Merenkululla ja merellisillä yhteyksillä on tärkeä asema Suomen historiassa. Vaikka maamme sijaitseekin kaukana suurista valtameristä, on rannikkoseutujen asukkailla ollut säännöllisiä meriyhteyksiä jo varhaisina aikoina. Useimmat ulkomaiset kulttuurivaikutteet ovat saapunet maahamme juuri meren yli, eikä tervan ja muiden metsätuotteiden vientiä olisi voinut syntyä ilman merikuljetuksia. Ulkomaankauppa ja merenkulku aloittivat jo ennen teollistumisen aikaa kehityksen, joka on johtanut nykyiseen korkean elintason ja teknologian Suomeen. Maailmantalouden suuret muutokset ovat näkyneet elinkeinon vaiheissa toisinaan hyvinkin dramaattisesti, sillä merenkulku on aina ollut herkkä kansainvälisen kilpailukyvyn mittari.
Ansioitunut merihistorioitsija Yrjö Kaukiainen tarkastelee teoksessaan suomalaisen kauppamerenkulun vaiheita esihistoriasta nykyiseen globaalin talouden aikaan saakka. Runsaasti kuvitettu teos esittelee muun muassa suomalaisen kauppalaivaston kehittymistä, kauppamerenkulkua elinkeinona sekä sen merkitystä Suomen taloudelle. Systemaattisen ja kattavan teoksen yhtenä lähtökohtana on suomalaisen tonniston osuus ulkomaankauppamme kuljetustarpeista sekä kansainvälisten rahtimarkkinoiden kehitys, joka on tarjonnut työtä suomalaisille laivoille.
Yrjö Martti Aleksander Kaukiainen (s. 4. huhtikuuta 1940 Längelmäki) on historiantutkija ja Suomen kenties tunnetuin merihistorioitsija. Hän toimi Helsingin yliopiston taloushistorian apulaisprofessorina 1975–1992 ja professorina 1992–1998 sekä Euroopan historian professorina 1998–2005
Loistava perusteos Suomen merenkulun historiasta sekä ulkomaankaupan kehityskaarista aina Tukholman tervan aikakaudesta nykyiseen RoRon dominanssiin. Vaikka sijaintimme on periferiassa, olemme ajoittain ollut vakavasti otettava peluri maailman hakurahtimarkkinassa etenkin purjelaivakauden loppupuolella. Myöskin linjaliikenne suuntautui Amerikkoihin asti ennen konttivallankumousta. Sodat ja kansainvälinen kilpailu ovat kuitenkin pudottaneet meidät kelkasta ja nykyään Suomen kauppalaivasto palvelee etunenässä omaa tuontia ja vientiä Itämeren sisällä. Voisimme ottaa mallia Kreikasta ja Norjasta, jotka ovat pieniä maita, mutta merkittäviä merenkulkumaita. Kolmansien maiden välistä liikennettä ei Suomen lipun alla seilaavilla aluksilla juuri hoideta.
Teos vahvisti entisestään kuvaa Suomesta metsäteollisuusmaana, sillä vientimme on viimeiset 200 vuotta nojannut metsänjalostukseen.
Olisin kaivannut vielä yksityiskohtaisempia kuvauksia varustamoista ja linjayhtiöistä. Hyvin paljon oli myös tietoa merimiesten työolojen ja palkkojen kehityksestä, ehkä liikaakin minun makuuni. Merirahtien sekä merenkulun tulojen kehitys kunakin aikakautena oli hyvin katettu.
Kaikkiaan oiva perusteos kaikille merenkulusta ja taloudesta kiinnostuneille. 4/5.