Miten suomalainen kansalaistottelemattomuus suhteutuu globaaleihin virtauksiin? Kuinka poliittisen vastarinnan toimintamalleja on kotoutettu eri vuosikymmenillä? Mikä suomalaisessa vastarinnassa on omaleimaista?
Tottelematon kansa -teos tarkastelee poliittisen vastarinnan muotoja 1930-luvulta nykypäivään. Kirjassa käsitellään erityisesti niitä vastarinnan muotoja, jotka koettelevat demokraattisen järjestelmän ja laillisuuden rajoja. Tyyppiesimerkki tällaisessa vastarinnasta on väkivallaton kansalaistottelemattomuus, josta on viime vuosina keskusteltu julkisuudessa paljon. Teoksessa analysoidaan systemaattisesti erilaisia demokratian raja-alueelle sijoittuvia vastarinnan muotoja: kansalaistottelemattomuutta, omankädenoikeutta ja muita poliittisen toiminnan poikkeuksellisia muotoja.
Aika monipuolinen teos, jossa oli enemmän äärioikeistosta kuin odoton. Tämä osoittaa miten monipuolisesti kansalaistottelemattomuutta analysoidaan tässä teoksessa. Kansalaistottelemattomuutta joko mielletään erityisen vasemmistolaiseksi tai positiiviseksi aktivismiksi, mutta näin ei ole.
Ainoa kritiikki on, että koronarajoituksia vastustavaa kansalaistottelemattomuutta tässä mainitaan vain sivumennen, eikä lähdetä analysoimaan. Vaikka koronadenialismi onkin oikealla kalleillaan, aktivistit vetoavat samoihin kansalaistottelemattomuuden ikoneihin ja joskus käyttävät jopa samoja argumentteja kuin vasemmistolaiset.
Samalla vastakansalaistottelemattomuutta ei mainita tässä teoksessa: ilmiötä, jossa yksi ryhmä harjoittaa kansalaistottelemattomuutta protestoidakseen toista kansalaistottelemattomuutta harjoittavaa ryhmää. Esimerkkejä ovat Suomi maidan -leiri ja äärioikeistolaisen aktivisti Panu Huuhtasen Mannerheimin -tien tukkiminen protestina Elokapinan harjoittamaan tien tukkimiseen