Jokainen solu hänen sisällään kapinoi: en tahdo! en tahdo! en tahdo!
Timo K. Mukan teosten sarja jatkuu armeijakriittisellä romaanilla, jota monet ovat pitäneet hänen tärkeimpänä työnään. Kirjailijan omista, ristiriitaisista armeijakokemuksista syntyi vaikuttava tarina mielen hajoamisesta ja protesti armeijaa vastaan.
Jääkäri Tulli on taiteilija, nuori mies, joka musertuu armeijan ahdistavan kurin alle. Loputtomalta tuntuva talvi ja pimeys sekä jatkuva tappamiseen valmistautuminen sotivat Tullin elämänhalua vastaan. Unissa ja muistoissa Tulli palaa kotiin, naisensa luokse. Mutta talvi on liian pitkä, eikä jääkäri Tullin hauras mieli kestä sitä särkymättä.
Vuonna 1965 ilmestynyt teos on poikkeuksellisen vahva romaani ja hätkähdyttävän ajankohtainen sodanvastainen puheenvuoro.
Timo Kustaa Mukka was a Finnish author who wrote about the lives of people in Lapland.
He was born in Bollnäs, Sweden. During his life Mukka studied at the Academy of Fine Arts in Helsinki and completed nine novels, written in a lyrical prose style, about the harsh conditions in Lapland, the region of his childhood and of most of his adult life. These books were published in the years between 1964 and 1970.
In the early 1960s there sprang up a movement in Finnish literature called spontaneous-confessional fiction. It was heavily influenced by the writings of Henry Miller. Its two most prominent representatives were the enfants terribles of modern Finnish literature, poet and translator Pentti Saarikoski and author Hannu Salama. Among the writers belonging to this movement, Mukka is considered the most original as well as the most consistent in his writing.
In 1973 there was a story on Mukka in the Finnish magazine Hymy which is believed to have contributed to his early demise.
Mukka died of a heart attack in Rovaniemi, capital of the Lapland region of Finland in 1973.
Timo K. Mukka on hyvinkin ainutlaatuinen kirjailija, varsinkin aikalaisekseen ja häntä voisi hyvin kuvata Ferdinand Celinen suomalaiseksi vastineeksi, mikä on suuri kunnia, paitsi konservatiiveille, jotka saavat vain ansaittua pahoinvointia erehtyessään hänen teoksiensa pariin, näin voisi kuvitella. Täältä jostakin seuraa tuttua linjaa lukijaa provosoivalla asenteellaan, rienaavalla, töykeällä, mutta runollisella ilmaisullaan ja on hyvinkin viehättävää luettavaa väkevän sanataiteen ystäville.
No jo oli tajunnanvirtaa. Pasifisti joutuu armeijaan ja on vaikeeta, on vaikeeta. Ollut varmaan 1960-luvulla aika päräyttävä teos, nykyään säväyttää varmasti vähemmän, mutta aika ronskiahan Mukan kielenkäyttö edelleenkin on, nuoret miehet puhuvat siitä, mikä mielessä on. Yhdenlaisena mielen hajoamisen kuvauksena varmasti pätevä, mielenkiintoisena romaanina sitten vähän vähemmän.