Tule lähelle, mene pois : Rakkaus ja riippuvuus parisuhteessa

by Irene Kristeri

Millainen on terve parisuhde? Mikä onnellisesti alkaneessa suhteessa menee pieleen? Miksi valitsen kumppanini väärin? Ehkä minun onkin parempi elää yksin?

Etsimme kaikki parisuhteesta hyväksyntää ja turvallisuutta. Rakkaus voi kuitenkin muuttua riippuvuudeksi, etenkin jos olemme jääneet lapsuudessa vaille vanhempiemme riittävää läsnäoloa. Tule lähelle, mene pois haastaa parisuhteessa kipuilevia matkalle menneisyyteensä, tunnistamaan omat haavansa, myöntämään tunteensa ja tarpeensa sekä oivaltamaan niiden juuret. Sisällämme oleva lapsi haluaa yhä tulla kuulluksi. Tämän myöntämisestä alkaa matka kohti aikuista parisuhdetta.

Teos on kauttaaltaan uudistettu painos vuonna 1997 ilmestyneestä samannimisestä teoksesta. Uusina teemoina esiin nousevat verbaalinen väärinkohtelu parisuhteessa, seksuaalisuuden problematiikka sekä narsismin vaikutukset parisuhteessa.

Genres: Psychology, Nonfiction, Self Help

166 pages, Hardcover

First published January 1, 1997

About the author

Irene Kristeri on terapeutti ja kouluttaja. Hän on perehtynyt itsetuntoon ja tunne-elämään liittyviin aiheisiin. Hän on tuttu myös tv-sarjasta Aikuiseksi terapiassa, joka nähtiin YLE Teemalla keväällä 2009.

Reviews

[Maiju · Rating 1 out of 5]

Kristerillä on yksioikoisia ja mutkia liikaa suoriksi laittavia ajatuksia, jotka perustuvat hänen omaan elämäänsä ja omiin kokemuksiinsa terapeuttina. Jäin kokonaisuudessaan kaipaamaan vankempaa pohjaa, kuten tutkimuksellista tietoa, kirjassa esitetyille väittämille ja tulkinnoille. Riippuvuuden käsittely parisuhteessa jää hyvin ohueksi - kirjan nimi antaa ymmärtää enemmän. Kristerin kuvaamat selvitymismekanismit huolehtijalapsi, ongelmalapsi, unohdettu lapsi ja lemmikki tuntuvat paikoin yksinkertaisilta, naiiveilta ja jopa koomisen kärjistäviltä: "Kun hän vanhenee, voit varautua siihen, että hän joko masentuu tai aloittaa käynnit plastiikkakirurgilla. Tai hankkii nuoren rakastajan." Kirjasta jää kaiken kaikkiaan aika pliisu olo, vaikka mukaan mahtuu myös muutamia ihan hyviäkin ajatuksia.

[Jaana V · Rating 2 out of 5]

Muutama ihan terävä ja tunnistettava huomio, mutta pääasiassa aikamoista yksinkertaistamista ja näkökulmiltaan rajoittunutta settiä parisuhderooleista… odotin enemmän. Myös uskonnollinen ote oudoksutti.

[Virva Lehto · Rating 3 out of 5]

Tämä kirja olisi vaatinut rannalla kädellä editointia, mutta toisaalta sen jälkeen siihen ei paljoa olisi jäänyt.

[Elina Huhtanen · Rating 3 out of 5]

Vähän puolivillainen opus lapsuudessa haavoittuneista ”aikuisista lapsista” parisuhteessa. Paljon osuvaa kuvausta siitä millaista elämä heillä on, mutta kovin vähän konkretiaa siitä, miten asioita lopulta voisi muuttaa. Kristerin konservatiiviset käsitykset tiukasti stereotyyppisen binäärisistä ihmisistä, parisuhteen suljettuudesta tai äidistä ainoana vauvan/pikkulapsen elämän ja psyyken rakentajana hieman hämmensivät.

[Tuija · Rating 1 out of 5]

Yllätyin kirjan kristillisestä näkökulmasta. Kannattaisin laittaa esille, ettei tule tällaista yllätystä lukiessa.

[Bää · Rating 4 out of 5]

Oman genren kirjakseen tämä oli oikein hyvä.

Minulla on self helppiin, psykoterapiaan, uushengellisyyteen ja muuhun vastaavaan kirjallisuuteen viha-rakkaus -suhde. Vähän kuin lampun ympärillä pörräävällä koiperhosella: se vetää puoleensa ja sitä luulee tarvitsevansa ja siitä luulee hyötyvänsä. Kuitenkin kirjan lukemisen jälkeen täytyy muuttaa itseä, omaa elämää ja tapoja saadakseen jotain oikeasti aikaan.

Tässä kirjassa arvostin sitä, miten kokenut ja haavoittuvainen kirjailija on. En ole ennen lukenut keneltäkään terapeutilta näin rehellisiä kokemuksia omista vaikeuksista ja heikkouksista. Hekin ovat vain ihmisiä. Kirja oli lyhyt ja ytimekäs, ja hyvä niin. Monet vastaavat kirjailijat jäävät jaarittelemaan ja menettävät punaisen langan.

Tykkäsin käytännön esimerkeistä. Monet niistä olivat todella samaistuttavia. Samaten eri mallit aikuisista lapsista. On ärsyttävä klisee, että ongelmat löytyvät kotoa ja lapsuudesta. Muistan Aku Ankasta kohtauksen, jossa psykiatri pyytää sohvalla makaavaa asiakasta kertomaan lapsuudestaan. Se klisee ei ole syntynyt syyttä.

Tein kirjaa lukiessa paljon muistiinpanoja, ja koitan etsiä käsiini lisää luettavaa tästä heränneistä jatkokysymyksistä. Tai ehkä löydän vastaukset itse, kun kohtaa pelkoni ja ahdistukseni.

4/5, koska kieli on hyvää, kirjailija selvästi tietää mistä puhuu, säästi lukijan pitkältä ja laimealta kirjalta ja sen sijaan tiivisti. Tykkäsin tästä, ja luin sen muutamassa illassa.

[Otso Laxenius · Rating 4 out of 5]

Kunpa jokainen lukisi edes tämän teoksen. Irene Kristerin “Tule lähelle, mene pois” on ajatuksia herättävä ja inhimillinen kirja ihmissuhteista, rajoista ja yhteyden kaipuusta. Se on riittävän simppeli lähestyttäväksi kenelle tahansa, mutta sisältää samalla kerroksia, jotka puhuttelevat – erityisesti niitä, joilla on omakohtaista kokemusta läheisriippuvuudesta, haavoittavista suhteista tai emotionaalisesta etäisyydestä. Joku voi kokea kirjan liian yksinkertaistavaksi.

Krister kirjoittaa käytännönläheisesti ja armollisesti. Hän ei saarnaa, vaan kulkee rinnalla, ikään kuin lukijaa ymmärtäen. Hänen sanoissaan on toivoa: vaikka ihmissuhteet ovat joskus vaikeita, muutosta on mahdollista kohti tervettä läheisyyttä.

Kirjan painavin voima kumpuaa kirjailijan omasta kokemuksesta ja matkasta asiakkaidensa kanssa. Se ei ole teoriapainotteinen opas, vaan matka, jonka hän on itsekin kulkenut. Nöyrä asenne välittyy jokaiselta sivulta – ei kaikkitietävyytenä, vaan aitona haluna jakaa opittua muiden avuksi.

Tule lähelle, mene pois on kirja, jonka äärelle tekee mieli pysähtyä. Ja palattua uudelleen 10-15v. tauon jälkeenkin.

[Essi Tiusanen]

Lempeästi luettu (äänikirjana), taitavasti sanoitettu ja esimerkein havainnollistettu.

Keskittyy ”aikuisten lasten” ongelma- ja kipukohtiin yksin ja yhdessä. Miten toistaa lapsuudessa opittuja malleja, lapsuudenkodin tunneilmastoa ja valitsee haavakohtiin osuvia kumppaneita. Tunnistankin tapailleeni ongelmatyyppejä ja ”lemmikkejä” sekä muita, joilta olen saanut tuskin mitään, mitä olisin ansainnut normaalissa suhteessa (eli en ole tullut kohdatuksi). Tuntuu kyllä paskalta tajuta olleensa vain jonkun tarvetyhjiön täyte. Lapsellisimmat tyypit ovat vaihtaneet minut lennosta toiseen naiseen.

Toisaalta on minussakin ollut pelleilevää puolta, uhriutumista. Minussa asuu pieni söpö lemmikkipupu, jolle ei saa tehdä pahaa. <3 Prinsessasyndroomasta olen mielestäni kaukana, koska olen niin monesti saanut kuulla kunniani ellen tottele.
Mutta äärettömän kilttinä ja huolehtivana ihmisenä itken erityisesti hylätyn huolehtijan osastani nuoruudessa.

Kirjailijan mukaan hän esittää asiat mustavalkoisesti ”selvyyden vuoksi”.

[Sirja · Rating 3 out of 5]

Pystyin samaistumaan osittain joihinkin Kristerin ajatuksiin. Esimerkiksi esikoisen rooli vastuunkantajana ja huolehtijana osui ja upposi. Olisin kaivannut enemmän konkreettisia keinoja, mitä tehdä asioille. Tuntuu, että Kristeri lähinnä luetteli kaikki mahdolliset ongelmat, mutta jätti avoimeksi, voiko näistä päästä eteenpäin. Lähinnä jäi melko surullinen ja toivoton olo pariskunnista, jotka vain pysyvät yhdessä, vaikka ovat todella onnettomia. Oliko yhtään onnellisia pariskuntia, jotka olisivat päässeet yli näistä ongelmista? Se jää avoimeksi.

[Kuura Ketti · Rating 2 out of 5]

Joitain uusia ajatuksia antoi, kipeitä ja lohduttaviakin, mutta lukuisat tunkkaiset näkemykset sukupuolesta ja vanhemmuudesta häiritsivät todella paljon. Lähinnä ilmiöiden esittelyä ja sanoittamista, ei juurikaan ratkaisuja. Toistuva uskonnollisuus hämmensi. En kuitenkaan varsinaisesti kadu lukemista.

[Mafi · Rating 3 out of 5]

Voi olla että tämä on enemmän tarkoitettu ihmisille, joilla on ongelmia parisuhteessa mutta uskon siitä olevan hyötyä jokaiselle "aikuiselle lapselle" jonka matka oman itsensä parantumiseen on kesken.

[Noora · Rating 1 out of 5]

Muutama järkevä huomio, mutta sitäkin enemmän erikoisia (ja täysin tarpeettomia) uskonnollisia otteita ja sukupuolirooleja. Vaikea uskoa, että joku maksaisi tälläisestä terapeutista.