Suosikkikirjailijan tarkkanäköinen romaani kysyy, voiko rahalla ostaa rakkauden.
Leskeksi jäänyt Elsa oli yrittänyt korvata miehelleen Hannulle lapsettomuuden antamalla tälle loputtomasti vapauksia, vaikka jatkuva pettäminen satutti häntä.
Uutena vuotena Elsa järjestää juhlat, joihin ei tule kukaan. Hän päätyy yksin kännissä talonsa pihalle ilman kenkiä, aikomuksenaan mennä karaokebaariin. Paikalle sattuu Valtteri, joka saattelee Elsan kotiin. Elsa tarjoaa Valtterille samppanjaa ja ruokia, joita kukaan ei ole syönyt.
Ennen lähtöään Valtteri paljastaa olevansa seksityöntekijä ja jättää yhteystietonsa. Ei aikaakaan kun kuusikymppinen Elsa löytää itsestään ihastuneen teinitytön.
ENG: Anna-Leena Härkönen works as a writer and an actor, having acted as a scriptwriter too. Her works have been adapted into movies and plays, and Häräntappoase has been made into a television series of six episodes, too.
FI: Anna-Leena Härkönen on syntynyt 10.4.1965 Limingassa, kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1985, opiskellut Teatterikorkeakoulussa ja Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksella ja valmistunut näyttelijäksi 1989. Anna-Leena Härkönen asuu Helsingissä ja toimii vapaana kirjailijana ja näyttelijänä.
Anna-Leena Härkönen on teini-ikäisestä alkaen kuulunut kulttuurielämämme huippuihin niin kirjailijana, käsikirjoittajana kuin näyttelijänäkin. Hänen esikoisteoksensa Häräntappoase palkittiin J. H. Erkon rahaston palkinnolla vuoden 1984 parhaana esikoisteoksena. Lisäksi hän on saanut muun muassa Kiitos kirjasta -mitalin 1985, Oulun läänin taidepalkinnon 1985 sekä Suuren suomalaisen kirjakerhon tunnustuspalkinnon vuosina 1991, 1994 ja 1998.
Härkösen teoksista on tehty useita elokuva- ja näytelmäsovituksia. Häräntappoase on esitetty kuusiosaisena televisiosarjana, ja siitä on tehty useita näyttämösovituksia eri puolilla Suomea. Käsikirjoittaja Tove Idström ja ohjaaja Claes Olsson tekivät Akvaariorakkautta-teoksen pohjalta kiitetyn kokoillan elokuvan.
Anna-Leena Härkösen monipuoliseen näyttelijänuraan mahtuu rooleja niin teatterinäyttämöillä, tv-draamoissa kuin elokuvissakin. Hän on myös käsikirjoittanut näytelmiä, tv-sarjoja ja elokuvia muassa suositun ja palkitun Vuoroin vieraissa -televisiosarjan (yhdessä Pekka Milonoffin kanssa) ja elokuvan Onnen varjot.
”Paperiosastolta hän osti seuraavan vuoden almanakan, siinä oli turkoosinsiniset nahkakannet. Tuli jotenkin luottavainen olo. Jos osti seuraavan vuoden almanakan, se saattoi tarkoittaa sitä, että aikoi elää sen vuoden.”
Jos petyinkin edelliseen Anna-Leena Härköseen, nyt oli kyllä varsin viihdyttävä lukukokemus! Ainoa, mikä jäi harmittamaan, oli se, että tarina loppui liian lyhyeen. Tällaista olisi mieluusti lukenut pidemmästikin. Härkösen dialogi on taas nautinnollista luettavaa. Idea tarinassa oli tuore, ja lukijana fiilistelin sitä, miten päähenkilön särmikkyys kasvaa loppua kohden. Olipa mahtava tyyppi tuo Elsa!
Viimeisimmät Härköset ovat olleet vähän mitään sanomattomia. Tämä ylitti kuitenkn odotukset. Raikas hyvin kulkeva tarina suht erikoisesta aiheesta ja elämäntilanteesta. En silti pidä vaan laitan kierrätykseen.
Sain yläkouluikäisenä Häräntappoase-trauman, jota olen myöhemmällä iällä korjaillut. "Avoimien ovien päivä" on mielestäni erinomainen, samoin Härkösen lyhyet, pakinamaiset kolumnit. Härkönen on humoristi ja todella taitava kirjoittamaan dialogia.
Valitettavasti tämä romaani ei ole hänen parhaimpiaan, ei edes keskikastia. Päähenkilö on hieman epämiellyttävä, ja teemojen käsittely pinnallista. Aineksia olisi ollut vaikka mihin, mutta suolattomaksi jäi tämä soppa. Harmi.
Anna-Leena Härkösen uusin teos Huomenna hän ei tule kertoi varhaiseläkkeellä olevasta Elsasta. Elsa oli vuoden ajan ollut leski ja päivistä oli tullut tylsääkin tylsempiä, tai hänestä itsestään oli tullut. Kunnes eräänä päivänä hän tapasi nelikymppisen Valtterin. Elämään tuli selvästi uudenlaista säpinää. Tosin Elsan piti maksaa Valtterille ajasta, sillä hän oli maksullinen mies.
Ennen ensimmäistä käyntiä Elsan ajatukset seilasivat villisti. Kyllähän ne siitä rauhoittuivat ja hyväähän se Valtterin käynti teki Elsalle. Ja toinenkin käynti. Mutta Elsa tuli nopeasti riippuvaiseksi.
Anna-Leena Härkösellä on taito tarttua aiheisiin, jotka ovat tabuja, sillä maksullinen mies tai nainen tulee harvemmin esille lukemissani kirjoissa. Parasta Härkösen kirjoissa on huumori. Täytyy tunnustaa, että nauroin tämänkin kirjan parissa muutaman kerran vedet silmissä, sillä jotkut kohtaukset olivat vain niin hauskoja.
Ihan semmonen ok perus kirja. Tosi sujuvaa ja helppoa tekstiä, mitä oli kiva lukee. Tarina tämmänen lesken slice of life, ei mitään ihmeellistä. Vähän laimee oli.
Anna-Leena Härkönen kuuluu siihen harvalukuiseen joukkoon, jonka kirjat luen ihan aina. Jotkut teoksistaan ovat jättäneet minnuun isot muistijäljet, kuten esimerkiksi Avointen ovien päivä ja Loppuunkäsitelty. Myös kepeämpien pakinakokoelmien kanssa olen hihitellyt menemään.
Mutta viime vuosina meidän väliseen lukija-kirjailijasuhteeseen on tullut ryppyjä. Edelleen mie luen kaikki kirjansa, mutta yhä useampi niistä tuntuu menevän vähän huomaamatta ohi. Ihailen kyllä sitä, miten häneltä ilmestyy säännöllisesti romaaneja, joilla lukijoita tuntuu riittävän, aiheet ovat mielenkiintoisia ja teokset itsessään jotenkin tasalaatuisia: suunnilleen samanpituisia, päähenkilöt keskenään samantyyppisiä. Luen ne sujuvasti (ja nopeasti), mutta sitä joskus kupolini räjäyttänyttä muistijälkeä ei enää jää.
Huomenna hän ei tule kuuluu tähän kategoriaan. Kirjalla on mittaa nipin napin 200 sivua, joista niistäkin kolmannes jahkataan menemään ennen kuin ns. alkaa tapahtua, ja sitten kaikki onkin ohi pikavauhtia. Miulle jää lukijana vähän hämmentynyt olo. Tässäkin teemassa olisi ollut aineksia vaikka ja mihin.
Kirjan asetelma oli mielenkiintoinen. Päähenkilö Elsa on monella tapaa hieman surullinen hahmo: elänyt elämänsä aviomiehensä varjossa ja vaikka tarinassa esitellään useampiakin Elsan läheisiä, ei hän vaikuta olevan aidosti läheinen yhdenkään kanssa. Näistä lähtökohdista en lainkaan yllättynyt juonikuviosta, jossa Elsa takertuu itseään nuorempaan seksityöntekijään ja alkaa hakea tältä hyväksyntää ja täytettä yksinäisyyteensä.
Seksityökuvaston suhteen itselleni kiinnostavinta antia olivat Elsan läheisten ja tämän itsensä suhtautuminen seksityöhön ja seksityöntekijöihin.
Pieni mutta aika pippurinen kirja. Pidin hyvistä dialogeista ja tästä yksinäisen kuusikymppisen naislesken mielenmaiseman käsittelystä. Välillä hauskaa, välillä tosi surullista. Erityisenä plussana pidän sitä, että Härkönen avaa tämänikäisen yksinäisyydessä myös seksin puutteen rehellisesti. Tähdet annan tästä ennakkoluulottomasta fokuksesta.
Eihän tämä mikään suurteos ole ja vähän välillä kiusasi ihmisten kova piruilu toisilleen. Kuitenkin Elsan ja Valtterin mahdoton kokeilu oli kuvattu hyvin, alusta nopeaan loppuun. Ja kirjan nimi on hyvä, liittyy monitasoisesti teoksen tematiikkaan.
Olen lukenut yhtä lukuun ottamatta kaikki Anna-Leena Härkösen romaanit. Tämän teoksen myötä kävin miettimään, miksi olen edes kiinnostunut lukemaan niitä sitä mukaa, kun ne ilmestyvät. Ilmeisesti se on vain tapa.
Tämä teos oli Härkösen kirjoille tyypilliseen tapaan kevyttä ja nopeaa luettavaa. Teos kuitenkin tuntui todella epäuskottavalta sen tapahtumien kovan temmon vuoksi, ja kuten jossain arvostelussa lukikin, aineksia olisi ollut aiheen puolesta huomattavasti enempäänkin. Kirjan nimen takia juoni oli ärsyttävästi ennalta arvattava. Ei minulle jäänyt tästä käteen oikein mitään. Lukukokemus oli luokkaa "ihan ok". Varmaan se on verrattavissa tyhjänpäiväisen realitysarjan tuijottamiseen televisiosta kuitenkin jotenkuten viihtyen sen parissa. Harmikseni nitistin omista arvokkaista yöunistani lukeakseni tämän kirjan loppuun ennen nukahtamista, mutta minkäänlaista kliimaksia en kirjan lopustakaan löytänyt. Seuraavana aamuna suututti!
En nauttinut kirjasta ollenkaan, enkä oikein osaa sanoa miksi. Tämä oli vain ankea ja tylsä lukukokemus, ehkä en sitten ollut kohderyhmää. Päähenkilö oli vain rasittava ja itsekäs, eikä mitenkään hauskalla tavalla. Tässä oli varmaan tarkoitus tuoda jotain samastumispintaa sillä, että monilla on samanlaisia, epämiellyttäviä ajatuksia muista ihmisistä, mutta ei osunut omalle kohdalle.
Yleensä niin viiltävän terävää huumoria ja oivaltavaa tekstiä tuottava kirjailija ei tässä onnistunut kuin tylsistyttämään. Teksti toki hyvin luettavaa mutta sisältö jäi ihan ohueksi. Aihe olisi antanut niin paljon mahdollisuuksia.
Takana oli pitkä lukutauko ja halusin katkaista sen. Halusin jotain helppolukuista, realistista ja elämänmakuista. Kirja oli positiivinen yllätys. Päähenkilön kehitystä oli mukava seurata, ja loppu tuli vähän liian äkkiä. Mikä parasta, lukuinto heräsi taas!
Olen pyrkinyt lukemaan kaikki Härkösen kirjat ja monista tykännyt.Tämä ei kyllä oikein napannut. Kuusikymppisen leskirouvan seksielämä ja innostus maksullisesta miehestä oli aihepiirinä toki uusi, mutta kirja jätti minut kovin ulkopuoliseksi.
Ihan hauska ja nopeasti luettava kirja! Kivaa vaihtelua kun tarina etenee nopeasti eikä sitä sen kummemmin ”rakenneta”. Erilainen näkökulma kun päähenkilö on vanhempi. Härkönen osaa kielenkäytön!
Voi kunpa tämä olisi ollut vähän pidempi ja viimeistellympi tarina. Kieli oli Härkösen tyyliin elävää ja lukeminen nautinnollista, kunnes äkkiä oltiin lopussa.
Jollain tavalla syvällisempi ja symbolisempi kuin monet muut Härkösen työt, mutta vähän tylsästi toistaa samoja tuttuja kaavoja. Mukava ja nopeasti luettava kuten aina, mielenkiintoinen tarina.
Karikatyyrisistä henkilöhahmoista huolimatta nuoruuteni suosikkikirjailijan uusin romaani on pitkästä aikaa onnistunut. Härkösen kerronta ja dialogi ovat nautinnollista luettavaa, ja nopealukuisen romaanin päättyminen harmitti.
Aihe on kiinnostava (ostettu miesseura), ja teema itsensä etsimisestä ja eri puolten vaalimisesta kuvataan melko raikkaasti. Sivuhenkilö Kylli on voimahahmoni juurevassa positiivisuudessaan. Romaanin viimeiset virkkeet koskettavat: päähenkilö valitsee vihdoin itsensä.