"Kirja on kirjoitettu totuudella, sydänverellä. HIENOA!" "Olin päässyt peräti toiselle sivulle kun alkukirjoituksessa jo tuli itku... Yhden Yön tarina on mielestäni maailman paras kirja." "Kirja oli erittäin koskettava ja aivan LOISTAVA." "Kirja antaa VOIMAA ja ROHKEUTTA muillekin." "Kiitos kun kerroit tarinan meille."
Tässä jäävuoren huippua palautteesta, jota Yhden Yön tarina sai ilmestyessään vuonna 2003. Tämä on teoksen uusi, täydennetty pokkaripainos: uutta tekstiä, uusia kuvia, Yön ja Olli Lindholmin tuoreimmat kuulumiset.
"Oli järjettömän hauskoja hetkiä, rajatonta onnentunnetta, mutta myös pettymyksiä, ahdistusta ja surua."
Yö kohosi Suomen suosituimpien yhtyeiden joukkoon vuonna 1983 kappaleillaan Likaiset legendat I ja Särkynyt enkeli. Yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin Yöllä on takanaan useita menestyslevyjä sekä tuhansia keikkoja kaikkialla Suomessa. Vuosiin mahtuu vaikeita miehistönvaihdoksia ja aikoja, jolloin bändi on ollut lähellä tiensä päätä.
"Kriisi ohi. Kaikki hyvin? Ei. Miksi ei? En tiedä."
Yhden Yön tarinan kertoo Olli Lindholm, ainoa alkuperäisestä kokoonpanosta tähän päivään saakka jatkanut jäsen. Hän valottaa Yön laulujen syntyhistoriaa, kertoo lämpimästi yhtyeen tärkeistä hetkistä, mutta puhuu myös rehellisesti rokkitähden, perheenisän ja työmiehen elämän yhteentörmäyksistä.
"Synkkiä ajatuksia ja hauskoja kommelluksia." –Olli
Teos on saatavana myös äänikirjana, jossa on mukana monenlaista lisämateriaalia.
Paikoitellen Yön musiikki on niin murheellista, että minun on aina ollut vaikea suhtautua sellaiseen rypemiseen vaikka yhtyeestä pidänkin. Nyt ymmärrän ettei murhe ole kuitenkaan tarkoitushakuista. Bändissä vaan sattuu vaikuttamaan poikkeuksellisen surumieliset artistit. Kirjakin on kirjoitettu niin syvällä mollissa, että se alkaa jo välillä hymyilyttää.
Viihdyttävä kirja, ja ilmeisesti myös kiitettävän rehellistä tilitystä. Kaikesta päätellen Ollin ratkaisu jättää alkoholi sitä paremmin kestäville tai kohtuukäytön hallitseville oli oikea, ja peukut pystyyn että päätös pitää myös tulevaisuudessa! Mikään erityinen Yö-fani en ole kyllä koskaan ollut, mutta on heillä toki muutama koskettava kappale. Enemmän tykkään vanhemmista kuin uusista hiteistä. Harmittava puoli kirjassa oli se, että kuvista kerrottiin vain minkä levyn kuvauksissa ne oli otettu, mutta kuvissa olevia henkilöitä ei useimmiten mainittu ollenkaan. Hankalaa ihmiselle, joka tuntee Yön jäsenistä ulkonäöltä vain Ollin ja Jussin... Kirjan tekstissä kuvattiin ajoittain vähän bändin jäsenten ulkonäköäkin sen lisäksi, että kerrottiin kuka bändissä minkäkin levyn tekovaiheessa vaikutti ja kuka potkittiin pihalle (ja joistakin henkilöitä oli kuva myös yksittäin, ja siinä yhteydessä kerrottiin sitten nimikin), mikä auttoi hiljalleen kirjan kuluessa hahmottamaan kuka missäkin bändikuvassa todennäköisesti on. Ei huono, mutta ei myöskään mikään elämää suurempi teos.
Tinkimätön omaelämänkerta omanlaisestaan artistista. Pauhaa niin duurissa kuin mollissa, mutta enimmäkseen jälkimmäisessä. Kuten suomalaiseen kansanluonteeseen kuuluu.