Nainen muuttaa syrjäiseen taloon metsän reunalla. Mutta metsä on rauhaton, täynnä onnettomia, ulvovia henkiä. Nainen kiinnittää puiden runkoihin nauhoja, jotta henget löytäisivät ulos metsästä, valoon. Mutta pieni Kummituslapsi ei halua lähteä. Hän on niin kovasti odottanut, että pääsisi kouluun.
Terhi Ekebomin riipaiseva, sadunomainen sarjakuvaromaani on kertomus hylkäämisestä ja löytämisestä. Ekebomin pysäyttävän kaunis kuvakerronta on vailla vertaa ja usein myös vailla sanoja. KUMMITUSLAPSI on Ekebomin viides sarjakuvateos. Edellinen Aseman julkaisema teos oli UUSISSA MAISEMISSA (2005).
Terhi Ekebom (s. 1971) on helsinkiläinen taiteilija, graafinen suunnittelija ja kuvittaja. Hän valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 2000 ja EVTEKistä (nyk. Metropolia) vuonna 2002, opiskeltuaan kuvataiteita ja graafista suunnittelua.
Terhin töitä on ollut esillä useassa näyttelyssä aina nykytaiteen museo Kiasmasta lähtien.
Hän työskentelee eri tekniikoilla ja tekee mielellään myös seinämaalauksia ja sarjakuvia.
Ihana, tunnelmallinen sarjakuva, mutta jäi aikalailla vain aluksi jollekin kivalle tarinalle, eikä ideaa kehitelty kovin pitkälle. Albumi olisi voinut olla materiaalin puolesta lyhempi, mikäli jokainen kuva ei olisi sivun kokoinen. Silti hyvinkin lukemisen ja katselemisen arvoinen, sillä tunnelma ja pysähtyneet hetket oli hienosti aistittavissa.
Kaunista kuvakerrontaa, josta huokuu suru. Tarina etenee hitaasti ja vangitsee lukijan tunnelmaansa. Kummituslapsen toive särkee sydämen ja saa miettimään kaikkia niitä lapsia, joiden elämä on päättynyt liian varhain.
3.5 Sweet and eerie ghost story with somehow calming art. All told in full-page illustrations with little actual words. Great atmosphere, but a bit of an abrupt ending. Includes English subtitles.
Uskomattoman kauniisti ja ilmeikkäästi piiretty kertomus, joka sai jopa minut - kohtuullisen kuvasokean ihmisen - näkemään. Kuvien toistuvat elementit pakottavat silmän pieniin yksityiskohtiin - varpaisiin, ilmeisiin, silmien muotoon ja kaikesta välittyvään tunneilmaisuun.
Suuret tunteet ja jättimäinen tarina on valjastettu oivasti minimalistiseen.
Kaikille, jotka ovat saaneet pitää lähellä, menettäneet, kadottaneet ja luopuneet. Nimeämisen kautta määrittämiselle, korkokenkien kopinalle ja yhdessänukkumiselle.
Parempi on vain Honeymoon Island, josta en taida koskaan saada tarpeekseni.
Ihana pieni sarjakuvateos, jonka kuvat kertovat enemmän kuin sanat! Tarinan voisi kai tulkita monellakin eri tavalla, enkä tiedä, sainko siitä kaikkia kerroksia irti. Mutta Kummituslapsi on kauniin surullinen ja haikea, pidin kovasti. Pitääpä lukea Ekebomia lisääkin!
Terhi Ekebomin "Kummituslapsi" (Asema, 2013) on herkkä ja kaunis sarjakuvaromaani naisesta ja läheisen metsän kummituksista. Sarjakuva pohjaa pitkälti kuvakerronnalle; dialogia on niukanlaisesti, eikä asioita muutenkaan selitetä puhki. Ekebomin tuotannosta tämä nousee Honeymoon Islandin rinnalle omaksi suosikikseni.
Tunnelmaltaan hieno kirja, vähän samaa kuin Miyazakin elokuvissa: satua ja unenomaista pelkoa. Yhtäläistä on myös se, että asioita ei suuremmin selitellä, vaan jotkut asiat vain ovat niin kuin ovat. Juonella ei ole niinkään suurta roolia. Lopetusta en oikein tajunut ja se jätti vähän valjun olon. Itse siis ehkä kaipaisin sitä selkeämpää juonta.
Kiitettävän nopealukuinen kirja, kun sarjakuvaruutuja on vain yksi per sivu.
The pictures were beautiful and haunting, but I didn't really get the amazingness of the story. The end came from nowhere.
I appreciate the pictures and what the author was (apparently) trying to convey with them, but this just wasn't for me - I longed for a fuller storytelling with a proper arc. This seemed almost like the first draft for me, as far as the story is concerned.
So for the idea, atmosphere and the pictures... one and a half stars, rounded down to one.
Kauniin eteeristä kerrontaa metsästä, joka on täynnä hylättyjä henkiä. Olisin kaivannut loppuun ehkä vielä jotain... Isomman kliimaksin ehkä? Erityisesti pidin kuvien yhtä aikaa pelkistetystä ja yksityiskohtaisesta ilmaisusta sekä siitä, miten niiden liike ja syvyys imaisivat varsinkin tarinan alkupuolella mukaansa. Huikean hienoa työtä!
Sinisillä sävyillään ja toistavilla luontokuvioilla eteerisyyttä luova sarjakuva luopumisesta, kuolemasta ja kaipuusta. En ehkä fiilistellyt tarpeeksi, vai mikä oli, mutta ei sytyttänyt muuta kuin ajatuksen, että "ihan alright".
Kuvitus on hyvin kaunis ja herkkä. Tarinalta jostain syystä odotin enemmän. Tähän saattoi vaikuttaa se, että satuin näkemään kuvitustaidetta etukäteen hienon näyttelyn yhteydessä ja ennakko-odotukseni hiukan häiritsivät lukukokemusta.
Ihana kuvitus ja ihastuttava tarina. Tunnelma on jotenkin mystinen tai maaginen, mutta kuitenkin lempeä. Pidin siitä, että tekstiä on vähän ja kuville jäi tilaa. Myöskään kuvat eivät turhia rönsyile, joten tunnelma on myös aika rauhallinen.
Ihan samanlainen fiilis kuin monella muulla; eteerinen, kaunis, surullinen. Hieno tunnelma saatu aikaan suhteellisen yksinkertaisella (mutta omalaatuisella ja kauniilla) tyylillä vähällä tekstillä. Pidin.
Kaunis, nosti kyyneleen silmään. Tuntui kun kuvat olisi liikkuneet. Välillä kääntelin sivuja nopeasti iloiten liikkeestä ja välillä pysähdyin tunnustelemaan yhtä kuvahetkeä. Hieno rytmi