Elokuisessa Gotlannissa vietetään keskiaikaviikkoa. Roolipelejä harrastava ryhmä tapaa öisin kirkon raunioilla, ja esityksen keskiössä on 1100-luvulta peräisin oleva kaksoishauta: murhattujen vanhan miehen ja nuoren naisen lepopaikka. Nuorta naista esittävän kauniin 16-vuotiaan Malvan on vietettävä yö haudassa ja noustava sieltä omin voimin ylös.
Kun Malva katoaa salaperäisesti, Maria Wern saa jutun tutkittavakseen. Tytön isä on huolissaan. Näytelmäryhmää johtaa opiskelija Botel Hellsten, joka on lumoutunut Malvan kauneudesta ja haudan salaisuudesta. Onko Botelilla jotain tekemistä Malvan katoamisen kanssa, vai löytyykö syyllinen jostain ihan muualta kuin näytelmäryhmästä?
Kun rannalta löydetään kuollut nainen, mysteeri mutkistuu entisestään. Naisen kuolema voi olla onnettomuus, tai sitten se on jotain ihan muuta. Maria Wernin on selvitettävä langat historian, nykyajan ja fantasian yhä tiukemmaksi käyvästä vyyhdistä.
I never intended to be a writer; it was like a latent illness that finally broke out when the urge could no longer be suppressed. Growing up on Gotland, my imagination was fueled by my father and great-grandmother, both master storytellers, and my mother, who read to us nightly.
I worked as a nurse for 25 years, only turning to writing at age 40 after meeting an elderly woman who had been abused by her mentally ill son. My dismay at her story inspired my first Maria Wern crime novel, Stum sitter guden (The Speechless God). After balancing nursing and writing for nine years, the loss of my husband in 2007 and my children moving out shortly thereafter prompted me to take the leap into writing full-time.
It has been a rewarding journey. The Maria Wern series is now a global TV phenomenon, and I’ve since expanded into feel-good fiction and new crime series, earning several awards, among them the Crime Time Honorary Award and the Lifetime Achievement Award from Bonnier’s Book Clubs, which I am especially honored to have received. I also created a children’s series featuring Maria’s son, Emil.
Today, I find immense happiness in my upstairs writing nook, where my imagination ensures I am never truly alone. I am so glad that my readers want to join me on my adventures.
En lettlest og god krim med et bra plott. Til tider var det litt forvirrende med et relativt stort persongalleri, men det gikk seg til. Ettersom jeg er glad i historie i tillegg til krim, likte jeg at forfatteren har tatt med litt historie. Handlingen er lagt til Visby på Gotland, så det skal godt gjøres å ikke ta med litt av øyas rike historie. Jeg har sett Maria Wern som tv-serie, og har likt den godt. Dette var min første bok i serien, og jeg leser gjerne flere
Av någon anledning har jag aldrig fastnat för serien Maria Vern på tv och då heller inte läst böckerna. Helt klart lättläst men här försökte man verkligen få ihop alla tänkbara kopplingar och hemskheter. Nej, inget jag läser vidare.
The author is trying to incorporate LARP with a mystery dissapearance and has troubble differentieting between action and reality. Seariously. I got so confused at some parts. Avoid!
Jag skulle inte kalla den här boken tråkig, men den föll mig inte riktigt i smaken. Halvvägs igenom började den bli riktigt bra men efter ett tag utvecklades den till det sämre igen.
Uusin Maria Wern -dekkari on Anna Janssonia parhaimmillaan. Gotlanti, hieman historiaa, kiinnostavia henkilöhahmoja, ihmissuhteita sekä perhe-elämää ja sen yhteensovittamista työn kanssa.
Tapahtuvat sijoittuvat Gotlantiin keskiaikaviikolle. Kirjassa on niin paljon tapahtumia ja henkilöitä, että juonta on vaikea tiivistää. Maria Wern on tutkinnassa melko sivussa, sillä hän on tuttu eräiden tapaukseen sotkeutuneiden henkilöiden kanssa. Maria tekee hieman yksityisiä tutkimuksia ja suurelti juoni seurailee muita kertomuksen henkilöitä.
Jännitys säilyi lähes loppuun saakka ja olin aika yllättynyt siitä, kuka osoittautui murhaajaksi.
Plussaa myös siitä, ettei liian suuri osa kirjasta mene Maria Wernin rakkausasioiden pohtimiseen, vaikka niitä ei ole täysin poiskaan jätetty.
Uusi ruotsalainen dekkaristituttavuus. Miljöönä Gotlanti. Näkyykin olevan jo sarjan kolmastoista osa!
Luonnehtisin sellaiseksi... lukudekkariksi. Hahmoissa on syvyyttä ja historiaa. Yhteiskunnallista otetta ei ole nimeksikään, mikä on vähän harmi, usein kiinnostavaa settiä ruotsalais-dekkaristeilla. Pientä mukavaa historiallista ulottuvuutta.
Jos dekkarissa poliisi menee jonnekin yksin, unohtaa ottaa kännykän mukaan, radiopuhelin reistailee eikä saa kerrottua mihin on menossa mutta kuitenkin menee tapaamiseen, voi olla aika varma että ollaan menossa murhaajan juttusille ja joudutaan ongelmiin. Vähän enemmän voisi kirjailija yrittää!
Tarina alkoi vähän tahmeasti, mutta pääsi sitten onneksi hyvään vauhtiin. Nämä Janssonin kirjat ovat juuri sellaisia dekkareita, joista tykkään. Jännittäviä ja täynnä traagisia ihmissuhteita. Välillä saisi kyllä keskittyä ihan nykyajan tapahtumiin. Ei aina tarvitse vetää jotain kaukaista historiallista tapahtumaa tarinaan mukaan.
Onpa ristiriitaista sanoa PITÄVÄNSÄ kirjoista, joissa on murhia ja karmeuksia. Mielelläni kuitenkin luin tämän. Erityiskiitokset kirjailijalle, joka sai teoksen tuntumaan itsenäiseltä kokonaisuudelta eikä 13. sarjassa, josta olisi pitänyt lukea kaikki edelliset osat.
Yleensä luen kirjansarjan osat järjestyksessä, mutta jostain syystä nämä Wernit ovat tulleet kohdalle ihan satunnaisesti ja siten olen niitä lukenutkin. Ei ole haitannut :)
Huippu dekkari tämäkin! Anna Jansson osaa. Luulin että ensimmäinen dekkari olisi jatko-osa tuolle toiselle, olikin mutta ei sillä tavalla niin kuin ajattelin. Tykkäsin silti. Näitä lisää.
Jeg ville egentligt sige 3,5. Historien og fortællingen er god, omend personkartoteket er enormt. Slutningen kommer brat, den havde jeg drømt om var længere og mere detaljeret
Viihdyttävä, mutta kerronta alkaa olla turhan tuttua: siinä vaiheessa kun Maria Wern huomaa jättäneensä kännykän työpaikalleen, tietää, että kohta kohdataan murhaaja. Siinä vaiheessa kun Maria Wern huomaa ettei radiopuhelinkaan toimi, murhaajasta ei enää ole pienintäkään epäilystä.
Tästä huolimatta en moiti. Luin kirjan yhden vuorokauden aikana, mikä ei ole minulle tyypillistä. Janssonin henkilöhahmot ovat enimmäkseen suurinpiirtein uskottavia ja murha kytkeytyi larppaajaryhmään, mikä ei ole se tyypillisin asetelma.
En muuten ole koskaan käynyt Gotlannissa. Nämä kirjat markkinoivat aluetta häpeilemättä ja tehokkaasti - saatanpa pistäytyä.
Ihan perushyvä dekkari. Tarinassa oli kiinnostava miljöö ja kiinnostavat taustatekijät; Gotlanti ja vamppyyrilarppia harrastavat larppaajat. Loppuratkaisu oli kuitenkin odotuksiini nähden aivan erilainen kuin odotin, ja jotenkin tylsähkö. Muuten oikein mainio kirja. Jospa näitä Maria Wern - kirjoja alkaisi lukemaan. Tulin vaan aloittaneeksi 13:sta mutta eipä se niin justiinsa jos etsivän/poliisin henk.koht elämästä vähä spoilaantuu. Pääasia että rikoksesta ei tiiä mittään etukäteen ;)