Sisäsiisti

by Miska Valos

Nuoren kirjailijan kiihkeä esikoisromaani.

Sisäsiisti on parikymppisen Miska Valoksen vahva esikoisromaani oman turvaverkon löytämisestä ja ympäröivään maailmaan sopeutumisesta. Transpojan näkökulmasta kerrottu teos tutkii miehen malleja perheessä, kaveriporukassa ja kulttuuripiireissä, joita kaikkia leimaa hyväosaisuus – ja joissa yksilöt voivat pahoin.

Esra on transpoika, lukion toisella ja kulttuuriperheen kuopus. Hän räpiköi läpi perheillallisten, bileiden ja pakollisten kurssisuoritusten, ja ennen vapaudelta tuntuneet asiat ovat jo menettäneet hohtonsa. Elokuvaohjaajaisä on tehnyt Esrasta näyttelijän, äiti kirjoittaa autofiktiota ja siskon syömishäiriö herättää perheessä lähinnä julmuutta. Kyynistynyt Esra kamppailee ulkopuolisuuden tunteen kanssa ja kaipaa turvaa, muttei tiedä kuinka asian korjaisi. Miska Valos kirjoittaa tarkkanäköisesti perhesuhteista, nuoruudesta, transsukupuolisuudesta ja Helsingin kulttuuripiirien itseironisista vesoista.

Genres: Queer, LGBT, Fiction, Young Adult, Finnish Literature, Contemporary, Transgender

328 pages, Hardcover

First published August 1, 2023

Reviews

[jennu · Rating 5 out of 5]

musta tuntuu jotenki paljon näkyvämmältä kun ennen tän kirjan myötä.

[Samu · Rating 3 out of 5]

Hyvin kirjoitettu nuortenkirja. Harmillisesti ei vaan itselle yhtään kiinnostava tarina -taidan olla liian vanha jo. Periaatteessa kommentoi kyllä nykymaailmaa ja mm. Metoo- ja transteemoja, mutta käytönnössä kertoo teinistä, joka kokee, ettei kuulu joukkoon (kuten ne kaikki nykyisin ja me kaikki silloin joskus). Samainen teini elää äärimmäisen etuoikeutettua elämää ja omien sanojensa mukaan ei ole koskaan imuroinut, pessyt vessaa tai pyykkiä. Vähän vaikea löytää kosketuspintaa tähän maailmaan. Mutta vinkkaisin tätä teineille kyllä, uskoisin että oikea yleisö tykkää.

[meri · Rating 5 out of 5]

4,5 ✨ todella hyvä nuortenkirja ja esikoiskirja! tuntui tosi aidolta elämältä, kuvaa hyvin normiarkea ja silti siitä irrallaan oloa, ja myös erilaisia väärinkäytöksiä ystävyys- ja perhesuhteissa kuitenkaan osoittelematta. queerkuvauksessa todella onnistunut, ja viihdyin tän parissa täydellisesti.

[iltatee · Rating 4 out of 5]

Tosi hyvä esikoinen! Tunnistettavia asioita, teemoja, tunteita. Ihanan queerit hahmot. Ja se, ettei kaikki ollu ihania queereja koko ajan.

[Iida · Rating 4 out of 5]

must tuntu et tätä ei lukenu mä vaan lukioikänen mä

[Heidi · Rating 4 out of 5]

3.5
Ajattelen, että tämä oli kirja erilaisista arkisen henkisen väkivallan muodoista. Perheesseä, ystävyyssuhteissa, transpolin kautta yhteiskunnassa. Ei saarnaava vaan tarinan kautta näyttävä. Nuoruus tihkuu kirjasta tunnistettavalla tavalla. Arvostan myös sitä, että nuorille suunnattu kirja ei ole liian kiltti, sisällä opetusta tai muuten pyri kasvattamaan, vaikka vahvasti moraalinen teos onkin.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Esikoiskirjailija Miska Valos pääsi lukulistalleni transnuoren tarinalla. Jos olisin tiennyt tarkemmin, että kyse on helsinkiläisen taidelukionuoren tarinasta, olisin ehkä harkinnut toisen kerran, mutta onhan tässäkin genressä hetkensä: viime vuonna Karla Malmin esikoisromaani Lux oli Kallion ilmaisutaidon lukiosta huolimatta kelpo kirja. Ehkä näitä kerran vuodessa lukee?

Sisäsiistin pääosassa on transpoika Esra, joka on kulttuuriperheen kasvatti: isä on Suomen maineikkaimpiin kuuluva elokuvaohjaaja ja äiti menestynyt kirjailija. Isä on tehnyt Esrasta näyttelijän; siskolle ei enää osia isän elokuvista heru. Perhe on aika dysfunktionaalinen, eikä Esran ystäväpiirikään ihan vakainta ole. Paras ystävä Hillevi on aika häijy tyyppi ja parikymppinen Pontus viihtyy vähän liian hyvin vähän liian nuorten tyttöjen kanssa. Näillä mennään!

Levotonta menoa Kalliossa ja Taka-Töölössä, siis. Etuoikeutettu ja aika avuton Esra pyristelee perheensä ja ystäviensä keskellä, räpistelee lukiossa heikolla menestyksellä, esiintyy isänsä elokuvassa ja kaipaa itsenäisyyttä, lähetettä transpolille ja jotain tolkkua elämäänsä. Mikään erityisen vahva juoniromaani Sisäsiisti ei ole: se kuvaa Esran elämää yhden lukuvuoden ajan elokuusta toukokuuhun ja vaikka lukuvuoden aikana kaikenlaista ihmissuhteissa, töissä ja elämässä tapahtuukin, se on lopulta vähän sattumanvaraista – niinkuin elämä on.

Pelkkä tarina ei tässä vielä riittäisi, koska transmausteistaan huolimatta tämä on paljolti vähän tylsää lukiolaissekoilua, joka ei minua määräänsä enempää jaksa kiinnostaa. Sisäsiistin pelastaa sen kieli: Valos kirjoittaa elävällä ja värikkäällä tyylillä, joka saa kirjan erottumaan joukosta ja nostaa sen aihettaan kiinnostavammaksi. Sisäsiisti onkin kelpo esikoisromaani, joka jättää jälkeensä mielenkiintoa Valoksen tulevia kirjoja kohtaan, kunhan aiheena on jotain muuta kuin etuoikeuksissaan rypeviä huonosti käyttäytyviä helsinkiläisteinejä.

Kansikuvasta täytyy vielä kiittää: Joel Slotten Kruununhaka toukokuussa istuu kanteen hienosti.

[Paula · Rating 5 out of 5]

Todella virkistävän hieno nuortenkirja. Mietin, annanko neljä vai viisi tähteä, joten olkoon 4,5. Yleensä viiden tähden kirjassa pitää olla jotain minua henkilökohtaisesti koskettavaa niin, että kirja jää kummittelemaan mieleen vielä lukemisen jälkeenkin. Se osio nyt ehkä tästä jäi uupumaan, varmaankin, koska kirjan henkilöiden kokemusmaailma on niin kaukana omastani, joten tietynlainen syvempi samaistuminen jäi vajaaksi. Se ei kuitenkaan ole kirjan vika.
Tässä viehätti erityisesti omaperäinen, oivaltava kielenkäyttö. Dialogi oli täysin puhekielistä, mutta kerronta ei, ja nämä tasapainottivat mukavasti toisiaan. Kerronnassa oli paikoin niin hienoja, nerokkaita ilmaisuja ja kielikuvia, että niitä jäi ihan makostelemaan. Lisäksi pidin tarinan aitoudesta ja realistisuudesta (jopa inhorealistisuuden puolelle meni osin?). Tämä ei siis todellakaan ollut mikään ”hyvän mielen kirja” eivätkä kaikki hahmot olleet ollenkaan miellyttäviä tai samaistuttavia, mitä pidän hyvänä asiana. Varsinaista suuremmin etenevää juonta tässä ei ollut, mikä tavallaan tiputti sen puoli tähteä, mutta toisaalta, jos tässä olisi ollut selkeä juoni, olisi realismi kärsinyt, koska oikeassa elämässä harvemmin mitään juonta on.
Odotan innolla kirjailijan seuraavia teoksia, toivottavasti sellaisia on tulossa.

[Odeya Toivanen · Rating 4 out of 5]

tää kirja oli niin hyvä, että kuuntelin tätä tauotta. menihän tää päivässä.

huomaan, että tällanen kurkistus kulttuuripiireihin ja kalliolaiseen taide-elämään on just sopivissa määrin kokemus sellasesta kuplasta. tää kirja herätti paljon tunteita, vaikka teini-ikäisten hahmojen kipuilu ei varsinaisesti ollut samanlaista kuin mun haasteet nuorempana. kuitenkin sellanen yleismaallinen hukassa oleminen ja piilossa kärsiminen resonoi.

tän kirjan hahmot oli kaikki omalla tapaansa hirveitä, mutta niin me ihan oikeatkin ihmiset ollaan. tää oli hirmu rehellinen siinä, että ihmiset ei esiintynyt teoksessa yhtään kaunisteltuina. mä tykkään sellasesta kielellisestä ilmaisusta, koska rosoisuus kiinnostelee.

tää ansaitsee hyvin hyvin vahvan 4,5/5

[Eevi · Rating 4 out of 5]

*4.5/5, tarkka ja viisas ja liikuttava!

[Ines · Rating 4 out of 5]

törmäsin tähän vihdoin kirjastos, ekaa kertaa pitkään aikaan imasin kirjan päivässä :) oli ihana

[Aarni · Rating 5 out of 5]

Wau. ❤️

[Lucy_van_pelt · Rating 5 out of 5]

4.5 tähteä.

Älyttömän hyvä kirja.

Olen epäilevä ja kokematon YA-lukija. Paitsi silloin esijurakaudella, kun olin itse nuori. Kai niitä silloin kutsuttiin nuortenkirjoiksi. Onko ne sama asia?

Onko YA-kirjallisuudessa paljonkin tällaisia helmiä? Mitä on YA? Vilpitön kysymys. Onko se sitä, että päähenkilö on nuori? Se_ksittömyys? Jotenkin helpotettua proosaa? 

Vai onko se sittenkin sitä, että on pakahduttavaa, tärkeää, ja isoa asiaa? Sitä myös, kun entinen nuori muistaa lukemisen myötä kristallinkirkkaasti millaista on olla nuori, sillä se nuori asuu sisälläni yhä. 

Tää kirja on totta. Totta kuin elämä, totta kuin oleminen. Tiedän sen, vaikka olen kaukana nuoresta ja kaukana taidepiireistä. 

Aikuinen on kirjassa hiukan ymmärtämätön hömelö, kelkasta jäänyt vaikkakin hyvää tarkoittava, kuin pehmolelu jota voi taputtaa päähän "there there". Nuori säkenöi aikuisen vastinparina. Hän on se, joka ajattelee oikeasti tärkeitä asioita. Hän on se, jonka ajatuksen kirkkaus melkein häikäisee. 

Kirjan päähenkilö Esra on höpinöineen ja kipuiluineen niin aito, että hiukan sydänalasta ottaa (muistetaan se esijurakausi). On lukio, kaverit, transasiat ja elokuvarooli. Hän on hiukan kyyninen, hiukan kaikkitietävä ja tietysti niin rakkauden kaipuinen. 

Ihanaa, että tää ei ole tragediaa ja traumaa, vaan Esralle itseasiassa jotkut asiat onnistuvat helpostikin. Esra on piireissä ja hyväosainen ymmärtäväisen ydinperheen kasvatti. Hänen vanhempansa auttavat siten kun osaavat. Transasioihin kirja suhtautuu neutraalisti, ja tämän neutraaliuden Valos - näyttää, ei kerro - neutraalisti. Ei turhaa alleviivausta. Asia muiden joukossa, tärkeä asia toki, mutta painotus on kerrankin juuri sopivan kasuaali eikä traumasta ammentava. Perfect.

Kirja on niin täynnä kirkkaita hetkiä, jotka ovat niin täynnä oikeita sanoja, etten millään pysty sisäistämään kaikkea kerralla.

Vielä täytyy mainita kuinka todella luettava kirja on, ihan hotkaisumateriaalia. Ei kivistä missään kohtaa edistää kirjaa ja taisi hurahtaa kahdessa päivässä. 

Tästä teen huoneen taulun itselleni:

"Keskityn kävelemään suoraan ja olemaan karismaattinen. Sitten luovutan karismaattisuuden suhteen ja kävelen vain."

[Leeni · Rating 5 out of 5]

Sisäsiisti on siisti (hehheh) teos myös proosan tasolla. Tosi hieno esikoinen. Tässä kuvattiin ainakin mun silmään nykyajan sateenkaarimeininkiä tosi tuoreella tavalla, annetaan queereillekin lupa olla messy. Vähän toivoin että Ingridistä oltaisiin kuultu enemmän, hänen tarinansa jää vähän kesken. Suosikkihahmokseni nousi kuitenkin Vilko ehkä niitä kirjan "parempia" hahmoja, mutta silti vaan jotenkin niin mutkaton ja kiehtova. Odotan innolla, mitä Valos tekee seuraavaksi. Suosittelen tuoretta queeria etsiville.

[Marras · Rating 5 out of 5]

voiiii tämä oli loistava! ihana! upea! paljon kivaa dialogia mitä oli helppo ja ihana lukea, paljon paljon PALJON queer-hahmoja, nättiä tekstiä. tykkäsin kovin paljon.

naurahdin kun Kuukkelia kuvailtiin kivespussiksi ja ihastuin nimeen Vilko

[sallanvaara · Rating 4 out of 5]

Voi vitsi mitkä nostalgiahuurut iski, ei niinkään omaa taidelukionuoruutta, vaan oman nuoruuteni nuortenkirjallisuutta kohtaan! Tämä oli niin tyylipuhdas suoritus genressään, että ei voinut kuin nauttia. Asettuu mielessäni suorahkolle jatkumolle ainakin Sirpa Puskalan ja Reija Kaskiahon tuotannon kanssa, with a side of Laura Honkasalo. Mutta toki myös seisoi vakaasti omilla jaloillaan ja 2020-luvun puolella, mikä oli myös ilahduttavaa.

Varsinaista tarinaahan tässä ei oikeastaan ollut, vaan aika freestyle kasvukipuilua ystävien, ihastusten ja perheen kanssa, mutta se ei itseäni ainakaan haitannut yhtään. Päähenkilö oli ihanan ambivalentti tyyppi, joka häilyi perussympaattisen hyvän ihmisen ja kyynisen taidekoulumulkeron risteämäkohdassa, josta moni on itsensä varmasti täysi-ikäisyyden kynnyksellä löytänyt. Hahmot olivat varsin todentuntuisia, hyvässä ja pahassa. Nautin myös rouhean dialogin ja Esran paikoitellen lyyrisenkin sisäisen puheen yhdistelmästä. Nauroin tätä lukiessa ääneen monta kertaa!

En tiedä osaisinko enää antaa millekään (etenkään ei-spekulatiiviselle) nuortenkirjalle täyttä viittä tähteä, ja jokin tässäkin kokemuksessa ehkä jäi vähän vajaaksi, mutta aika korkeat pisteet tämä kyllä multa saa! Tosin pakko kyllä sanoa, että mua häiritsi ihan tolkuttomasti, kun en saanut selkoa, kävikö Esra Torkkelia vai Kalliota!! Luulen, että fiksauduin tähän seikkaan lähinnä siksi, että aion vanhana torkkelilaisena kuitata tällä kirjalla Helmet-lukuhaasteen kohdan "Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt", ja siksi kiinnitin asiaan erityisen paljon huomiota. Mutta en päässyt asiasta kyllä mihinkään selvyyteen! Kuvistunneilla käytiin ohimennen, mutta en kyllä muista, että Torkkelissa oltaisiin millään tunnilla tehty savitöitä ja maalausta ristiin rastiin tai ainakaan samassa tilassa, ja toisaalta ilmaisutaitoa oli kirjassa paljon enemmän kuin Torkkelissa ainakaan minun aikanani. (Siitä on kyllä vierähtänyt jo hetki, SOS...) Sietämätön mysteeri!! No, koulussa käytiin loppujen lopuksi sen verran vähän että väliäkö tuolla, ja olen itse suorittanut kursseja molemmissa kouluissa joten haastekohtani ei ole uhattuna, mutta Miska Valos, HMU!!! Haluan vastauksia! :'DD (Okei, googlasin ja Valos on itse ainakin Kallion kasvatti, joten ehkä ne sit oli siellä! Tai jossain pseudofiktiivisessä yhdistelmässä, koska koulua ei tosiaan missään vaiheessa mainittu nimeltä, mikä oli jännä sinänsä)

Anyway, erinomainen kirja, suosittelen!

[Noora Rytilä · Rating 5 out of 5]

Yksi niistä kirjoista, jonka lukemisen jälkeen täytyy vain istua ja tuijottaa tyhjyyteen ja miettiä mitä juuri koki.

[Sofi · Rating 4 out of 5]

siskon suositus, slotten kansi ja tuttu nimi kiitoksissa saivat tarttumaan tähän. Piti kivasti otteessaan. Omaperäistä tekstiä. Ihmissuhteita ja niiden arkuutta, yhteyden kaipuuta kuvattu hienosti.

Harmitti että Ingrid kuvattiin lähinnä syömishäiriönsä kautta

[Nea · Rating 2 out of 5]

kirjoitustyyli ja littanat hahmot pilasivat oman lukukokemuksen

[Sini · Rating 4 out of 5]

Kiinnostava teos, jossa kuvattiin sotkuisia ihmissuhteita ja niistä etääntymistä toiveena, että itse voisi paremmin. Ja näytettiin vanhempien osaamattomuutta ja kuvattiin hyvin kireää joulutunnelmaa.

Esran ja Ingridin uudelleen rakentuva sisarussuhde ilman vanhempien toksista ilmapiiriä lämmitti.

Vilko toi vastapainoa ja toiveen pilkahdusta synkkyyteen.

Lumin ja Esran suunnitelmat puhumisesta toi myös vihjeitä mahdollisesta uudesta ystävyydestä.

Kuvattiin hyvin, miten koulussa suosittujen ihmisten seura ei välttämättä tuokaan pelkästään hyvää. Hurrasin Esralle, kun hän asetti rajoja Hilleville ja Pontukselle. Ja Karolle hänen tehdessään samoin.

Koulun hierarkia tuli myös esille, kun Esra esitti välinpitämätöntä nuorempien edessä, vaikka oli ajoittain yksinäinen.

Välillä kauhistelin vanhempien käytöstä, mutta välillä heissä näkyi myös inhimillisiä piirteitä.

Transpolin byrokratian ja elokuvamaailman epäeettisyyden kritisointi, cancellointi ja vanhemmuuden pohtiminen olivat kiinnostavia teemoja.

[Nea · Rating 4 out of 5]

3,5 ⭐

[Katri · Rating 3 out of 5]

Sisäsiisti kertoo Esrasta, lukioikäisestä transpojasta, jonka elämä pyörii kavereiden, perheen, bileiden, päihteiden, ihmissuhteiden, koulun ja näyttelemisen ympärillä. Kulttuuriperheessä kasvaneen Esran isä on tunnettu elokuva-alalla, jossa myös Esralla alkaa olla nimeä.

Nuoren elämä ei ole helppoa. Ystävyyssuhteet ovat kiemuraisia, perheen sisäiset ongelmat painavat, koulussa ei jaksaisi käydä, transpolille on vaikea päästä ja ihastuminenkin on oikeastaan kauheaa. Esra kipuilee erotyisen paljon perheensä ja lähestyvän itsenäistymisen kanssa.

Oli kiinnostavaa lukea nuoren kirjailijan tekstiä nykynuorten elämästä. Yllätyin, ja en kuitenkaan. Jotenkin kivuliaan samalta se näytti, kuin omakin nuoruus, vaikka puitteet, aika ja ympäristö olivat eri.

Kirja on kirjoitettu eläväisesti kuvaillen, minkä ansiosta siihen oli helppo sujahtaa mukaan ja tarina heräsi eloon, tuntui aidolta.

On ihanaa (ja tärkeää), että nykyään julkaistaan yhä enemmän kirjoja, joissa on transhahmoja ilman, että se on koko kirjan pointti.

Mutta - se kirjan isoin mutta - kirjaa lukiessa huomaa, että ikäeroa kirjoittajan ja lukijan välillä on. Kirja kuvaa hyvin oman sukupolvensa elämää, asenteita ja mikä on nyt juuri tärkeää. Mutta kun itsellä on ikää sen verran, että on sellainen ”aikuinen queer-ihminen”, joka piristää, niin oli vaikea ihan kaikkeen suhtautua sen vaatimalla vakavuudella. Siitäkin huolimatta, että kirjassa käsitellään ihan oikeasti vakavia ja isoja asioita.

Mutta elämänkokemusta ja näköaloja saa vain elämällä, ja siksi minä kolmekympisenö luen tämän eri paikasta kuin se on kirjoitettu. Ja sehän ei ole kirjan vika, vaan positio, joka vaikuttaa omaan lukukokemukseeni.

Jäin miettimään kun Esra pohtii tuleeko hänestä ainoa tunnettu transnäyttelijä, että onko se haluttu tarkoituksella nostaa esiin näin, vai miksi on pyyhitty pois se, että Suomessa(kin) on tunnettuja transsnäyttelijöitä? Sitäkin mietin että onko nykynuorille kaikki vain esitystä eikä arvovalintoja?

Kiinnostava kirja! Suosittelen kyllä tutustumaan.

[Readerwhy]

Sisäsiisti on Miska Valoksen esikoisteos. Lukiolaisromaani, jonka ehdotonta valttia on kerronnan pakottomuus ja aitous sekä Valoksen erityisen onnistunut tapa kirjoittaa hengittävää dialogia.

Sisäsiistissä lukio - se eräs taidelukio Kalliossa - ja sen oppilaat suruineen ja iloineen ovat tunnistettavasti läsnä. Päähenkilö Esran perhe on kulttuuriperhe: isä on elokuvaohjaaja ja äiti kirjoittaa kirjaa. Esralla on myös sisko Ingrid, jonka kipuilulla on vaikutuksensa koko perheeseen.
Esra itse on transpoika, jonka ystävä hankkii netistä Esralle hormoneja, kun lähete transpolille ei ole mennyt läpi.

Sisäsiistissä transsukupuolisuus ei ole ongelma, vaikka siihen toki liittyy moniakin haasteita. Esran vanhemmat hyväksyvät lapsensa sellaisena kuin tämä on ja sen myötä Valos luo hankeen latua, jossa lapsen transsukupuolisuus ei suista perhettä tasapainosta. Tämä on tärkeää ja vaikka tämän ääneen sanominen ehkä vaikuttaa oudolta koen silti tarpeelliseksi tehdä niin. Kaikille vanhemmille lapsen transsukupuolisuus ei ole jotakin hävettävää tai kauhisteltavaa. Tästä omassakin tuttavapiirissäni on useampia esimerkkejä.

Sisäsiisti sisältää hulvattomia kohtauksia, joiden aikaansaamisessa perheen kultainen noutaja Kulta on erityisen ansiokas. Myös lukiessani perheen joulunvietosta maalla alan tyrskähdellä. Aivan. Ai hemmetti sentään!

Esran kaverisuhteisiin liittyy vetoa moneen suuntaan. Entinen paras ystävä Hillevi saa aikaan draaman jos toisenkin. Kun kuvaan mukaan tulee Vilko alkaa Esran pulssi tykyttää kiihkeämmin.

Sisäsiisti on vahvasti kiinni nykyajassa ja myös sen ilmiöissä, eikä vähiten silloin kun Esran ohjaajaisä ajautuu metoo-kohun keskelle. Valoksen romaani on kompakti paketti, joka maistuu vahvasti nuoruudelle.

[Inna · Rating 4 out of 5]

Tää oli jännä tapaus. Kirjassa ei oikeastaan tapahdu mitään ihmeempää, mutta silti tää koukutti lukemaan. Todennäköisesti en olisi tarttunut tähän jos tää ei olisi nuortenosastolla, koska tämmöiset kielivetoiset slice-of-life -tarinat on harvemmin mun juttu. Mutta tää oli niin kivasti kirjoitettu että usein jäin oikein äimistelemään ja lukemaan uudelleen jotain lauseita ja kielikuvia, ja hihkumaan ääneen miten oivaltavasti joku pieni hetki oli ilmaistu. Nautin suunnattomasti esim. lauseesta “Katsomme kun monni siivoaa maailmansa pohjaa” ja fraaseista “muhkea sielu” ja “pehmeänmuotoinen vesilintupariskunta”.

Oli kiehtovaa sukeltaa tuollaiseen teinimenoon jonkakaltaista en ole itse elänyt, sillä en ole ollut itseironinen ja kaikissa asioissa cooliutta tavoitteleva ilmaisutaitolukiolainen. Hahmot olivat enimmäkseen todella raskaita, ja tuommoisen hirvittävän perhe-elämän sivusta seuraaminen ei ollut miellyttävää, mutta eipä varmasti ollut tarkoituskaan. Lukukokemuksena erittäin mieleenjäävä, vaikka en tiedä miten tätä esim. nuorisolle vinkkais, paitsi ehkä tolla sateenkaarikulmalla, kun ei tässä ole mitään jännää juonta jonka käänteitä voisi hehkuttaa, vaan tää on ehkä enemminkin suunnattu semmoselle kypsemmälle lukio+-ikäryhmälle. Eli jos tykkäät lukea dialogipainotteisia kirjoja etkä kaipaa vauhdikasta juonta tai varsinkaan kivoja ja ihania hahmoja, vaan vähän rosoisempaa menoa, niin tää on sulle.

[Siina · Rating 3 out of 5]

Sisäsiisti is the type of book I cannot really stand, it annoys me. Solely because the main character is someone who needs a slap in the face. With a shovel. Esra is a trans boy and in high school. The father of the family is a movie director and the mother writes autofiction about the family. The sister then has an eating disorder and Esra mostly uses illegal testosterone, since getting to transition polyclinic has been denied by the system. Then we meet Esra's friends who are either nasty or annoying too. I cannot really stand high schoolers in real life, since they think they're so much more and this same happens in the book. Esra's problems with life go in circles and it seems no one is in charge. Esra acts in a stupid way and his/her inner life is superimposed, because it's detached. Esra isn't even trying, just waiting someone else to solve the problems.

The writing is OK though, although at times Valos writes too much. With this I mean the word choices and whatnot are too descriptive and heavy and at times not, so the balance is off. In a sense it just feels like Valos loves showing off and at the same time the purpose for it isn't there except for the sake of itself. This is annoying too. But, still, an OK book.

[Anu-vinkkari · Rating 4 out of 5]

Arvoin pitkään kolmen ja neljän tähden välillä, mutta oli tässä sen verran uutta, että pyöristin ylöspäin. Kirja käynnistyi vähän hitaasti, mutta lämpenin vähitellen ja lopulta tykkäsin. Kirja tarjosi yhdenlaisen kurkistusikkunan Helsinkiläiseen taidelukiomaailmaan, jossa omakin nuoreni on kolme vuotta harhaillut. Jäin miettimään sitä, että miten usein yhteiskunnan mielivalta trans-nuorten hoitopäätöksissä johtaa näihin itse aloitettuihin hoitoihin ja miten helppoa niitä lopulta on saada. Jos se on ainoa keino päästä pitkien tutkimusten ja mielivaltaisilta tuntuvien hylkäämispäätösten ohi, ymmärrän kyllä että niihin tartutaan.
Elitistinen taidemaailma upeine koteineen ja epämääräisine bileineen on itselleni vieras ympäristö, vaikea edes kuvitella. Vaikea on myös ymmärtää vanhemmuutta, joka hylkää vastoinkäymisten tullen, itsekeskeistä aikuisuutta joka on valmis uhraamaan (etenkin) muut oman taiteellisen vision vuoksi.

Ei kovin mukava kirja, mutta silmiä avaava ja tiettyihin arkoihin kohtiin koskettava kyllä

[Topi Anttila · Rating 3 out of 5]

Aluksi tartuin kirjaan puhtaasti päähenkilön samaistuttavan transtaustan takia, mutta kirjan edetessä en jaksanut pitää päähenkilön murheita tarpeeksi kiinnostavina. Voi olla sen johtuvan omasta kohdeyleisön ylittävästä iästäni, mutta myös koko helsingin pienessä kalliopiireissä riippuminen, roikkuminen ja hyväosaisuus perheessä teki siitä luontaantyöntävää. Jos tätä lukisi optimistisena ja hukassa haahuilevana lukiolaisena, niin ehkä tämä olisi ollut avartavampi kokemus. Toki vaikka itsekin samantyyppistä vaiheilua ja turvan rakentamista sen ikäisenä on tullut harrastettua, ei kirja onnistunut kirvoittamaan omia haasteita tunnemuistoista.

[kuura · Rating 3 out of 5]

tykkäsin tästä, tää toi jotain hidasta lohtua jota en oikeen tajunnut ennen kuin nyt kun tää on ohi ja jäi heti ikävä. tykkään miten tarkasti tässä kuvattiin sosiaalisia tilanteita ja valintoja mitä niissä tehtiin. myös mun lempparielementti taiteessa elikkäs rehellisyyden rumuus oli tässä mukana, ei mitenkään suuresti, mutta siten, että asioita ei todellakaan kaunisteltu vaan kerrottiin ne just niinku ne on tai miten ezra ne näkee. olin ehkä nähny liikaa haippii tästä, tykkäsin mut ei erityisesti säväyttänyt. odotan kyl innolla mitä miska seuraavaks kirjottaa!

[Arja-täti · Rating 4 out of 5]

Mahtava kirja ja vinkkarin painajainen. Miten tätä vinkkaa, kun tärkeintä on keskustelut, fiilistelyt ym. Mutta yritän silti.

Ainoa miinus tyyliseikasta ohi kieliopin. Esimerkki sivulta 285: "Millä sä meet ja vastaan Kolmosella ja hän sanoo Meetkö sä Karhupuistolta ja sanon Joo ja hän sanoo Jee ja sitten me olemme taas jonkin aikaa hiljaa."

[~Li~]

3,5⭐

Tää kirja sisälsi makoisia havaintoja gen z-sukupolven todellisuudesta taidelukioissa, tinderin bioissa ja sukupuolen presentaatiosta. Monet kohdat olivat tosi samaistuttavia, mutta osin kirja jäi jotenkin vaille suurempaa juonta ja tuntui liian aikakontekstiinsa sidotulta. Toisaalta entisenä taidelukiolaisena tykkäsin lukukokemuksesta.