Hurmaava joulutarina valottaa Puuvillatehdas-menestyssarjasta tutun Loviisa-tädin varhaisempia vaiheita. Idyllisessä Naantalissa valmistaudutaan joulunviettoon vuonna 1865. Merikapteenin rouva Loviisan kanssa pakkasaamuun heräävät ranskaa puhuva papukaija Bonaparte ja vanha laivakissa Helmeri. Väriä talouteen tuo myös taloudenhoitaja, kärkäs ikäneito nimeltä Kustaava. Joulutunnelman lisäksi luvassa on sangen erikoisia tuliaisia. Loviisan joulu julkaistaan ääni- ja sähkökirjana.
Tykkäsin valtavan paljon tästä kirjasta, joulutarinoiden ensimmäinen osa. Lyhythän tämä oli, mutta erittäin mukaansa tempaava tyyli kirjoittaa, voin kuvitella että mitä tahansa tulen lukemaan Antellilta se uppoaa minuun. Toki en ole ennustaja, joten voihan olla että jatkossa eivät enää toimikaan. Mutta en oikein usko siihen. On mukava lukea kirjaa jostain todella kauan aikaa sitten, mutta tunteella ettei kuitenkaan tule tunkkainen olo.
Ei ihan niin jouluinen, mitä toivoin. Mutta rakastan kaikkea, mitä Antell kirjoittaa ja tässäkin oli mukava lämmin tunnelma. Lyhyt jouluinen välipalakirja, jonka kuunteli kotiaskareiden lomassa.
Jouluinen pienoisromaani oli kerrassaan sympaattista luettavaa. Tarina avasi Puuvillatehdas-sarjasta tutun Loviisa-tädin aiempaa elämää, ja kertoi samalla kiinnostavalla tavalla 1800-luvun jouluperinteistä. Tuvan lämmön ja palavien halkojen paukkeen tulipesässä saattoi suorastaan aistia, samoin kuin sukankutimien kilkkeen ja nisupullan tuoksun. Tarinassa oli lyhyeksi kirjaksi myös yllättävän paljon tapahtumia ja kerroksia, ilman että kerronta alkoi kuitenkaan tuntua kiirehdityltä.
Olisin viihtynyt Loviisan, kapteeni Villen ja kipakan Kustaavan, sekä talon hauskojen eläinpersoonien seurassa pidempäänkin. Mitä lämpimin suositus siis kaikille historiallisista hyvän mielen tarinoista pitäville 💕
Ihan mukava ja kevyt joulukertomus 1860-luvun Naantalista. Antell on jälleen vahvimmillaan kuvailussa ja historiallisissa yksityiskohdissaan, niistä nautin kovasti. Valitettavasti hahmot jäävät melko yksipuolisiksi. Loviisa ei ollut alkuperäisessä trilogiassakaan mikään lempihahmoni, eikä hän voittanut minua puolelleen nytkään. Juonikaan ei ehkä näin lyhyessä kirjassa päässyt oikeuksiinsa.
Ihanan kuvaileva ja tunnelmallinen lyhyttarina Puuvillatehdas -sarjasta tutun Loviisa tädin joulunodotuksesta. Juonellisesti Loviisan tarina ei paljoa anna, mutta jouluvalmistelujen tarkat kuvaukset vievät elävästi 1800-luvun Naantaliin.
Tämä oli samantyylinen kuin Puuvillatehdas-kirjat. Miellyttävä lukea. Kirjasta päällimmäisenä jää mieleen lähimmäisen auttaminen. Välillä on ehkä asetuttava yleistä mielipidettä vastaan, jos päättää toimia niin kuin itse oikeaksi kokee. Se vaatii rohkeutta, mutta tuottaa hyvää mieltä myös itselle.