Räsynukessa siirrytään jatkosodan kautta nykyisyyteen ja vuoden 2013 kevääseen. Suomeen kotiutunut norjalainen rikosylikonstaapeli Stein Storesen kamppailee pikkurikosten lisäksi oman elämänsä haamujen kanssa.
Kun oma tytär Nina tarjoilee kaikkein suurimman yllätyksen, Stein ajautuu elämässään taitekohtaan. Hänen valittavakseen jää kaksi polkua, oikea ja väärä, eikä pohjaan palaneen miehen päätös ole helppo. Vaikka Räsynukke on rikosromaani, Manner tarjoilee tähän asti rauhallisimman tarinansa. Räsynukke onkin samalla keski-ikäisen miehen kasvutarina, joka ei jätä lukijaansa kylmäksi. Se herättää myös kysymyksen: onko oikeutettua pahuutta olemassa?
äsynukessa siirrytään jatkosodan kautta nykyisyyteen ja vuoden 2013 kevääseen. Suomeen kotiutunut norjalainen rikosylikonstaapeli Stein Storesen kamppailee pikkurikosten lisäksi oman elämänsä haamujen kanssa.
Kun oma tytär Nina tarjoilee kaikkein suurimman yllätyksen, Stein ajautuu elämässään taitekohtaan. Hänen valittavakseen jää kaksi polkua, oikea ja väärä, eikä pohjaan palaneen miehen päätös ole helppo. Vaikka Räsynukke on rikosromaani, Manner tarjoilee tähän asti rauhallisimman tarinansa. Räsynukke onkin samalla keski-ikäisen miehen kasvutarina, joka ei jätä lukijaansa kylmäksi. Se herättää myös kysymyksen: onko oikeutettua pahuutta olemassa?
Kelpo kesädekkari. Stein Storesen palkataan setvimään sarjaa vanhusten tekemiä kaksoismurhia. Liittyvätkö erikoiset tapaukset toisiinsa jotain kautta? Samalla Storesen pääsee taas tekemisiin tyttärensä kanssa, ja oppii tästä jotain uutta. Tarina luistaa, mutta kun luin juuri tätä ennen Jo Nesbøn Policen, niin eihän tämä ihan samassa sarjassa paini. Vetävä juttu, mutta voisi olla vetävämpikin.
Ei paras Manner, pahiksen arvasi lähes heti, eikä muita vaihtoehtoja edes pahemmin tarjottu. Storensen, hauska hahmo sinänsä ja kiva, että vanhoja tuttuja sivutaan myös.