Onhan sentään linnut

by Uni Ojuva

Sodankyläläisen Uni Ojuvan (s. 1984) runokokoelma Onhan sentään linnut kuvaa Keski- Lappia uudisasutuksen ja kadonneen keminsaamen kielen ja kulttuurin rajamaana. Kirjan runot luovat historiakuvan seudusta, jota kruunu ja valtio kontrolloivat ja jossa joukkoliikkeet kukoistivat. Samalla teoksen paikat - tulivuori, raippamänty, joki, työväentalo ja asutustila - toimivat runojen kuvaamien ihmisten ankkuroitumispisteinä omaan menneisyyteen ja sen vaikuttamiin identiteetteihin.

87 pages, Paperback

Published January 1, 2023

Reviews

[Viivi / Kirjailuja · Rating 3 out of 5]

Hienosta ajatuksesta ja hienoista nostoista huolimatta (hienoa oli esimerkiksi työväenluokan nousun kuvaus) en valitettavasti ihan aina päässyt sisään teoksen maailmaan. Vaikka omasta kokemuksestani jäikin jotain uupumaan, niin hienoa modernia pohjoista runoutta kirja silti on!

Lisää blogissa: https://kirjailujakirjablogi.blogspot...

[Mikko Saari · Rating 3 out of 5]

Uni Ojuva on sodankyläläinen runoilija, jolta tämä Onhan sentään linnut -kokoelma on toinen julkaistu kokoelma. Kulttuurivihkojen julkaisema esikoinen Asentopuu ilmestyi vuonna 2018 ja sai Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon.

Onhan sentään linnut kuvaa Lappia, tarkemmin Keski-Lappia, pitkällä aikajänteellä: se alkaa tulivuorista ja 20000-vuotisesta lumisateesta. Tyyliltään kokoelma on aika vähäeleinen ja harvasanainen: sivuilla on enemmän tyhjää kuin säkeitä. Säkeissä kuvataan ajan kulumista, maailman muuttumista, valtaa ja ihmisen vaikutusta.

Ojuva kirjoittaa ulkopuolisen vallan ja kontrollin tulemisesta Lappiin, kuninkaiden kauas ulottuvista käsistä, suomalaisten ja saamelaisten törmäyksistä. Nämä säkeet Raippamänty-osiosta voisivat silti kertoa tämän päivän suoritusyhteiskunnastakin:

on saavutettu kaikkeus, kun vallan vahvistaminen on vapaaehtoista

ihmisten ytimessä tietoisuus vallasta, he rankaisevat itseään

raippamänty voi olla vain mänty

Ojuva on kiinnostunut muistitietohistoriasta ja joukkoliikkeistä. Työväentalo-osiossa kuvataan työväenaatteen leviämistä Lapissa; aikaa, jolloin työväentaloja oli enemmän kuin kirkkoja. Näistä runoista pidän erityisesti, tässä on tavoitettu jotain koskettavaa ja historiallisesti kiinnostavaa yhtä aikaa.

maan alla on kokonaisia mantereita
kaupunkeja lumesta ja hiekasta
pudonneista oksista ja solidaarisuudesta
koottuja majoja, veljet ja siskot
yhä salakuljettavat kirjoja
piisin valossa luettavaksi

Onhan sentään linnut on elegantti kokoelma ja nimeltään hyvin kaunis. Keski-Lapin historia on kiehtova aihe; jotain, mistä tiedän kovin vähän niiden yleisimpien, laveimpien linjojen ulkopuolelta. Ojuvan runojen tyyli on toimiva, ehkä vähän etäälle jättävä, mutta kokoelma on silti kiehtova. Etenkin jos aihe yhtään kiinnostaa, tähän kokoelmaan kannattaa tarttua.

[Alina Saari · Rating 5 out of 5]

Tämä teos oli kaunis matka. Kieli taipui historialliseen konkretiaan, mutta todellisuus ei ahtanut lyyraa liiaksi runoilijan selän taakse.

Pidän hengittävistä ja kiteyttävistä säkeistä, joissa hyödynnetään luonnon kauneutta ja symboliikkaa. Uni Ojuva tuntee selvästi luontonsa. Teoksen luvut: tulivuori, raippamänty, joki, työväentalo ja asutustila vievät lukijansa erilaisten tunteiden sävyttämiin identiteettitiloihin, joissa menneisyys huutaa maanmuodoista ja unelmoi yhdessä muiden kanssa.

vesi on arvoitus ja pinnalta on jolgikin/ hän ottaa kasvoilleen maiseman ilmeen pitääkseen siitä kiinni// kaikki mikä jolgissa on vettä, on pysähtynyt// hän makaa veneen pohjalla/ veden ja taivaan välissä raajat levällään/ hän ja suru

(Onhan sentään linnut, s.23)