa alleviivaamista. Se tuottaa muuten niin rohkeaan ja koettelevaan romaaniin kliseisyyttä ja tarpeetonta latteutta. Sitä paitsi lukemisen suurimpia iloja on oivaltaa itse. Kenties tragedian kaaren teoretisointi ja maininta on sekin hieman puhkikaluttua maastoa, mutta Antigonen myytin uudelleenkirjoittaminen onnistuu kuitenkin mielestäni oikein hyvin.
Ylimääräisiä kehuja antaisin romaanin luonnonkuvauksesta - murtumia ja hajoamisia vastaan asettuu luonto, jonka jatkuvuus tuo teoksessa myös ihmiselämään jatkumon tunnetta.
September 9, 2012
A woman promised her husband to help him die when the disease took the last of his memories. A young girl’s older crush surprisingly returns the feeling. Their choices test the laws and morality.
This is the kind of language I used to like. The subtlety, the unlikely descriptions for most mundane actions, the unordinary word choices and poetry within prose. The only problem with is that it sounds pretentious. There simply isn’t a good way to express some of these things in Finnish without sounding like you’ve read way too much philosophy and literary theory. Which, I guess, the author has.
The characterisations were strong and filled this plotless book with their evolution. Each main character had their clearly articulated side to the story and they all learned something, or I’d like to think so. The open end lets the reader imagine their preferred outcome. Mine depends on my mood. Right now, I’m feeling more vindictive than understanding, but only towards one of the characters.
They’re making a theatre production of this, but I don’t want to see it.
This is the kind of language I used to like. The subtlety, the unlikely descriptions for most mundane actions, the unordinary word choices and poetry within prose. The only problem with is that it sounds pretentious. There simply isn’t a good way to express some of these things in Finnish without sounding like you’ve read way too much philosophy and literary theory. Which, I guess, the author has.
The characterisations were strong and filled this plotless book with their evolution. Each main character had their clearly articulated side to the story and they all learned something, or I’d like to think so. The open end lets the reader imagine their preferred outcome. Mine depends on my mood. Right now, I’m feeling more vindictive than understanding, but only towards one of the characters.
They’re making a theatre production of this, but I don’t want to see it.
January 23, 2013
(väitettyjä) teemoja:
-oikean ja väärän häilyvä raja, laki vs. laittomuus (eutanasia), mielestäni asiassa ei kuitenkaan ole epäilystäkään teon oikeutuksesta, ehkä olen sitten moraaleiltani epätavallinen
-oikein vs. väärin (julianin vaimo vs. mari, avioliitto vs. uusi rakkaus). suhde ei ehkä järkytä minua lainkaan niin paljon kuin pitäisi (?)
Teos siis lähinnä opettanut, että omat moraalini ovat melko paljon erossa "valtavirrasta", sillä itselleni monet esitetyistä asioista eivät ole edes kovin vaikeita päätöksiä.
Kerronnallisesti upeaa työtä, Pulkkinen osaa kirjoittaa eri-ikäisten ja tapaisten hahmojen näkökulmasta.
-oikean ja väärän häilyvä raja, laki vs. laittomuus (eutanasia), mielestäni asiassa ei kuitenkaan ole epäilystäkään teon oikeutuksesta, ehkä olen sitten moraaleiltani epätavallinen
-oikein vs. väärin (julianin vaimo vs. mari, avioliitto vs. uusi rakkaus). suhde ei ehkä järkytä minua lainkaan niin paljon kuin pitäisi (?)
Teos siis lähinnä opettanut, että omat moraalini ovat melko paljon erossa "valtavirrasta", sillä itselleni monet esitetyistä asioista eivät ole edes kovin vaikeita päätöksiä.
Kerronnallisesti upeaa työtä, Pulkkinen osaa kirjoittaa eri-ikäisten ja tapaisten hahmojen näkökulmasta.
January 14, 2019
En tiedä, kuinka paljon voi antaa anteeksi esikoisteos-argumentilla, mutta tässä tökki oikeastaan ihan kaikki. Liian laaja-alainen, yritettiin käsitellä monia isoja teemoja vähällä sivumäärällä. Hahmoista oli hankala saada mitään syvempää otetta, kenestäkään oli hankala tykätä ja kaikki oli jotenkin yksiulotteisia. Tyyli vähän tönkkö, jotkut sanavalinnat hämmensi vaan tosi paljon. Luin loppuun lähinnä sen takia etten tykkää jättää kirjoja kesken. Harmillista että ensimmäinen suomeksi luettu kirja taas pitkään aikaan oli näin paska. En tiedä, antaisinko uutta mahdollisuutta Pulkkiselle.
July 26, 2022
Kirjan hahmot ovat liian itsestäänselviä - juuri sellaisia kuin heidän ajattelisikin olevan. Pulkkisen vahvuuksiin ei myöskään mielestäni kuulu aiheiden valinta. Usein hän tyytyykin kirjoittamaan varsin kliseistä teemoista, kuten syrjähypyistä tai ruuhkavuosista. Pakko myös hieman naurahtaa, että myös tässä romaanissa Pulkkinen jostain käsittämättömästä syystä kirjoittaa järvenrantasaunasta. Olenkohan lukenut häneltä romaania, jossa se ei esiintyisi?
Mutta, lopulta, kyllä hän vaan kovin kauniisti kirjoittaa.
Mutta, lopulta, kyllä hän vaan kovin kauniisti kirjoittaa.
September 18, 2014
Als ze nu naar de berken kijkt en alles overdenkt, doet het plotseling wat gekunsteld aan dat ze dit ongelukkige meisje is. Ongelukkig - net of er geen merels zijn die over enkele weken weer zullen zingen. Net of er geen appelbloesems bestaan, die binnenkort zullen bloeien. (Mari)
Ze zou een dam kunnen maken. Of nee, geen dam maar een beekje, zodat er water begint te stromen en het sneller lente wordt. (Anni)
Ze zou een dam kunnen maken. Of nee, geen dam maar een beekje, zodat er water begint te stromen en het sneller lente wordt. (Anni)
August 9, 2012
Kirja, jonka lukemista epäröin pitkään sen saaman suoranaisen ylistyksen johdosta, piti otteessaan niin, että luin sen suorastaan ahmimalla yhteen putkeen. Kehujen arvoinen, todella hyvä ja mieleenpainuva kirja, jonka sisältämiä lauseita tai niiden kaltaisia haluaisin osata kirjoittaa. Toisaalta äärimmäisen runollinen, toisaalta hyvin realistinen. Aiheeltaan mietityttävä. Hemmetinmoinen esikoiskirja.
May 4, 2011
Pidin enemmän Pulkkisen uudesta kirjasta (Totta), minkä kerronta tuntui jollain tapaa raikkaammalta. Rajassa oli jotain liikaa. En tiedä, ehkä Marin viiltely ja alituinen opettajan kanssa paneskelu sekä koko eutanasiatouhu oli jollain tapaa aivan liikaa varsinkin samaan kirjaan ympättynä. Seurasin kuitenkin taas juonen kulkua innokkaanna loppuun asti.
Read
August 6, 2011Oli kyllä tosi positiivinen yllätys.Erotiikkaa ja tragedian filosofiaa - tragedia...Välillä niin luontevasti kirjoitettu,että rajapinta lukijan ja tekstin välillä unohtui.Harvinaista
tälle lukijalle.
tälle lukijalle.
June 18, 2016
Sigh after sigh after sigh. I do not understand why an earth this needed to be written and published. There was nothing to gain.
May 8, 2022
Todella hienosti kirjotettu kirja. Monta kertaa niin riipaseva että kyyneleet nousi silmiin, ihan ihmisten ilmoilla lukiessaki 😄 hienosti kuvattu monen ikästen henkilöiden kautta tarinaa, Anjan ja miehensä muistisairauden kuviot ja Marin riutuminen Julianin suhteen päättymisen jälkeen oli koskettavia.
Jotenki tuntuu et mulla on vaikee suhde suomenkieliseen kirjallisuuteen, kaunis kieli alkaa helposti tuntua ylimääräseltä kikkailulta, mihin tässäki välillä sorruttiin. Mut kun tästä omasta häiriöstä pääsee yli niin kielikuvat oli kauniita ja oivaltavia, esim. "talon pihassa maailma on matala huone".
"Sinut minä muistan aina. Sinut minä kannan mielessäni iltaan ja tuleviin aamuihin, kesään ja taas syksyyn ja vuosiin jotka tulevat. Sinut minä muistan aina."
"Hän oli silloin tulkinnut sen peloksi, mutta hän tiesi nyt mitä se oli ollut: hiljaista tietoa siitä että onni rehotti voimakkaimmillaan mahdollisuudessa, siinä hetkessä kun kaikki oli käden ulottuvilla mutta mitään ei ollut vielä luvattu. Ja kun onnea kohti kurkotti kätensä ja siihen uskalsi tarttua; silloin jo nosti päätään tieto sen väliaikaisuudesta."
"Ranskan kielen désir-sanalla on kantansa latinan sanassa desiderade. Sanan konkreettinen merkitys on tähtien vaikutuksen alaisuudesta irrottautuminen. Filosofian traditio on ikiajat pitänyt inhimillistä halua heikkoutena, jonakin determinoituna ja vääjäämättömänä, eläimellisenäkin. Jonakin joka tekee ihmisestä vähemmän jumalankaltaisen. Yhtä kauan - ikiajat - tähtien liikkeitä on pidetty ihmisen toimintaa säätelevinä voimina. Mutta etymologisen taustansa perusteella, tähtien vaikutuksesta irrottautumisena, desideraatio onkin vääjäämättömyyden vastustamista. Onko se vapautta, onko se radikaali irtiotto ennalta määrätystä ja säädetystä kohtalosta? Kuinka kaunis ajatus: ihmisen ei tarvitse olla jumalankaltainen ollakseen vapaa. Ihmisen täytyy vain haluta."
" Ja me alamme hamuta varallisuutta koska intohimoa ei enää ole."
Jotenki tuntuu et mulla on vaikee suhde suomenkieliseen kirjallisuuteen, kaunis kieli alkaa helposti tuntua ylimääräseltä kikkailulta, mihin tässäki välillä sorruttiin. Mut kun tästä omasta häiriöstä pääsee yli niin kielikuvat oli kauniita ja oivaltavia, esim. "talon pihassa maailma on matala huone".
"Sinut minä muistan aina. Sinut minä kannan mielessäni iltaan ja tuleviin aamuihin, kesään ja taas syksyyn ja vuosiin jotka tulevat. Sinut minä muistan aina."
"Hän oli silloin tulkinnut sen peloksi, mutta hän tiesi nyt mitä se oli ollut: hiljaista tietoa siitä että onni rehotti voimakkaimmillaan mahdollisuudessa, siinä hetkessä kun kaikki oli käden ulottuvilla mutta mitään ei ollut vielä luvattu. Ja kun onnea kohti kurkotti kätensä ja siihen uskalsi tarttua; silloin jo nosti päätään tieto sen väliaikaisuudesta."
"Ranskan kielen désir-sanalla on kantansa latinan sanassa desiderade. Sanan konkreettinen merkitys on tähtien vaikutuksen alaisuudesta irrottautuminen. Filosofian traditio on ikiajat pitänyt inhimillistä halua heikkoutena, jonakin determinoituna ja vääjäämättömänä, eläimellisenäkin. Jonakin joka tekee ihmisestä vähemmän jumalankaltaisen. Yhtä kauan - ikiajat - tähtien liikkeitä on pidetty ihmisen toimintaa säätelevinä voimina. Mutta etymologisen taustansa perusteella, tähtien vaikutuksesta irrottautumisena, desideraatio onkin vääjäämättömyyden vastustamista. Onko se vapautta, onko se radikaali irtiotto ennalta määrätystä ja säädetystä kohtalosta? Kuinka kaunis ajatus: ihmisen ei tarvitse olla jumalankaltainen ollakseen vapaa. Ihmisen täytyy vain haluta."
" Ja me alamme hamuta varallisuutta koska intohimoa ei enää ole."
This entire review has been hidden because of spoilers.
October 21, 2020
Oli taas väga kiidetud ja suurt vaimustust äratanud raamat. Kaldun kahtlustama, et äkki eeskätt naislugejate seas. Aga ega teisiti sotti ei saa, kui tuleb ise järele proovida.
"Piiri" algus isegi meeldis, aga siis äkki ei istunud raamat enam üldse ja hakkas vaikselt ärritamagi. Tegelasi võis iseenesest mõista ja nad ei pidanudki mulle sümpatiseerima. Selles polnud asi.
Kõige tõenäolisemalt ei meeldinud mulle Pulkkineni stiil. Ta kirjutas nii, nagu tema ainuisikuliselt oleks just äsja leiutanud valu, surma ja armastuse. Nagu ainult tema teaks, kuidas see on või et ainult tema oskab seda paberile panna, mõtelge. Või siis need jõhker-lüürilised heietused. Kunstlikud vestlused ja poosid. Raamatuinimeste elu.
Ma ei näinud "Piiris" psühholoogilist sügavust ega vapustavat võimet niivõrd erinevate inimeste elusid usutavalt kirjeldada, mida just on autori puhul kiidetud. See ei olnud väga küps ega originaalne või isegi kuigi hea tekst. Mõnikord on inimesi nii lihtne eksitada näiliste sügavmõttelisuste ja poeetiliste kujunditega. Võib-olla pole need inimesed lihtsalt tõeliselt häid raamatuid veel lugenudki ning neil pole millegagi võrrelda. Võib-olla on "Piiri" edu tunnistuseks, et ka vähese lugemuse ja kehva maitsega inimesed sooviksid tunda, et nad loevad midagi "elutarka" ja "hämmastavalt täpset". Muidugi, nende tähelepanu köitmiseks ei piisagi millestki vähemast kui enesevigastamine, eutanaasia ja seks. Need ongi ainsad psühholoogilised sügavused, milleks enamus inimesi veel üldse võimelised on.
Igatahes on selge, et mulle pole edasine Pulkkineni loominguga kursisolemine soovitav- pole ilmselgelt sihtgrupp. Aga võib-olla tegin hoopis liiga: ma ju lugesin raamatu läbi, vastumeelselt, kannatamatult ja mõttes tegelaste lamedust osatades, aga siiski.
"Piiri" algus isegi meeldis, aga siis äkki ei istunud raamat enam üldse ja hakkas vaikselt ärritamagi. Tegelasi võis iseenesest mõista ja nad ei pidanudki mulle sümpatiseerima. Selles polnud asi.
Kõige tõenäolisemalt ei meeldinud mulle Pulkkineni stiil. Ta kirjutas nii, nagu tema ainuisikuliselt oleks just äsja leiutanud valu, surma ja armastuse. Nagu ainult tema teaks, kuidas see on või et ainult tema oskab seda paberile panna, mõtelge. Või siis need jõhker-lüürilised heietused. Kunstlikud vestlused ja poosid. Raamatuinimeste elu.
Ma ei näinud "Piiris" psühholoogilist sügavust ega vapustavat võimet niivõrd erinevate inimeste elusid usutavalt kirjeldada, mida just on autori puhul kiidetud. See ei olnud väga küps ega originaalne või isegi kuigi hea tekst. Mõnikord on inimesi nii lihtne eksitada näiliste sügavmõttelisuste ja poeetiliste kujunditega. Võib-olla pole need inimesed lihtsalt tõeliselt häid raamatuid veel lugenudki ning neil pole millegagi võrrelda. Võib-olla on "Piiri" edu tunnistuseks, et ka vähese lugemuse ja kehva maitsega inimesed sooviksid tunda, et nad loevad midagi "elutarka" ja "hämmastavalt täpset". Muidugi, nende tähelepanu köitmiseks ei piisagi millestki vähemast kui enesevigastamine, eutanaasia ja seks. Need ongi ainsad psühholoogilised sügavused, milleks enamus inimesi veel üldse võimelised on.
Igatahes on selge, et mulle pole edasine Pulkkineni loominguga kursisolemine soovitav- pole ilmselgelt sihtgrupp. Aga võib-olla tegin hoopis liiga: ma ju lugesin raamatu läbi, vastumeelselt, kannatamatult ja mõttes tegelaste lamedust osatades, aga siiski.
December 1, 2020
I will give this book credit it may or may not be due before saying anything more. When I started reading, I didn’t realize this was not originally written in English. I can’t say whether or not the translation was well done, but there’s a chance that element was subpar and played a role in my lack of engagement.
Nonetheless, even with the world’s most astounding translation job, I don’t think The Limit is for me.
The novel takes you through a wider range of character focuses than expected. When the author suddenly gave chapters to Julian’s daughter (an actual child), it cemented into place that this was never going to be a book I liked.
The characters are all fine. Even the ones you don’t care for have some depth, but really not enough to draw you in seriously. The chapters did tie together, and there was a clear line of connection between each person’s story, but the link fell flat. I don’t think the narrative style did the work any favors.
The strongest part was probably the friendship between Mari and her classmate. Out of every choice the author made, that rapport felt perhaps the most realistic.
But all in all, it was too easy to read The Limit at a distance. Nothing gripped me, and I couldn’t find any actual stakes, despite the dramatics unfolding. I read this in under an hour, and I wouldn’t suggest spending any more time on it.
Nonetheless, even with the world’s most astounding translation job, I don’t think The Limit is for me.
The novel takes you through a wider range of character focuses than expected. When the author suddenly gave chapters to Julian’s daughter (an actual child), it cemented into place that this was never going to be a book I liked.
The characters are all fine. Even the ones you don’t care for have some depth, but really not enough to draw you in seriously. The chapters did tie together, and there was a clear line of connection between each person’s story, but the link fell flat. I don’t think the narrative style did the work any favors.
The strongest part was probably the friendship between Mari and her classmate. Out of every choice the author made, that rapport felt perhaps the most realistic.
But all in all, it was too easy to read The Limit at a distance. Nothing gripped me, and I couldn’t find any actual stakes, despite the dramatics unfolding. I read this in under an hour, and I wouldn’t suggest spending any more time on it.
July 4, 2019
Pulkkisen esikoinen jätti jokseenkin ristiriitaiset fiilikset. Anjan ja tämän alzheimeria sairastavan miehen tarina oli syy, miksi tähän kirjaan tartuin ja vaikka Anjan hahmo olikin loistava jäi olo, että tästä tarinasta ei otettu läheskään kaikkea irti. Myöskin kutkuttavana alkanut Marin ja tämän lukio-opettajan romanssi lässähti jokseenkin banaaliksi.
Kirjan keskiössä on sen nimen mukaisesti erilaiset rajat ja niiden ylittäminen, sekä ihmiselämän traagisuus, jota kirjan hahmot teoretisoivat toistuvasti. Kirjan hahmojen välityksellä esitetään, että traaginen kohtalo on kirjan henkilöille mahdollisuus, koska tragedian rakenne sallii sen, mutta oikeassa elämässä todellinen mahdollisuus on itse asiassa tragedian mahdollisuus tai toisen ihmisen tragedia. Pulkkinen ilmeisesti pyrkii soveltamaan tätä ajatusta kertomaansa tarinaan, mistä johtuen tragedian mahdollisuus lässähtää sen myötä, kun mahdollisuutta onnelliseen loppuun väläytetään.
Haluan uskoa, että tämä kertoo enemmän (porvarillisen) ihmiselämän todellisuudesta kuin Pulkkisen taidosta kertoa tarinoita. Ehdottomasti pitää tutustua hänen muuhunkin tuotantoon.
Kirjan keskiössä on sen nimen mukaisesti erilaiset rajat ja niiden ylittäminen, sekä ihmiselämän traagisuus, jota kirjan hahmot teoretisoivat toistuvasti. Kirjan hahmojen välityksellä esitetään, että traaginen kohtalo on kirjan henkilöille mahdollisuus, koska tragedian rakenne sallii sen, mutta oikeassa elämässä todellinen mahdollisuus on itse asiassa tragedian mahdollisuus tai toisen ihmisen tragedia. Pulkkinen ilmeisesti pyrkii soveltamaan tätä ajatusta kertomaansa tarinaan, mistä johtuen tragedian mahdollisuus lässähtää sen myötä, kun mahdollisuutta onnelliseen loppuun väläytetään.
Haluan uskoa, että tämä kertoo enemmän (porvarillisen) ihmiselämän todellisuudesta kuin Pulkkisen taidosta kertoa tarinoita. Ehdottomasti pitää tutustua hänen muuhunkin tuotantoon.
Read
March 12, 2022Jo takakannen tekstissä mainitaan, miten teoksessa pohditaan vastuuta toisesta ihmisestä sekä osaltaan lain ja moraalin välistä rajaa. Tätä tutkitaan kahden tarinan muodossa: Anja, joka on luvannut vakavasti sairaalle miehelle auttavansa häntä kuolemaan sekä Mari, jonka opettaja käyttää häntä seksuaalisesti hyväkseen.
Olisi voinut olla ehkä parempi ratkaisu, jos kahden tarinan hahmot olisivat olleet toisilleen täysin tuntemattomia. Nyt Mari ja Anja olivat sukulaisia, ja Anjakin törmäsi Marin opettajaan yliopistolla. Tämä asetelma tuntui hieman liian päälleliimatulta. Hahmot ylipäätään olivat melko stereotyyppisiä: Mari on juuri sellainen, kuin teinit ovat, Marin äiti juuri sellainen, millainen angstisten teinien vanhemmat ovat, opettajan ja hänen perheensä suhdetta kuvataan juuri niin, miten kumppaniaan pettävien perhesuhteita aina kuvataan jne.
Kaiken kaikkiaan kirja on kuitenkin koukuttava. Lisäksi mielenkiintoista oli myös se, että teos on paljolti "hömppää", mutta samalla siinä on syvempää pohdintaa.
Olisi voinut olla ehkä parempi ratkaisu, jos kahden tarinan hahmot olisivat olleet toisilleen täysin tuntemattomia. Nyt Mari ja Anja olivat sukulaisia, ja Anjakin törmäsi Marin opettajaan yliopistolla. Tämä asetelma tuntui hieman liian päälleliimatulta. Hahmot ylipäätään olivat melko stereotyyppisiä: Mari on juuri sellainen, kuin teinit ovat, Marin äiti juuri sellainen, millainen angstisten teinien vanhemmat ovat, opettajan ja hänen perheensä suhdetta kuvataan juuri niin, miten kumppaniaan pettävien perhesuhteita aina kuvataan jne.
Kaiken kaikkiaan kirja on kuitenkin koukuttava. Lisäksi mielenkiintoista oli myös se, että teos on paljolti "hömppää", mutta samalla siinä on syvempää pohdintaa.
January 20, 2018
Anja Aropalo, 53-vuotias kirjallisuuden professori, on tehnyt Alzheimerin tautia sairastavalle miehelleen lupauksen: hän auttaa miestä kuolemaan sitten, kun tämä ei enää muista. Vähä vähältä mies riisuutuu muistoistaan ja Anjan pitäisi lunastaa raskas lupauksensa.
Samaan aikaan toisaalla Anjan sisarentytär, lukiolaistyttö Mari, rakastuu kaikella nuoruuden voimalla äidinkielenopettajaansa, joka yllättäen vastaa Marin tunteisiin. Heidän epäsovinnaisessa suhteessaan valta, halu ja vastuu sekoittuvat toisiinsa ja hämärtävät oikean ja väärän rajat.
Raja luotaa harvinaisen kypsästi ihmisyyden suuria kysymyksiä. Kuinka paljon vastuuta voi toisesta ihmisestä ottaa? Minkälaisen paikan maailmassa täytämme, kuka meidän ääriviivamme piirtää? Voivatko laki, oikein toimiminen ja halu langeta koskaan yksiin ihmiselämässä? Pulkkisen tarkkanäköinen proosa kuljettaa rinnakkain traagisia ihmiskohtaloita, jotka risteävät ja resonoivat niin, että Raja jää pitkäksi aikaa mieleen soimaan.
Samaan aikaan toisaalla Anjan sisarentytär, lukiolaistyttö Mari, rakastuu kaikella nuoruuden voimalla äidinkielenopettajaansa, joka yllättäen vastaa Marin tunteisiin. Heidän epäsovinnaisessa suhteessaan valta, halu ja vastuu sekoittuvat toisiinsa ja hämärtävät oikean ja väärän rajat.
Raja luotaa harvinaisen kypsästi ihmisyyden suuria kysymyksiä. Kuinka paljon vastuuta voi toisesta ihmisestä ottaa? Minkälaisen paikan maailmassa täytämme, kuka meidän ääriviivamme piirtää? Voivatko laki, oikein toimiminen ja halu langeta koskaan yksiin ihmiselämässä? Pulkkisen tarkkanäköinen proosa kuljettaa rinnakkain traagisia ihmiskohtaloita, jotka risteävät ja resonoivat niin, että Raja jää pitkäksi aikaa mieleen soimaan.
Displaying 1 - 30 of 112 reviews